Norjan Jotunheimenin huikea Besseggen – yksi maailman upeimmista patikkareiteistä?

Norjalaista, Jotunheimenin kansallispuistossa sijaitsevaa Besseggenin vaellusreittiä pidetään yhtenä maailman hienoimmista. Aika monta kaunista patikkapolkua kokeneena pidän minäkin. Mutta jos joskus patikoin sen uudelleen, tiedän, mitä teen toisin.

➡ Janareitti noin 13 km
⚫⚫⚫ Vaativa
📌 Lähtöpaikka kartalla

National Geographic listasi Besseggenin listalleen World ´s Best Hikes: Thrilling trails. Samalle listalle pääsi myös ennen kunnostustaan kovin pahamaineinen espanjalainen Caminito del Rey, muttei täysin eri syistä.

Besseggen kävellään yleensä Memurubusta Gjendesheimiin, eli ensin otetaan Gjendesheimista laiva, jolla matkataan Memurubuun. Näin toimien voi patikoida reitin läpi kiireettömästi ja maisemista nauttien, kun ei tarvitse pelätä, että jää päivän viimeisestä paluukyydistä.

Me päätimme toisin. Ennen päivänlaskua tietäisimme tehneemme virheen.

Besseggen maisema Gjendesheimiin

Olimme yöpyneet Maurvangenin leirintäalueella, josta on noin kahden ja puolen kilometrin kävely laivan lähtöpaikalle Gjendesheimiin. Laivakyydin asemesta päätimme kävellä poispäin, ja tulla laivalla pois. Lähdimme siis puskemaan vuorenrinnettä ylös paikassa, jossa moni muu astuu laivaan.

Emme kuitenkaan olleet yksin valintoinemme, vaan kanssamme samaan suuntaan käveli iso joukko kohtalotovereita.

Haen yleensä lomiltani luonnonrauhaa ja kauniita maisemia. Täällä olisi tarjolla vain viimeksi mainittuja.

Jotunheimenin Besseggen on yksi Norjan suosituimmista vaellusreiteistä. Lyhyen lumettoman sesongin aikana, kesäkuusta lokakuulle, sen maisemista käy nauttimassa noin 60 000 ulkoilmaihmistä. Tänä heinäkuisena päivänä kohtasimme reitillämme satoja muita.

Odotin ennakkotietojen perusteella kivikkoista vaellusta, en vuoristokiipeilyä.

Kun nousu jyrkkeni ketjuavusteiseksi, alkoi ohuesti huolettaa.

Besseggenin ketjuavusteinen nousu

Nuorempi chesapeakelahdennoutajamme oli mukanamme.

Koira oli kiinnitetty valjaistaan joustavalla liinalla vyötärölle kiinnitettyyn vetovyöhön. Juoksulenkeillä kiinnitys mahdollistaa hands free -liikunnan, mutta tänään ei juostu.

Besseggen Jotunheimenin kansallispuiston maisemaa

Lyhyen ketjukiipeilyosuuden jälkeen nousu jatkui hiljalleen, ja maisema muuttui kiviseksi ja kurjaksi etenkin koiran kävellä.

Useassa paikassa oli lunta vielä monta kymmentä senttiä, vaikka heinäkuu oli yli puolivälin. Ilma kylmeni ylöspäin noustessa, ja tuuli puri yllättävän kovaa.

Noin puolentoistatunnin patikoinnin jälkeen näimme lauman sarvipäitä.

Besseggen poroja
Besseggen poro

Ronja-koiraa jännitti sen elämän ensimmäisten porojen kohtaaminen. Se ei tainnut oikein tietää, mitä noista otuksista ajattelisi.

Onneksi olimme turvallisen välimatkan päässä.

Besseggen koira tarkkailee poroja

Tässä reitin korkeimmalla kohdalla maisema oli kivinen ja karu.

Tuntui käsittämättömältä, että tuolta, juuri lumesta vapautuneesta kivikosta, löytyisi poroille yhtään mitään syötävää.

Besseggen panoraama

Vuoren laki oli pelkkää hankalakulkuista kivikkoa, niin kauas kuin silmä kantoi.

Mutta pitkään ei tarvinnut patikoida, kun tarjolla oli entistä komeampia vuoristomaisemia.

