Piimä-Heikin polku kiertää nimikkokankaansa ja huipentuu maisemaan Vuokatinvaaralle

Vuokattiin saapuvalle mainio tapa tutustua urheiluopiston ympäristöön on kiertää Piimä-Heikin polku. Rengasreitti on yhdistelmä neulaspolkuja ja ulkoiluteitä. Särkisen rannassa on uusi kota ja tulentekopaikka.

Syksyllä 2025 olin lähdössä Lampipolun perään kiertämään Piimä-Heikin polkua, mutta edessä olikin yllätys: reitti oli linjattu lähes täysin uusiksi. Uudistaminen oli paikallaan, sillä etenkin Kuhmontien pohjoispuolella vanha reitti sivusi useaan otteeseen rullahiihtorataa ja ensilumenlatua.

Uudistuksessa vihreät reittimerkit vaihtuivat pinkeiksi PH-tunnuksiksi. Syksyyn 2026 mennessä Piimä-Heikin polkukin oli saanut uudet selkeät opasviitat, kuten kaikki Vuokatin sulan maan reitit ja hiihtoladut.

Se, mikä ei ole muuttunut, on lähtöpaikka. Ainoana Vuokatin lähireiteistä Piimä-Heikin polun lähtöpiste on Vuokatti Areenan kulmalla alikulkusillan vieressä. Rengasreitin voi kiertää kummin päin tahansa. Itse suosin kiertoa myötäpäivään, jolloin loppumatkasta saan ihailla Särkisen yli Vuokatinvaaraa. Vastapäivään kierrettäessä joutuisin kääntämään vaaralle selkäni. Kierrossa myötäpäivään retkeilijä voi huipentaa reissunsa Särkisen kodalle ja tulentekopaikalle.

Piimä-Heikin kankaalla

Marraskuun ensimmäisen päivän aamuna 2026 olen jo kiertänyt Lampipolun. Olen menossa iltapäivällä seuraamaan maastohiihdon Suomen Cupin viestejä, ja laskeskelen, että ehdin pyörähtää myös Piimä-Heikin polun. Yhdessä nämä alamaaston merkityt reitit ovat reilun kymmenen kilometriä. Jos aikaa olisi enemmän, saattaisin yhdistää lenkkiin vielä jonkun vaaran reiteistä: Sapporon tai Eino Leinon polun taikka Kettumäen lenkin.

Kun lähden kiertämään lenkkiä myötäpäivään, mietin, että juuri Piimä-Heikin polku olisi Vuokattiin saapuvalle täydellinen tapa ottaa urheiluopiston ympäristö haltuun. Kun heti reitin aluksi olen ylittänyt kaksi tietä, jo sadan metrin jälkeen pääsen täydelliselle kapealle neulaspolulle, joka alkaa kuljettaa minua kohti Piimä-Heikin kangasta.

Alkumatkalla polku seurailee vanhaa hiihtoputkea. Noin puolen kilometrin kohdalla marraskuun sammutetun värimaailman keskellä alkaa hohtaa valkoista. Edessä näkyy ensilumen latu, joka perinteiden mukaisesti on avautunut jo 10. lokakuuta. Ladun pään kohdalla Piimä-Heikin polku puikkaa hieman oikealle ja latu jää näkyvistä hiihtoputken maavallin taakse. Sen sijaan oikealla näkymän valtaa Piimä-Heikin kankaan männikkö. Polku nousee kumpuillen ylöspäin ja kääntyy sitten vasemmalle viivasuoralle ulkoilutielle.

Suoralla ymmärtää hyvin, miksi Vuokatti on niin monen lajin urheilijoiden asuin- ja harjoittelupaikka sekä aktiivilomailijoiden kestosuosikki: hiihtoladun ja ulkoilureittien lisäksi näkökenttään osuu ampumahiihtäjille suunniteltu ampumapaikka, suunnistustreenien rasteja sekä frisbeegolfradan väyliä.

Reittini hipaisee ensilumenladun Tenetin osaa ja koukkaa sitten Nurmestien yläpuolen harjanteelle. Kun Piimä-Heikin polku lähtee kääntymään Nurmestien varresta oikealle, on hyvä varautua edessä olevaan usean reitin risteyskohtaan. Ajatuksissani lähden risteyksestä ensin väärää ulkoilutietä, enkä voi syyttää puutteellisia reittimerkintöjä. Pienen pummin jälkeen palattuani risteykseen huomaan myös upouuden Vuokatin lähireittien kartan.

Kohti Särkistä

Uusi yritys ja pääsen oikealle uralle. Piimä-Heikin polku laskee jyrkähkösti nimikkokankaansa alaosaan, jossa männikön takaa erottuu punertavan rahkasammaleen reunustama suolampi. Reitiltä pääsee sen rantaan pientä polkua pitkin.

Pian suolammen jälkeen reitti erkanee ulkoilutieltä oikealle ja lähtee nousemaan uudelleen kohti kankaan yläosia. Ennen hieman jyrkempää ylämäkeä Piimä-Heikin polku risteää oikealle yläviistoon. Tämä on ainoa kohta, jossa seuraavaa reittimerkkiä joutuu hieman tähyilemään.

Ylhäällä reitti kääntyy vasemmalle ulkoilutielle – sille samalle, jonne oli hetkeä aiemmin ajatuksissani ajautunut. Sitten alkaa laskettelu ulkoiluteitä kohti Särkisen rantaa. Suoran päässä näkyy sumuverhon takana oleva Vuokatinvaara. Edessä on vielä polkukoukkaus oikealle reitin hienoimpaan metsänosaan. Mäntypylväikön välissä kasvaa katajaa, ja metsänpohjaa peittää sammalmatto. Siellä täällä risteilee pieniä polkuja. Alamaastossa voi ilman eksymisen pelkoa tehdä lenkin myös merkitsemättömillä poluilla. Polkuverkosto jatkuu Nurmestien itäpuolella ja Kuhmontien pohjoispuolella.

Vuokatinhovintien ylityksen jälkeen saavun Särkinen-nimiselle järvelle. Reitti seurailee järven rantaa ja tarjoilee näkymiä esteettömiä näkymiä vaaralle. Reitin varrella on hienoja vanhoja mäntyjä, jotka korostuvat sumuista vaaramaisemaa vasten. Vastarannalla erottuu Särkisen uusi esteetön kota ja sen pihapiirissä oleva tulentekopaikka.

Kodan jälkeen nousen ylös harjanteelle ja käännyn vielä katsomaan maisemaa Särkisen yli itään. Edessä on enää viimeinen puolen kilometrin pätkä junaradan ja urheiluopiston rakennusten välistä kohti lähtöpaikkaa. Ehdin vielä hyvin käydä vaihtamassa lämpimämpää vaatetta päälle ja suunnata kannustushommiin ensilumenladun varteen.

Kirjoittaja Auli Packalén (@Kainuunpolut) on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.

Lue seuraavaksi

Sotkamon Hiukka on portti talvisiin nautintoihin suksilla ja jalkaisin

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.