Kesäpäivä kauniilla Joutsniemen harjulla Leivonmäen kansallispuistossa

Tänä vuonna kertaa vietin vähän erilaista juhannusta. Suurin osa ystävistä oli karannut piiloihinsa kesämökeilleen. Toiset taas rellestivät festareilla. Minulla ajatuksena oli tutustua kansallispuistoihin sopivalla ajoetäisyydellä Tampereelta. Tämä reissu suuntautui Leivonmäelle, joka sijaitsee Tampereelta katsottaessa Päijänteen toisella puolella, 170 kilometrin päässä Joutsan pohjoisosassa.

📌 Karttalinkki Joutsniemen kärkeen, Parkkipaikka GoogleMapsissa
➡️ Harjukierros 4,5 km, pisto Joutsniemeen 1,5 km/suunta.

Auringon valo ja metsä

Harjukierros & Joutsniemen harju

Päivä oli puolipilvinen ja sää arvaamaton. Koko juhannuksen oli joko paistanut aurinko tai satanut vettä. Välillä molempia yhtäaikaa. Automatka kesti noin 2,5 tuntia suuntaansa. Perille päästyämme nostin kamerarepun selkään muutamien eväiden kanssa ja suuntasimme isäni kanssa maastoon.

Näin helpolla polulla voi katsella maisemiakin

Alkutaival oli helpohkoa metsäpolkua, jota reunustivat kivenlohkareet ja kaatuneet puut. Jossain vaiheessa polku muuttui leveämmäksi. Useita lapsiperheitä oli liikkeellä, ja osa jopa maastopyörin. Leivonmäki sopii hyvin maastopyöräilyyn niille, jotka eivät välttämättä kaipaa ihan jyrkimpiä mäkiä ja juurakkoisimpia polkuja. Maastopyöräilystä Leivonmäellä voi lukea lisää tästä Mia Sinisalon jutusta.

Lampia ja niittyjä

Sää oli toistaisesi aurinkoinen ja saavuimme Lintuniemen laavulle, joka oli aivan täynnä ihmisiä. Sanattomalla sopimuksella jatkoimme suoraan eteen päin, kohti Joutsniemeä. Käännyimme risteyskohdassa harjua kohti ja samalla Leivonmäki näytti salaisuutensa. Upea teräväpiirteinen harju kiemurteli järvellä kuin jättiläispyton, ja maisemat olivat sen mukaiset. Wau!

Harjun päällä

Jatkoimme marssia kohti kärkeä. Toinen toistaan upeampia maisemia sekä ”salainen” hiekkaranta löytyivät matkalta. Läheltä hiekkarantaa, noin puolesta välistä harjua, löytyy Joutsniemen tulentekopaikka.

Joutsniemen tulipaikka

Salainen hiekkaranta

Harjun päähän päästyämme virittelimme risukeittimen kiven päälle. Siinä keitimme kahvit, muusit sekä paistoimme pihvit. Kätevä kapistus tuo risukeitin. Ja kyllä, käytimme aluslevyä, eli hiilet ja kokkareet eivät tippuneet suoraan kiven päälle ja siitä luontoon. Paistellessa ruokia saapui muutama tyyppi hajun perässä niemenkärkeen. Kertoivat soutaneensa veneellä ”salaiselle” hiekkarannalle.

Kenttäköksä

Keräsimme kimpsut, kampsut, roskat sekä risukeittimen ja suuntasimme takaisin päin harjua pitkin. Risteyksen kohdilta jatkoimme polun suuntaisesti Harjupolun loppuosaa pitkin, joka kiemurteli järvien ja kankaisen maiseman välillä takaisin autolle. Maisemat olivat selkästi erilaiset kuin alkutaipaleella. Suppalampia, niittyjä, lisää lampia ja kangasmetsää.

Niittyjä ja lampia

Yhteenveto

Leivonmäki ei ole kulkemisen suhteen vaikeimmasta päästä. Soveltuu parhaiten päiväreissuille ja maastopyöräilyyn. Puisto on suhteellisen tuore: se on perustettu vuonna 2003 ja suojeltu alue on noin 30 neliökilometriä. Nimi tulee vanhasta kunnasta, joka on liitetty Joutsaan vuonna 2008. Harjun lisäksi nähtävyyksiä ovat Korvenkosken jyrkkä koski tai veisputous ja perinnetila. Esteettömästi ei suoranaisesti tällä reitillä voi kulkea. Paikoin voi olla vaikeata lastenrattaidenkin kanssa, mutta suurin osa oli todella leveää ja helppokulkuista polkua.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.