Besseggenin maisemaa

Pudotusta Gjende-järven pintaan olisi ollut tästä peräti 1300 metriä. Hui kauhistus!

En halunnut pudota, enkä siis mennyt lähellekään reunaa.

Besseggenin laen kivikkoa

Maastokenkäni tuljui ikävästi kivikossa. Piti koko ajan silmä kovana tarkkailla, minne jalkansa asettaa.

Tuntui käsittämättömältä ja röyhkeästi kuolemaa ja luunmurtumia halveksuvalta, että tämän reitin on Herra Reidar Andreassen juossut vuonna 1963 aikaan tunti ja 16 minuuttia! Matkaa kun on, ja nousuakin melkein 1000 metriä!

Besseggenin opaslehtinen kehottaa varaamaan patikointiin aikaa kuudesta kahdeksaan tuntia. Meillä oli koko ajan kiire, sillä emme olleet aivan varmoja jäljellä olevan matkan pituudesta. Missään ei ollut muita opasteita, kuin vaivaisia kiviin maalattuja punaisia T-kirjaimia.

Olisi ollut sangen ikävää myöhästyä päivän viimeisestä vuorolaivasta, ja joutua yöpymään vastoin suunnitelmia Memurubussa. Todennäköisesti Memurubun 150 vuodepaikkaa olisivatkin kaikki näin korkeasesongin aikaan olleet etukäteen varattuja.

Besseggenin vaellusreitin huippu on 1743 metrissä

Besseggenin vaelluksen korkein kohta on 1743 metrin korkeudella. Huipun merkkinä seisoo valtava kivikasa, joka ei kiireisimmältäkään voi jäädä huomaamatta.

Huipulla tuuli ja oli käsittämättömän kylmä heinäkuuksi. Pidimme virkistystauon ja haukkasimme suklaata. Kaverille kanssa.

Täällä moni kokeneempi kanssavaeltaja kaivoi esiin trangian ja söi ihan kunnolla.

Varasukilleni löytyi vaihtoehtoista käyttöä sormettomina lapasina. Lähden aina retkelle ajatuksella “tarpeeksi päälle”. Vaatteita voi aina vähentää jos niitä on liikaa, mutta jos niitä ei ole edes mukana, on tyhjästä paha nyhjäistä. Päiväretkilläkin voi sää yllättää. Jopa kauniilla ilmalla. Varsinkin täällä ylhäällä vuoristossa.

Reitti lähti kulkemaan pitkin aaltoilevaa kiviharjannetta. Mitä ihmettä nyt on edessä!?

Besseggenin kiviharjanne alkaa

Reitti kapeni ja alkoi laskea jyrkästi.

Pudotus Gjende-järven puolelle sai sydämeni hakkaamaan ja polveni vatkuliksi. Tämä myytiin minulle “helppona” reittinä, jolla reitin kapeimmatkin kohdat olisivat tien levyisiä.

Mutta joku unohti mainita, että kävely pitäisi vaihtaa kiipeilyyn – ja paikoin kytkeä jopa neliveto päälle. Tässä ymmärsin, että tämä reitti on korkeuserojensa takia vaativa.

Ilmeeni kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, lienen valahtanut kasvoiltani lakananvalkoiseksi. Käännytäänkö takaisin, minulta kysyttiin. No ei todellakaan!

Joku viisas on joskus sanonut, että kehitys alkaa epämukavuusalueelta.

Mennään nyt sitten, kehittymään. Josko se korkeanpaikankammo vaikka tästä siedättyisi?

Eräjormailuhousujen takalisto oli kovilla. Paikoin tuntui, että ainoa tapa miten voin edetä, oli sovellettu hämähäkkiasento.

Ylöspäin kiipeäminen näytti niin paljon vähemmän pelottavalta. Ainakaan ei tarvinnut koko ajan katsella alhaalla vaanivaa satojen metrien pudotusta kivikkoiseen vuorenrinteeseen. Voi miksei päätetty kävellä tätä toisin päin?!!!

Besseggenin reitillä patikointi vaihtuu kiipeilyksi

Jossain kaukana alhaalla näkyi pieni piste, patikoitsijoita kuljettava vuorolaiva. Samalla myös aurinko meni pilveen.

