Eino Leinon polku vie Vuokatinvaaran huipulle ja suojellun vaarametsän uumeniin

Eino Leinon polku kuuluu Vuokatin klassikoihin. Nyt reitti on saanut uudet merkinnät ja opasteet, ja samalla neljännes reitistä on linjattu uusiksi. Retkeilijä rytmittää matkaa pitämällä taukoa Pöllylammen ja Lehmilammen kodilla. Kestävyysliikkuja yhdistää reitin muihin alamaaston ja vaaran polkuihin.

Eino Leinon polku

Kohde kartalla
Reitti: vaaleansinisellä pohjalla olevilla E-kirjaimilla merkitty Eino Leinon polku 6,5 km
Tulentekopaikka: kyllä; Pöllylammen ja Lehmilammen kodat
Saapuminen julkisilla: kyllä; paikallisbussin aikataulut
Saapuminen autolla: Vuokatti Areenan maksuton pysäköintialue
Kohokohdat: Vuokatinvaaran huippu maisemineen, Pöllylammen ympäristö ja Vuokatin suojelualue
Vaativuus: vaativa

Olen kolunnut Vuokatin reittejä ristiin rastiin, mutta Eino Leinon polku kokonaisena on jäänyt kokematta. 6,5 kilometrin mittainen rengasreitti on usein tuntunut hieman lyhyeltä ja pidempi Sapporon polku on vienyt voiton.

Kesälomalla saan korjattua tilanteen. Olen pyörinyt jo tovin Vuokatin alamaastossa, kun saan ajatuksen käydä lenkin päälle kiertämässä vielä rakastetun runoilijan nimikkopolun. Vaikka en ole reittiä kiertänytkään aiemmin ehjänä lenkkinä, tiedän tarkkaan, mitä tuleman pitää: Reitin alkupuolella edessä on nousu Vuokatinvaaran huipulle, ja vastaavasti loppuosa on laskettelua takaisin alamaastoon. Iso osa polusta kulkee upeassa luonnontilaisessa vaarametsässä.

Polulle pääsee helposti useasta kohdasta Vuokattia. Virallinen lähtöpaikka on Opiston info -opastuspisteellä, josta suurin osa Vuokatin reiteistä lähtee tai kulkee.

Päätän kiertää reitin vastapäivään, koska otan nousumetrit mielummin vastaan isona kerta-annoksena jyrkkäpiirteisellä polulle ja vastaavasti tulen alaspäin loivapiirteisempää reittiä.

Reitin alkumatka Opiston infolta kulkee junaradan ja Ahvenlammen välissä samaa reittiä Lampipolun kanssa. Lammen jälkeen vaaleansinisellä pohjalla olevalla E-kirjaimella merkitty Eino Leinon polku kääntyy vasemmalle ja nousee Vuokatin sydämessä olevalle männikkömäelle.

Mäen jälkeen reitti ylittää Veikontien ja sujahtaa sitten kapealle polulle Kuhmontien ja samansuuntaisen Ilkantien väliin. Vasemmalla alkavat näkyä Vuokatin läntisimmät laskettelurinteet, jonne reitti suuntaa seuraavaksi.

Heinäkuussa laskettelurinteen alaosa on niittykukkien verhoama. Käännyn useamman kerran taaksepäin katsomaan maisemia Naapurinvaaran ja Nuasjärven suuntaan. Olin edellisenä iltana käynyt vaaralla kävelemässä ja jäänyt ihailemaan auringonlaskua samoille tienoille.

Vaikka reitti nousee tasaisesti ylöspäin, laskettelurinnettä seurailevaa kapeaa polkua on helppo edetä. Noin puolen kilometrin ja 50 nousumetrin jälkeen polku pujahtaa vaarametsän puolelle. Samalla alusta muuttuu juurakkoisemmaksi ja kivikkoisemmaksi.

Ylämäkeen kivutessa mietin, mitäköhän reittiä Eino Leino on aikanaan kiivennyt Vuokatinvaaralle katsomaan suuresti ihailemaansa maisemaa. Kainuulaislähtöisen runoilijan mukaan nimetty polku ei päästä helpolla, sillä korkeuseroa laskettelurinteen alta vaaran huipulle on 170 metriä.

Maasto on pääasiassa sankkaa kuusivaltaista vaarametsää. Välillä polulla paistaa vaalea kvartsiittikallio, joka muistuttaa vaarajonon geologiasta. Vaarojen kvartsiittihuiput ovat jäänteitä muinaisesta ja ajan saatossa pyöreälakisiksi vaaroiksi kuluneesta Karelidien poimuvuoristosta. Jaksan joka kerta ihailla sileää ja paikoin valkoisena kohtavaa kvartsiittipintaa, joka märkänä voi olla petollisen liukas.

