Hetta-Pallas-opas, osa 6: Roskaton retkeily, polttopuiden ja kaasun taloudellinen käyttö

Miksi roskiksia ei saisi käyttää?

Sanomattakin on selvää, ettei luontoon saa heittää roskia, mutta kansallispuiston taukopaikalla on roskiksia ja mikä olisikaan huolettomampaa, kuin heittää sinne hajonneet taukokengät ja kaikki tyhjät ruokapussukat, repusta pois painamasta, ajattelet ja ojennat jo kättäsi avaamaan roskiksen kantta.

 

Ei! Älä tee sitä!

Kun jätät roskia taukopaikan roskikseen, ne täytyy hakea sieltä pois mönkijällä. Jokainen roska roskiksessa aiheuttaa lisää huoltoajon tarvetta. Huoltoajo kuluttaa maastoa, ja huoltohenkilöstö on sen ajan pois muusta kansallispuiston huoltotyöstä.

Sinulla itselläsi taas on matkan alussa tietty kuorma, jossa roskat eivät voi tuoda ainakaan lisää painoa, vaan pikemminkin kun syöt ruokaa, kuorma kevenee.

Sinä olet joka tapauksessa menossa lajittelupisteiden suuntaan autotien päähän, joten jätä roskapussi rinkkaan ja pistä roskiksen kansi takaisin kiinni!

Roskikset ovat jäänteitä retkeilyreitin alkuajoilta, kun kävijämäärät olivat vähäisempiä. Tuolloin panostettiin palveluun, eikä huoltoajon tarve ollut valtava, vaikka roskiksia käytettiinkin jatkuvasti.

Ajat ovat kuitenkin siitä muuttuneet ja olemme siirtyneet roskattomaan retkeilyyn, sillä nykyisin ymmärrämme, että jokainen, joka kantaa tunturiin jotain, jaksaa sen kantaa myös takaisin pois tunturista, eikä mönkijäkyyti ole roskille hyväksi.

Suosittelen ottamaan roskikseksi mukaan tukevan, suurehkon ja tiiviisti suljettavan pussin, josta roskat eivät pääse sotkemaan muita asioita rinkassa. Myös yhden vedenpitävän säilytyspussin voi ”uhrata” tähän, jos vain muistaa sen pestä huolellisesti kotiin päästyä ja käyttää uudelleen.

Muutama yksittäinen roskatyyppi ja niiden käsittely

Älä polta alla olevan kuvan mukaisia valmisruokapusseja tai vastaavia, joissa on foliopinta. Folio ei pala, ja foliomytyt haittaavat tuhkan käsittelyä.

Sen sijaan tällainen pussi toimii hyvin pikkuroskiksena loppumatkalla. Pienimpään tilaan se menee rullaamalla.

Toinen yksittäinen roska, jonka oikea paikka useinkaan ei ole löytynyt aloittelijalta luontevasti, on kosteuspyyhe. Siis sellainen kosteana pakattu, puhdistautumisessa kätevä. Niitä ei saisi laittaa tupien käymälöihin, koska niistä useimmat eivät maadu ja ne jotka maatuvat, maatuvat liian hitaasti.

Hetta-Pallas-reitin käymälöissä on usein vessoissa mahdollisuus laittaa nämä kosteuspyyhkeet samaan roskikseen kuukautissiteiden kanssa, mutta itse olen käyttänyt näillekin pientä suljettavaa muovipussia, jossa likaiset kulkevat rinkassa.

Suosittelen käyttämään vessapaperina kosteuspyyhkeiden sijaan ihan tavallista vessapaperia, joka hajoaa ja maatuu parhaiten näiden käymälöiden säiliöissä.

Milloin roskista saa käyttää?

Jos havaitset vaikkapa tuvassa tai pihalla muiden jättämiä roskia, eivätkä ne mahdu sinun roskapussiisi, voit jättää ne tuvan roskikseen huollon hoidettavaksi.

Missään muussa tapauksessa ei ole hyväksyttävää käyttää roskista.

Tästä muuten huomio: kun olet siellä paikalla, sinun on kätevä nostaa muiden roskat roskikseen. Älä tyydy katsomaan tai lähettelemään palautetta jonnekin, josta se ohjataan huollon tiedoksi, vaan toimi. Pieni roskakasa houkuttelee jollain psykologisella menetelmällä muitakin jättämään roskia samaan kasaan. Nopea tilanteen eliminointi on parempi, ja sinäkin voit sen tehdä.

Jos jätät palautetta tupakirjaan, muistathan, etteivät edellisen merkinnän tekijät välttämättä ole samat henkilöt, joiden jälkiä siivosit. Älä siis syyttele heitä, vaan kerro tilanteesta neutraalisti.

Kaasun käyttö tuvilla

Lue ohjeet huolellisesti, ettei kaasuhana jää auki turhaan.

Huoltoajojen vähentämiseksi myös tupien kaasua kannattaa käyttää säästeliäästi: pullojen vaihtoväli pitenee ja ympäristö kiittää.

Oma retkikeitin on edelleen vähiten huoltotarvetta aiheuttava tapa kokata ruokansa, mutta toki kaasut ovat tuvilla retkeilijöitä varten.