Kukapa tässä olisi aurinkoista rohkaisua kaivannutkaan! Kaikki pelottava näyttää aina moninverroin pelottavammalta ilman auringonpaistetta.

Besseggenin harjanteen jyrkässä kohdassa joutuu odottamaan vuoroaan

Ronja-koira ponnahteli kuin gaselli kiveltä toiselle. Koirat eivät taida kärsiä korkeista paikoista? Vetoliina oli irrotettu vyötäröltä turvallisuussyistä.

Vastaan tuli koiria, joita kannettiin hartioilla. Minkähänlaista tällä jyrkänteellä on kiipeillä koira hartioilla? Onneksi tämän 35-kiloisen kanssa ei tarvinnut kokeilla.

Besseggenin reitin korkeuserot ovat suuria

Jyrkimmästä kohdasta en saanut yhtään kuvaa. En yksinkertaisesti pystynyt irrottamaan käsiäni vuorenharjanteesta edes käyttääkseni kaulallani roikkuvaa kameraa. Ja jos nyt olisin yrittänyt kaivaa kännykkää taskustani, olisin varmasti pudottanut sen vapisevin käsin alhaalla odottavaan vuorenvarmaan tuhoon.

Ihmisiä tuli pahimmissa paikoissa vastaan niin paljon, että jumiudun sijoilleni minuuteiksi. Tai ainakin se tuntuu siltä. Hetkittäin tuntui, kuin painovoimaankaan ei voisi luottaa.

Besseggenin ruuhka

Kun vihdoin pääsimme jyrkimmästä kohdasta alas, otin kameran käyttöön ja kuvasin rinteen ruuhkan.

Oli siellä tulijoita samaankin suuntaan. Tätä reittiä ei päiväsaikaan tarvitse patikoida yksin.

Besseggenin harjanne alhaalta

Huh, huokaisin syvään. Minä selvisin siitä!

Onkohan pelottavin jo ohi?

Besseggenin kannas järvien välissä

Lähestyimme kapeaa kannasta, joka erottaa toisistaan Gjende- ja Bessvatn-järvet.

Järvien pintojen keskinäinen korkeusero on uskomattoman suuri, lähes 400 metriä!

Besseggen

Vihdoin hirviöharjanne jäi taakse.

Seisahduimme jyrkänteen reunalle.

Huomasin, että eihän tämä tuntunut enää miltään! Siedätyshoito auttaa!

Besseggen

Samalla hetkellä kaivattu aurinko tuli esiin pilvien takaa, ja Gjenden vesi säihkyi hetken houkuttelevan turkoosina.

Teki mieli suudella maata jalkojen alla. Maastokenkieni alla oli vihdoin multaa!

Besseggen

Joku pieni sinnikko yritti kukkia kallion raossa, tässä uskomattoman jylhässä maisemassa.

Elämä voittaa, ja maailma hymyilee!

Besseggenin reitin maisemaa

Suurin jännitys laukesi. Vihdoin pystyin nauttimaan taas myös maisemista.

On se kumma, miten paljon kauniimmalta maisemakin näytti, kun ei enää tarvinnut (irrationaalisesti) pelätä lipeävänsä alas jyrkänteeltä varmaan hengenmenoon.

Besseggenin reitin kaunein maisema

Ohikulkiessa ihailin kiven kainalossa istuvan pariskunnan taukonäkymiä tulosuuntaamme. Tästä eivät taida taukomaisemat tällä reitillä parantua?

Mutta edelleenkään emme tienneet, kuinka pitkä matka olisi laivan lähtöpaikalle, joten taukoilu jäi haaveeksi. Matkaan siis.

Besseggen

Aurinkokin meni taas pilveen, ja pian alkoi sataa ripottaa.

Hoksasin, että jotain todistusaineistoa olisi hyvä olla siitä, että olen itsekin ollut täällä mukana! Nyt jo melkein hymyilyttikin, mutta ei aivan. Väkinäisen poseeraukseni hetkellä jotenkin oivalsin, että taisin nyt tietää, miltä voittajasta tuntuu. Sillä tällä reissulla olin voittanut itseni. Yhdessä kauneimmista patikointimaisemista, joissa olen maastokenkiäni ulkoiluttanut.

