Pieni karhunkierros, 12 km, on Suomen suosituin retkeilyreitti

Vietimme puolen suvun voimin näkökulmasta riippuen joko myöhäistä kesälomaa, tai aikaista syyslomaa Kuusamossa. Reittejä ja polkuja olisi lähialueella riittänyt huomattavasti pidemmäksikin aikaa, joten valintoja oli tehtävä. Paljon puhuttu Pieni Karhunkierros oli nimenä tuttu, mutta reittinä tuntematon, joten olihan se selvitettävä pitävätkö suositukset paikkansa. “Klaanimme” lähti kierrokselle syyskuun alussa, piirun verran ennen kunnon ruskan puhkeamista, täydellisen upeassa katalogisäässä.

Kierros 12 km
Kulkuaika 4-9 h
Keskivaikea reitti
Tulenteko sallittu vain merkityillä paikoilla, joita useita

Tilaa Oulanlangan kansallispuiston kangasmerkki tästä muistoksi.

Pieni Karhunkierros on suosittu syystä. Selkeä ja hyväkulkuinen reitti ei vaadi retkeilytaitoja tai -kokemusta, vaan paremminkin peruskuntoa, makoisia eväitä ja ladattua kameran akkua. Saakohan missään muualla Suomessa vastaavalla matkalla samanlaista kattausta luonnonnähtävyyksiä; koskia, suvantoja, korpimetsää, kanjoneita, vesiputous… Onnekkaimpien näkökentässä vilahtaa satunnainen poro. Luonnon antien lisäksi reitin retkeilyrakenteet ovat erinomaiset; nuotiopaikat puuvajoineen, levähdyspenkkejä, portaat vaativissa maastokohdissa ja kolme riippusiltaa!

Näkymät Retkietapille ja Ala-Juumajärvelle.

Pieni Karhunkierros on maastoon merkitty 12 kilometrin mittainen retkeilyreitti Oulangan kansallispuistossa, puolisen tuntia Kuusamon ja Rukan pohjoispuolella.

Pienen Karhunkierroksen patikoi vuodessa noin 60 000 retkeilijää, ja se on näin ollen Suomen suosituimpia retkeilyreittejä. Olisi erittäin poikkeuksellista olla törmäämättä muihin patikoijiin kyseisellä reitillä, sesonkiaikaan lähes mahdotonta. Kanssakulkijat luovat toki omanlaistaan turvaa polulla liikkuessaan.

Reitti on tunnettu myös kansainvälisesti; Lonely Planet valitsi Oulangan ja Karhunkierroksen mukaan Euroopan parhaiden kansallispuistojen joukkoon vuonna 2016.

Pienen Karhunkierroksen voi kävellä joko myötä- tai vastapäivään. Kiertosuunta valitaan Retkietapin lähtöpisteeltä 1,5 kilometrin päässä olevan Myllykosken riippusillan kohdalla. Oma suositukseni on kiertää reitti myötäpäivään, eli ylittää Myllykosken riippusilta heti alkuunsa. Näin Kallioportin huipulle kipuaminen tapahtuu kevyemmin, ja matkaa pääsee jatkamaan kävelemällä rinteen vastakkaisella puolella kaikki 252 porrasta (n. 100 m!) alaspäin. 

Huiput ja kuohut

Pienellä Karhunkierroksella edessä on runsaasti upeita luontokohteita, joista useimmat liittyvät vesistöihin. Reitin “eteläsuoraa” hallitsee itään laskeva Kitkajoki, joka kohisee malttamattomana eteenpäin esimerkiksi Myllykoskella ja Aallokkokoskella. Aivan oman lukunsa järjestää onomatopoeettinen Jyrävä – yksi Suomen suurimmista vesiputouksista. Katkeamattomalla vyöryllä alaspäin ryntäävä vesi vetää hetken henkeä Siilastuvan taukopaikan rantamilla ennen kuin jatkaa matkaansa kohti Harrisuvantoa, jossa Kitkan pinta on lähes peilityyni.

Vesistöjä ylitetään kolmessa kohdassa riippusiltoja pitkin; heti lähdössä Niskakoskella, alkutaipaleella Myllykoskella ja reitin puolessa välissä Harrisuvannolla. Myllykosken sillan saa ylittää vain yksi henkilö kerrallaan. Siltoja ja ylityksiä etukäteen jännittäneet retkeläiset kokivat sillat turvallisiksi ja hyvin tehdyiksi, jopa siinä määrin, että päättivät tehdä pari ylimääräistä edes-takaisin ylitystä! Silloilta avautuvista näkymistä pääsee nauttimaan parhaiten sesongin ja ruuhka-aikojen ulkopuolella, jolloin seuraavat innokkaat ylittäjät eivät ole kärttämässä sillan toisessa päässä. Kun aikaa ja tilaa on, kirkkaan veden hypnoottista virtausta tuijottelee mielellään pitkäänkin.

Reitin korkein huippu on Kallioportti, jonka laelta on pystysuora kymmenien metrien jyrkänne alas “maan pinnalle”. Korkeanpaikankammoinen pysyy riittävän etäällä reunalta ja ihailee kaukaisuuteen antavaa näkymää lukien esimerkiksi opastaulun “maisemareiän” läpi. Ilman erinomaisia porrasrakenteita paikalle olisi melko mahdoton päästä – kiitos reitin ylläpidosta!

