Tykkylumiretki Kolarin Kuertunturille paukkupakkasessa

Kuluva vuosi käynnistyi Lapissa kovilla pakkasilla, mutta se ei talviretkeilyä onneksi haittaa. Päinvastoin, sopivalla kerrospukeutumisella pääsee nauttimaan pakkaspäivien harvinaisesta kauneudesta paleltumatta. Kovilla pakkasilla keli on kimaltelevan huurteinen, ja kuurankukat koristelevat pintoja. Puiden oksille laskeutuessaan huurre kasautuu lumen kanssa tykyksi. Tämän retkeni päätarkoitus oli nimenomaan ihailla tykkylumen peittämiä puita sekä kaamoksen jälkeistä aurinkoa. Olin kuullut, että Äkäslompolon Kuertunturilla tykyt olisivat juuri parhaimmillaan, joten päätin suunnata keskipäivän aikaan sinne muutaman tunnin happihyppelylle.

Talvireitti: n. 2 km/suunta, merkitty sinisillä opastekepeillä

Kulkuaika: 1,5–2h

Lähtöpaikka: Pyhän Laurin Kappelin takaa (Kotivaarantie, Kolari)

Lähtöpaikalla auton lämpömittari näytti -32 astetta, mutta keli oli onneksi melko tyyni. Olin pukenut päälle kolme kerrosta merinovillaa ja päällimmäiseksi untuvatakin ja -housut. Jalkaan olin laittanut lämpimimmät sukat ja kengät, mitä kaapista löytyi sekä käsiin paksut tumput. Villapipo, kauluri ja takin huppu toimittivat karvalakin virkaa. Vaatevalintani osuivat kohdilleen, ja otin jopa takin hetkeksi pois tunturille kivutessani, sillä pakkanen laski nousumetrien mukana. Veikkaan, että huipulla pakkasta oli enää 20 astetta. Mutta kuten aina, tunturin laella tuuli sen verran, että kaikki vaatteet tulivat taas tarpeeseen.

Olin ottanut liukulumikengät mukaan, mutta jo lähtöpaikalla huomasin, että reitti oli tamppautunut muiden retkeilijöiden jäljiltä niin hyvin, että huipulle asti pääsi helposti kävellenkin. Jos merkityltä reitiltä olisi halunnut poiketa, olisi lumikengille ollut käyttöä.

Ripset jäätyivät heti alkumatkasta ja kirpeä pakkanen tuntui keuhkoissa hieman ikävältä, mutta nekin seikat unohtuivat nopeasti satumaisessa hattivattimaailmassa. Tykkylumiset kynttiläkuuset olivat juuri niin sympaattisia kuin olin olettanutkin. Lisäksi Pallastunturien ketju häämötti hienosti horisontissa. Vaikka kaamoksen pastellivärejäkin vielä näkyi, alkoi taivaan värimaailma kuitenkin olla jo selkeästi enemmän sydäntalvea. Maisemat olivat koko matkan niin kauniit joka suuntaan, että tirautin jopa pari liikutuksen kyyneltä, jotka jäätyivät heti poskille.

Termariin olin tehnyt kuumaa mustaherukkamehua, jota oli mukava hörppiä Kuerin laella aurinkoa tervehtien. Olin viettänyt vuodenvaihteen Kilpisjärvellä, jonne aurinko palaa kaamoksen jälkeen jopa viikkoja Yllästä myöhemmin, joten auringon näkeminen oli  minulle merkityksellinen hetki.

Paukkupakkasilla näinkin lyhyellä retkellä on seikkailun tuntua. Matkaan ei kannata lähteä ilman asianmukaista varustautumista. Lisävaatetta kannattaa aina pakata reppuun mukaan paleltumisen varalta. Pidän myös auton avaimia ja puhelinta aina villakerrastojen alla ihoa vasten lämpimässä. Puhelimeni akku ei nimittäin näillä keleillä kestä puolta tuntia pidempään. Ja niinkin on joskus käynyt, että en ole talviretken päätteeksi saanut auton ovia auki, kun sekä avain että ovien lukot ovat jäätyneet.

Vaikka Ylläs onkin maastohiihtäjän paratiisi, on retkeilijöillekin sopiva määrä huollettuja talvireittejä tarjolla. Tämä Kuerin lumikenkäreitti oli juuri sopivan pituinen pakkaspäivän retkelle, ja 446 metriä korkea tunturi oli myös mukavan helppo huiputtaa. 

Voit seurata elämääni Lapissa Kiertoreitti-blogistani sekä Instagramista.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.