Kun takana on noin 2,5 kilometriä, alkumatkan samaa reittiä kulkenut Sapporon polku haarautuu oikealle. Eino Leinon polku jatkaa UKK-reitin kanssa ylöspäin viivasuoraa linjaa.

Muutaman sadan metrin jälkeen saavun Vuokatinvaaran parkkipaikalle, mutta nousu ei lopu vielä tähänkään. Edessä on lyhyt pätkä tietä pitkin, minkä jälkeen reitti kääntyy Vaaran tuvan kohdalta oikealle portaisiin ja kohti Ison-Pöllyn huipulla olevaa mastoa.

Puiden verhoama huippu ei tarjoile enää samanlaisia näköalapaikkoja kuin kenties Eino Leinon aikaan, mutta aivan lähistöllä ovat sekä esteetön näköalatasanne että suippokärkinen näkötorni. Myös ennen portaita on hienot näkymät Naapurinvaaralle ja Nuasjärvelle laskettelurinteiden kohdalta. Näkötorni on paras paikka auringonnousun ihailuun ja kuvaamiseen.

Vuokatinvaaran huippu on myös Eino Leinon polun korkein kohta. Tästä alkaa reitin alamäkiosuus. Koko matka Ison-Pöllyn jyrkkää länsipuolta alas on hyväkuntoisia portaita, joilla voi useassa kohdassa pysähtyä tähyilemaan vaarajonon seuraavan huipun, Pienen-Pöllyn, rinnettä.

Portaat päättyvät vaarojen syliin jäävälle lammelle, Pöllylammista pienemmälle ja pohjoisemmalle. Rannassa on pitkospuut, joita lähden seuraamaan vasemmalle. Lammen päässä UKK-reitti erkanee oikealle kohti Pienen-Pöllyn huippua ja Eino Leinon polku jatkaa kohti edessä vilkkuvaa isompaa Pöllylampea.

Suoreunaisen lammen rannalla on keltainen kota, joka syksyllä toistaa suon värejä. Pöllylammen kodalla on yleensä aina porukkkaa, mutta nyt osun hetkeen, joilloin paikalla ei ole ketään muita. Käyn piipahtamassa suolla pitkospuita pitkin ja syön mustikoita ennen kuin lähden jatkamaan matkaa.

Pöllylammen eteläpäässä lenkki sukeltaa Vuokatin suojelualueelle. Polku viettää koko ajan alaspäin. Oikealla puolella kulkee rehevä puronotko. Pian vastaan tulee aiemmin erkaantunut ja Keiman kautta koukannut Sapporon polku, joka kulkee loppumatkan samaa reittiä Eino Leinon polun kanssa.

Vaikka päivä on kirkas ja aurinkoinen, iäkkäässä metsässä on miellyttävän hämyisää. Noin 4,5 kilometrin kohdalla oikealla edessä erottuu kauniisti harmaantunut Lehmilammen kota.

Kodan kodalla reitissä on 90 asteen mutka. Tässä saa olla tarkkana, jotta leveä Vaaran kilpakympin latupohja ei vie mennessään. Kodalta polku laskeutuu metsäiselle suolle, jolla on uusitut ja huippukuntoiset pitkospuut, kuten käytännössä koko reitillä.

Suon jälkeen hyvästelen Vuokatin suojelualueen ja odotan mielenkiinnolla uutta reittilinjausta. Vanhalla polulla pitkospuut alkavat olla parhaat päivänsä nähneet, ja polku on muutenkin varsin hankalakulkuinen.

Uusi reitti on toista maata. Itäisimpien laskettelurinteiden jälkeen Eino Leinon polku etenee leveähköä ulkoilutietä alamäkeen. Muutamassa kohdassa polulta avautuu aivan uusia näkymiä Vuokatin alamaastoon. Reitti saapuu karavaanialueen kulmalle ja seurailee loppumatkan tien reunaa kohti lähtöpistettä. Jos perinteinen reitti kapealla polulla miellyttää enemmän, mikään ei estä valitsemasta vanhaa reittilinjausta.

Lasten kanssa retkeileville Eino Leinon polku on parhaimmillaan koko päivän reissu, jota voi rytmittää tauoilla Pöllylammen ja Lehmilammen kodilla. Loppuhuipennuksena retkeen voi liittää vielä kolmannen kodan, sillä Särkisen kota on vain 100 metrin päässä Opiston infolta.

Pidempiä matkoja hamuava vaeltaja tai polkujuoksija puolestaan pystyy yhdistämään reittiin alamaaston polkuja tai tekemään piston UKK-reittiä etelään ja takaisin. Jukolan viestiin kesällä 2027 osallistuva suunnistaja jättää Eino Leinon polun odottamaan suurviestin jälkeistä aikaa ja suuntaa vain alamaaston poluille, UKK-reitille ja latupohjille, sillä iso osa Eino Leinon polkua on harjoituskieltoalueella.

Kirjoittaja Auli Packalén (@Kainuunpolut) on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.