Vuokatin Lampipolku vie kolmelle lammelle ja suurjärven rantaan

Vuokatin alamaaston Lampipolku on helppokulkuinen silmukkareitti, jonka varrella ovat suorantainen Ahvenlampi, turkoosivetinen Kuikkalampi, tuuhean metsäturkin reunustama Jäätiönlampi sekä länteen avautuva Nuasjärvi.

Kohde kartalla
Reitti: Lampipolku 5 km
Tulentekopaikka: kyllä; Jäätiönlammen laavu
Saapuminen julkisilla: onnistuu; paikallisbussin aikataulut
Saapuminen autolla: Vuokatti Areenan maksuton pysäköintialue
Kohokohdat: luonteiltaan erilaiset lammet, Nuasjärven itäosa sekä harju- ja suppamaasto
Vaativuus: helppo

Vuokatin lähireittejä on uudistettu syksystä 2025 lähtien, ja toinen alamaaston merkityistä reiteistä – Lampipolku – on myös kokenut hienoisen muutoksen. Kaikista reiteistä juuri Lampipolku on hyötynyt eniten uusista reittimerkinnöistä. Aiemmin erityisesti Jäätiönlammen tienoilla oli vaikea hahmottaa, mistä reitti menee.

Lampipolun lähtöpaikaksi on muuttunut Vuokatin reittien napa eli Opiston info urheiluopiston ja laskettelurinteiden välissä. Opiston infolle on nyt vaihdettu uudet kesä- ja talvireittien kartat. Lampipolun tunnus on vaaleanpunaisella pohjalla oleva L-kirjain. Marraskuun alussa 2026 Lampipolun L-merkit olivat vielä paikoillaan myös vanhalta lähtöpaikalta Vuokatti Areenalta Opiston infolle.

Lampipolun ensimmäiset ja viimeiset puoli kilometriä kulkevat samaa leveää ulkoilutietä. Juuri ennen Kuhmotien alitusta alkaa ympyrälenkkiosuus, jolle tulee mittaa noin 4 kilometriä.

Ahvenlampi & Kuikkalampi

Lähtöpisteestään harjanteelta Lampipolku laskee alas Ahvenlammen ja junaradan väliin. Vasemmalla puolella oleva lampi on suoreunainen, ja kesäisin lammella toimii vesiseikkailupuisto.

Rengasreittiosuuden voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa. Kuumana kesäpäivänä hyvä vaihtoehto on kiertää se myötäpäivään ja käydä loppupuolella pulahtamassa turkoosina kohtavassa Kuikkalammessa. Nyt olen liikkeellä marraskuun ensimmäisen päivän aamuna ja valitsen kiertää Lampipolun vastapäivään.

Jatkan Ahvenlammen jälkeen suoraan ensi Kuhmontien ja sitten rautatien ali. Junaradan alituksen jälkeen uudet viitat ohjaavat kääntymään oikealle. Suoran päässä erottuu jo Kuikkalammen uimarannan pieni parkkipaikka.

Syvä ja kirkasvetinen suppaan syntynyt Kuikkalampi on suosikkini alamaaston lammista. Erityisesti pilvisellä ja tyynellä kelillä lammen vesi näyttää hätkähdyttävän turkoosilta. Sitä se on myös marraskuun alussa. Mieleen palautuu heinäkuun aamu, kun sadepisarat rikkoivat tyynen lammen pintaa ja väri tuntui melkein epätodelliselta.

Nuasjärvi & Jäätiönlampi

Kuikkalammelta reitti lähtee nousemaan harjannetta, joka on vanhan soramontun reuna. Juuri ennen kuntoportaita Lampipolku kaartaa vasemmalle ja yhdistyy taas samaan ulkoilutiehen, jota kuljin alkumatkasta. Tästä alkaa reitin metsäisin osuus. Ensin reitti kulkee männikössä kahden pienen suon vierestä.

Kuikkalammentien alituksen jälkeen saavun Jäätiönlammen rantametsään, joka on ehdottomasti alamaaston metsien helmi. Molemmilla puolilla on suppia, harjanteita sekä metsikössä risteileviä kapeita polkuja. Pilarimaiset männyt ovat päässeet järeytymään rauhassa.

Reitti laskettelee alaspäin, ja edessä näkyy asfalttia ja asutusta. Lampipolku kuitenkin vain viistää Jäätiön ja Katinkullan aluetta. Kuljettuaan hetken kevyen liikenteen väylää se kääntyy kohti Nuasjärven rantaa. Rannassa käännyn vasemmalle. Muutaman sadan metrin päässä oikealla olisi tarjolla Jäätiön esteetön kuntoilureitti. Kun sen yhdistää Lampipolkuun, saa reittiin pari lisäkilometriä.

Nuasjärven itäosa vangitsee, kuten aina. Tällä kertaa järvellä on viileänvaaleaa sumua, joka muodostaa hienon väriyhdistelmän rannan kasvillisuuden haalistuneiden llämpimien sävyjen kanssa. Selällä erottuu pieniä saaria, joiden vierestä meloin kesällä. Rannasta avautuu myös yksi parhaista näkymistä Vuokatinvaaralle.

Nousen Jäätiönlammen ja Nuasjärven välisen pienen joenpätkän ylittävälle sillalle. Pilvisessä ja hieman sumuisessa säässä Jäätiönlammen pohjoisrannan metsäturkki näyttää mahtavan pörheältä. Lampea ja sen rantametsää sekä Nuasjärveä voi ihailla pidempäänkin, jos haluaa jäädä pitämään taukoa Jäätiönlammen laavulle. Laavulla on vuodenajasta ja kelistä riippumatta melkein aina porukkaa, mutta marraskuisena sunnuntaiaamuna laavulle ei ole vielä ehtinyt kukaan.

Reitti jatkaa lammen etelärannan ulkoilutietä. Vieressä kulkee hieman kapeampi polku ja aivan lammen rannassa vielä kapoinen kinttupolku, joten kulkijalla on valinnanvaraa. Kun edessä alkaa näkyä ruokakauppa, kannattaa valpastua. Ulkoilutie kuljettaa helposti mukanaan, jos ei hoksaa oikealle ohjaavia opasteita. Valppaana saa olla myös siksi, että edessä on kolme peräkkäistä tien ylitystä. Kun viimeinenkin niistä on selvitetty, Lampipolku yhdistyy oikealta vaaralta saapuvien Sapporon ja Eino Leinon polkujen kanssa ja kulkee niiden kanssa samaa matkaa kohti lähtöpistettä.

Edessä on kuitenkin vielä nousu männikköiselle mäelle. Polkua reunustavat tuuheat katajat. Metsässä näkyy myös merkkejä frisbeegolfradasta. Itse hyppään Lampipolulle yleensä juuri tästä kohdasta, mutta reitille pääsee liittymään helposti monesta eri paikasta.

Kun Ahvenlampi tulee näkyviin, reitin ympyräosuus on sulkeutumassa. Tuttua radanvarren tietä kulkiessä pääosan ottaa edessä näkyvä männikköinen harju, jonka takana häämöttää Vuokatinvaara. Opiston infolla voi miettiä, olisiko päivän lenkki siinä vai kävisikö Lampipolun jatkeeksi vielä toisen alamaaston reitin Piimä-Heikin polun tai lähtisikö vaaran reiteille. Vuokatin lähireittejä yhdistämällä kestävyysliikkuja saa koottua helposti pidemmänkin lenkin.

Kirjoittaja Auli Packalén (@Kainuunpolut) on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.