Keväinen yöretki Soimalammen laavulle Leivonmäen kansallispuistossa

Kauniit keväiset päivät houkuttelivat retkeilemään, ja päätimme suunnata patikoimaan lähellä sijaitsevaan Leivonmäen kansallispuistoon ja Soimalammen laavulle. Koko retken pituudeksi tuli hieman alle 9 kilometriä. Leppoisa patikointi luontoa tarkkaillen ja valokuvaten sekä ulkona vietetty yö tuntuivat pieneltä lomalta keskellä arkea.

Soimalammen laavu kartalla
Kävelyä Selänpohjan P-alueelta 3,1 km/suunta
- Soimalammen laavulle pisto Mäyränkierrokselta n. 1,5 km/suunta
Tulipaikka: kyllä
- Myös käymälä, laituri, puuvaja
Esteetön: ei
Saapuminen autolla: Selänpohjan pysäköintialue, Kansallispuistontie 20, Joutsa
Saapuminen julkisilla: ei mahdollista

Kevät alkoi edetä vauhdikkaasti heti huhtikuun alusta, ja hiihtäminen vaihtui nopeasti patikointiin. Useana vuonna meillä on ollut tapana hiihdellä Leivonmäen kansallispuistossa ja viettää yö jollain laavulla. Tällainen reissu oli jäänyt menneenä talvena tekemättä, joten päätimme puolisoni kanssa nauttia aurinkoisesta kevätsäästä ja viettää yö Soimalammen laavulla. Tavoitteena oli nukkua laavussa, joten valitsimme retken ajankohdaksi arkipäivän toiveena, ettei siellä olisi muita majoittujia. Rinkkoihin pakattiin yöpymiskamppeet, lämmintä vaatetta leiriin ja herkkueväät, ruoan päätimme tehdä nuotiolla, kun oli vielä mahdollista pitää tulia. Teltta oli mukana vaihtoehtoiseksi majoitteeksi.

Iltapäivällä saavuimme autolla Selänpohjan laajalle parkkipaikalle, missä oli tällä kertaa vain muutama muu auto. Parkkipaikalla on infotaulut ja kartta reiteistä, huussi ja suuri katos evästelyä varten. Reitit on hyvin viitoitettu ja merkitty maastoon väriläikin. Soimalammelle on parkkipaikalta matkaa 3,1 km ja reitti seurailee myötäpäivään Mäyränkierrosta, jonka sinisiä täpliä lähdimme seuraamaan.

Kangasmaastossa polku on pääosin helppokulkuista ja leveää. Poluilla pärjää mainiosti lenkkareilla, jollei halua kivikoiden takia käyttää tukevampia kenkiä. Alkumatkalla polku ylittää parkkipaikalle johtavan tien, ja sen jälkeen punaisella merkitty Harjunkierros erkanee oikealle.

Jatkoimme Mäyränkierrosta leppoisaa tahtia kävellen sekä keväistä luontoa kuunnellen ja katsellen. Reitti kulkee mukavasti kumpuilevassa maastossa nousten välillä harjujen päälle, mistä on hyvät näkymät yli suppien. Muutamassa kohdassa puiden välissä pilkottaavat läheiset järvet. Polku on paikoin kivikkoista, ja siellä täällä on polun yli kaatuneita runkoja. Parkkipaikalta lähtenyt MTB-reitti tekee alkuun hiukan pidemmän lenkin ja yhtyy taas Mäyränkierrokseen kivikkoisella harjanteella.

Reilun kilometrin patikoinnin jälkeen saavuimme hyvin viitoitettuun risteykseen, josta käännyimme vasemmalle Soimalammen suuntaan. Viitan mukaan matkaa oli jäljellä 1,8 km. Polku jatkui pääosin helppokulkuisena ja seuraillen välillä vanhaa tieuraa. Täältä löytyi vielä paikoitellen luntakin. Soimalampea lähestyttäessä ylitimme suoalueen pohjoispäädyn pitkoksia pitkin, oikealle puolelle jäi myös pieni lampi. Suon jälkeen polku nousee rinnettä ylös kallioille, missä on reitin haastavin kivikkoinen kohta. Ylhäältä aukeaakin jo näkymä Soimalammelle, ja polku kiertelee sen oikeanpuoleiseen rantaan, missä pitkospuut vievät märän rantasuon poikki. Laavu sijaitsee kumpareella lammen koillispuolella ja rannassa on laituri. Puuvarasto ja huussi sijaitsevat laavun takana noin sadan metrin päässä metsäautotien varressa.

Ilta meni leppoisasti laavulla puuhastellen, tulistellen ja syöden. Lämpötila painui lähelle nollaa, ja yöksi oli luvassa pakkasasteita. Tähtitaivas oli kaunis. Lopulta ulkoilma alkoi mukavasti ramaista, joten kaivauduimme makuupussien lämpöön laavuun nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme kirpeään pakkasaamuun. Lampeen oli yön aikana tullut jääriite ja aurinko paistoi. Aamupalaa teimme nuotiolla ja sitten olimmekin valmiita pakkaamaan kamppeet ja jatkamaan retkeä. Laavulta pääsee myös metsäautotietä pitkin palaamaan parkkipaikalle tai jatkamaan muita reittejä. Päätimme tällä kertaa palata eilistä reittiä pitkin takaisin ja jatkaa Mäyränkierroksen loppuun asti. Laavulta lähdettyämme kohtasimme yhden retkeilijän, joka jäikin ainoaksi ihmiskontaktiksi koko reissussa.

Aamuaurinko lämmitti ilmaa nopeasti, ja välillä pysähdyimme keventämään vaatteita. Mäyränkierros jatkui mukavan helppona polkuna, ja kävely oli leppoisaa. Suoalueen ylitimme pitkospuita pitkin, ja pian sen jälkeen polku päättyi metsäautotiehen ja jatkoimme matkaa oikealle sitä pitkin. Lopulta tie vei korkean harjun ja pienen lammen välistä kohti järveä ja jatkui leveänä urana kohti Lintuniemeä. Vasemmalle nousi polku kohti korkeaa ja kapeaa Joutsniemen harjannetta, mutta tällä kertaa emme lähteneet sinne maisemia ihailemaan. Lintuniemen laavulla istuimme hetken aikaa välipalaa syöden ja järvimaisemaa katsellen. Loppumatkan parkkipaikalle polku kiertelee lähellä rantaa isojen kivien ohitse. Parkkipaikalla oli muutama auto enemmän kuin edellisenä päivänä.

Instagram @maija_koskinen