Polttopuiden kanssa säästeliäisyys on myös hyve

Polttopuun määrää nuotiossa ei tarvitse liioitella: jos vain fiilistelet notskilla, kannattaa tehdä ennemmin pienet kynsitulet kuin mahtava roihu.

Puu myös syttyy helpommin, jos sitä pilkkoo pienemmäksi. Kirveet reitin taukopaikoilla ovat painavia ja kömpelöitä, mutta käyttökelpoisia.

Kirves ei ole ollenkaan niin pelottava, kun sen käyttöön tottuu! Harjoittele rohkeasti vaikka taloyhtiön grillikatoksen puuliiterissä, niin retkellä et ole ensimmäistä kertaa kirveen varressa.

Polttopuita ja sytykkeitä pitää aina pilkkoa seuraavallekin tulijalle ja tehdä kiehiset valmiiksi, sillä jos joku tulee tuvalle kylmissään ja väsyneenä, hänen tulee saada nopeasti lämpöä mökkiin.

Varsinkin viileällä säällä ja talvella tämä on ehdottoman tärkeää!

Tuvan lämmittäminen saunaksi ei ole viisasta

Tuvan ylilämmittäminen on aihe, joka nousee jatkuvasti esiin keskusteluissa. Tässäkin luulen kyseen olevan tietämättömyydestä: aloitteleva retkeilijä haluaa fiilistellä kaminan lämmössä taisteltuaan tuulessa ja tuiskussa koko päivän, eikä ollenkaan ymmärrä, että sitä pitäisi lämmittää kohtuudella. Illalla sitten hiottaa!

Ovatpa jotkut viisaammat todenneet, että omassa teltassa lämpötila on ainakin alhaisempi ja täten toimivampi nukkumiseen makuupussissa, kuin toisten säätelemä tuli tuvassa.

Tämä liiallinen lämmitystoiminta on siis sekä epäekologista tuhlausta että epäkohteliaisuutta.

Nuotioiden tekeminen muualle kuin tupien vieressä sijaitseville nuotiopaikoille on kielletty

Valmista ruokasi mieluummin retkikeittimellä kuin avotulella, sillä se on aina taloudellisempaa ja ympäristöystävällisempää. Jos kuitenkin käytät avotulta, huomioi seuraavat asiat:

Hetta-Pallas-reitin tupien ympäristössä on usein yksi tai muutamia tulipaikkoja, jotka tunnistaa hyvästä kivirakenteesta sekä penkeistä kivirakenteen ympärillä.

Muualle nuotioita ei reitillä eikä tupien ympäristössä saa tehdä.

Lisäksi retkeillessä suositulla reitillä tulee luopua siitä periaatteesta, että nuo istuvat tuolla nuotiolla, en mene häiritsemään enkä halua muita minun nuotiolleni. Niin kauan kuin nuotion ympärille mahtuu, suosi yhden nuotion tekniikkaa ja kohteliaisuutta. Tee ruokaa valmiiksi sytytetyllä nuotiolla, vaikka sitten seurassakin, ennemmin kuin jokainen telttakunta omilla nuotioillaan.

Nuotiopaikat ovat yhteisiä, eikä niitä voi varata itselleen.

Metsäpalovaroituksen aikana avotulen käyttö on aina kielletty muualla kuin hormilla varustetuilla keittokatoksissa (Hetta-Pallas-reitillä ei ole tällaisia ollenkaan, sisätiloissa on kaminat ja kaasuhellat).

Retkikeitintä ei lasketa avotuleksi, mutta metsäpalovaroituksen aikana sen kanssa täytyy olla erityisen varovainen. Käytä keitintä tukevalla, palamattomalla alustalla äläkä jätä sitä hetkeksikään valvomatta.

Sytytä nuotioon ja kaminaan tuli mahdollisuuksien mukaan päältä, jolloin tuli polttaa suurimman osan palokaasuista, jotka muuten lähtisivät savuna ilmaan. Tämä onnistuu kuivien puiden kanssa tekemällä riittävästi sytykkeitä ja pilkkomalla puut pienemmiksi.

Käytä enemmän aikaa tulen sytyttämisen valmisteluun kuin itse sytyttämiseen!

Lisätietoa resurssien viisaasta käytöstä ja lähteet:

Luontoon.fi: Leirituli Metsähallitus 2017
Luontoon.fi: Roskaton retkeily Metsähallitus 2017

Perusteellinen Hetta-Pallas-opas vastaa kysymyksiisi Suomen suosituimmasta ja myös vanhimmasta merkitystä retkeilyreitistä. Luet nyt juttusarjan kuudetta osaa. Opas on julkaistu aiemmin Rinkkaputki-blogissa.

Lue myös juttusarjan aiemmat osat:

Hetta–Pallas-opas, osa 1: valmistelut

Hetta–Pallas-opas 2: varaus- ja autiotuvat

Hetta-Pallas-opas, osa 3: Autio- ja varaustupaetiketti

Hetta-Pallas-opas, osa 4: Pallas-Yllästunturin kansallispuiston säännöt

Hetta-Pallas-opas, osa 5: Turvallisuus ja matkapuhelimen kuuluvuus

Kirjoittaja Anne Sulander on ollut vapaaehtoistyössä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa vuosina 2016 ja 2017 ja kävellyt reitin useita kertoja.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.