Haastavuus

Polulla näki monenlaista ja -kokoista kenkää. Viisivuotiaan taapertajan äidillä oli selässään kantorinkka haastavampien kohtien varalle, teinin tennarit eivät olleet enää maalissa täysin valkoiset, rouheat vaelluskengät kulkivat tottuneesti juurakon lomassa ja tuhansien kilometrien lenkkareiden kulkua avustivat kävelysauvat. Pienellä Karhunkierroksella kulkevat kaikki, jotka tuntevat jaksavansa 12 kilometrin reitin. Ja halutessaan reitin varrella voi yöpyä ja palastella matkan kahteen päivään. Haastavuus johtuu matkan pituudesta ja rajusta korkeuserosta Kallioportin kohdalla.

Kokeneemmille retkeilijöille reitti tuntuu paikoin tylsältä valtatieltä, kun polulle mahtuisi neljä miestä rinkkoineen rinnakkain. Ne, joille reissussa rähjääntyminen ei ole tavoiteltavaa, nauttivat Pienestä Karhunkierroksesta erityisen paljon. Täällä ei tarvitse rämpiä! Metsän näkee puilta, ja koko luontoelämys koskineen ja kallioineen tuodaan lähes tarjottimella nenän eteen.

Autiota erämaatunnelmaa tai pelkkää rikkumatonta luonnonrauhaa kannattaa hakea tuntemattomammista kohteista (tai vaihtoehtoisesti olla ensimmäinen polulla). Pieni Karhunkierros on helppokulkuisuudessaan oivallinen paikka koukuttaa metsää hieman arastelevat tuttavat mukaan seuraavallekin reissuille.

Taukopaikat ja yöpymismahdollisuudet

Taukopaikoilla (Myllykoski, Pyöreälampi, Harrisuvanto, Siilastupa) on hyvin varustellut puuliiterit, joihin puutavara on tuotu paikalle pitkinä rankoina. Nuotiopuut retkeilijä voi sahata ja pilkkoa itse liiteristä löytyvillä työkaluilla. Pisin välimatka kahden nuotiopaikan välillä on noin 4 kilometriä (Harrisuvanto – Siilastupa), muutoin taukopaikkoja on noin 2 kilometrin välein.

Pyöreälammen taukopaikalla levähdystämme pidensivät vekkulit kuukkelit, jotka olivat varsin tottuneita retkeilijöiden (ja vartioimattomien eväiden) läheisyyteen.

Arkisena keskiviikkonakin keskellä päivää olisimme jokaisella levähdyspisteellä päässeet valmiiden tulien ääreen. Suuret retkeilijämäärät on kuitenkin huomioitu, ja esimerkiksi Siilastuvan ympäristössä on kolme tilavaa nuotiopaikkaa. Hyvän retkeilyetiketin mukaan samoilla tulilla mahtuvat valmistumaan niin ensimmäisten teevesi, toisten nuotioletut, kuin kolmansien makkaratkin. Sopu antaa jälleen sijaa.

Reitin varrelta löytyy myös kaksi autiotupaa; Myllykoskelta ja Siilastuvalta. Autiotuvat ovat erityisesti Karhunkierroksen (82 km) vaellusreitin kulkijoiden suosiossa, mutta niitä saavat käyttää kaikki retkeilijät. Myllykosken vanhaan myllyyn ”sisustettu” yösija on hauska vierailukohde päiväretkeilijöillekin!

Jos aikaa on vähän tai vähän enemmän:

“Minikarhu” 3 km

Lähde lyhyttaipaleelle Retkietapin lähtöpisteeltä ja kävele Myllykoskelle ja takaisin (1,5 km + 1,5 km). Myllykoskella tulentekopaikka. Reitin varrella hyväkuntoisia portaita ja pitkospuita, ei suuria korkeuseroja. Paljon kuljettu polku on tamppautunut tiiviiksi, reitillä on ajoittain kulkua hankaloittavia juurakoita ja kiviä.

Nähtävyyksinä Niskakoski ja kosken ylittävä riippusilta sekä Myllykoski, jossa vanha mylly on muutettu autiotuvaksi. Myllykoskella on myös reitin toinen riippusilta, jonka voi halutessaan kävellä edestakaisin.

(+ 4 km patikoimalla Myllykoskelta vielä Jyrävän putoukselle / Siilastuvan taukopaikalle ja takaisin)

Karhunkierros 82 km

Se aito ja alkuperäinen Karhunkierros, 82 kilometrin, vajaan viikon vaellusreitti Rukalta Hautajärvelle, tai toisinpäin. Yhteistä reittiä Pienen Karhunkierroksen kanssa noin 7 km, Kitkajoen viertä Jyrävän putoukselle, Siilastuvan taukopaikalle, sekä Harrinivan riippusillalle ja taukopaikalle.

Karhunkierros on merkitty maastoon oranssein merkein. (Pieni Karhunkierros vihreällä.)

Lue Joonas Talkan vaelluskertomus Karhunkierrokselta: 1. näytös ja 2. näytös

Lisätietoja: http://www.luontoon.fi/pienikarhunkierros

Lähtöpiste kartalla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.