Besseggen

Kuvauspysähdyksen jälkeen matkamme jatkui, ja sitä olikin vielä monta kilometriä edessä.

Pilvet matoivat alhaalla ja ripottivat pisaroita päällemme. Pakkasin kameran ja kännykän suojaan, ja jouduin jättämään monta kuvaa ottamatta.

Vihdoin, auringon kanssa samaan, aikaan esiin putkahti taas kaunis turkoosi järvi.

Pian polku kaartoi alas jyrkkää rinnettä, kohti Memurubun laivasatamaa. Joku liukastui edellämme irtokivissä, onneksi ei käynyt pahemmin.

Besseggen Memurubu

Alas Memurubun rantaan päästyämme meille selvisi, ettei kovin kiire olisi ollutkaan. Sitä mukaan kun ihmisiä valui rantaan, otettiin tulijoiden nimet listaan. Meille ilmoitettiin, että saisimme odottaa tunnin ennen kuin pääsisimme laivaan! Pois lähtijöitä oli tänään aika paljon muitakin.

Palasimme vähän matkaa takaisin tulosuuntaamme, ostimme ravintolasta ansaittua evästä ja istumme ulos aurinkoon kuivattelemaan sukkiamme.

Besseggen Memurubun laivalaituri

Sateesta ei ollut enää tietoakaan, Memurubussa oli kaunis ja lämmin t-paitakeli.

Besseggen vuorolaiva

Vihdoin pääsimme vuorollamme astumaan laivaan, ja paluu lähtöpisteeseen saattoi alkaa.

Besseggen

Järveltäkin katsottuna kaukainen Besseggenin harjanne näytti huikealta.

Ja me patikoimme tuolta!

Besseggen vuorolaiva

Jäimme koiran kanssa suosiolla kannelle aurinkoon. Koiran olisi voinut laittaa myös laivan perässä sijaitsevaan häkkiin, jolloin me olisimme voineet mennä sisälle istumaan. Mutta näin oli meille kaikille mukavampi, sillä pitkän päivän tehnyttä koirakaveriakaan ei jätetä.

Jotunheimen Sjoa

Kun vihdoin rantauduimme takaisin “kotirantaan”, annoimme urheasti matkaa taivaltaneelle koirakaverillemme pienen virkistystauon. Silläkin oli ollut rankka päivä.

Vesi oli kylmää, raikasta ja puhdasta.

Jotunheimen Maurvangen Sjoa

Illalla otin vielä muutaman kuvan Maurvangenin leirintäalueen sivuitse virtaavasta komeasta Sjoa-joesta.

Aurinko painui mailleen.

Leirintäalue nukahti.

Vain perhokalastajat kahlasivat tummuvassa illassa.

Jotunheimen

Tämä retkipäivä jää varmasti mieleeni. Olen elänyt aivan huikean seikkailun.

Pimeän laskeuduttua tiesin, että voisin hyvin tehdä tämän vielä uudelleen.

Mutta silloin ehdottomasti toisin päin. Ensin laivalla Memurubuun, ja maastokenkäillen kiireettömästi, näistä huikeista maisemista ja korkeuseroista nautiskellen takaisin.

Lisätietoja ja linkkejä:

Sports Tracker piirsi kartalle viivaa ja otti aikaa vain, kun olimme liikkeessä. Harjanteen kivien päällä istuskelua ei kellotettu mukaan. Näin mitaten aikaa kului 4 tuntia 36 minuuttia.

Suosittelen tätä reilun 13 kilometrin päivävaellusta kaikille peruskuntoisille, Jotunheimenin suunnalla matkaaville luonnonystäville. Tosin korkeanpaikankammoisten on syytä etukäteen tiedostaa kallioharjanteen aiheuttama, lievää pahempi epämukavuuden tunne.

Hyvästä kunnosta on täällä apua, mutta maratonkin juostaan askel kerrallaan. Vauhdista voi hyvin tinkiä, mutta kenkien pitää olla tukevat.

Yhdensuuntaiseen patikointiin on hyvä varata kuudesta kahdeksaan tuntia. Varaudu myös siihen, että ylhäällä on paljon viileämpää kuin lähtöpisteessä.

Laivakyydin jopa tuntien odottelun voit välttää ostamalla laivalipun etukäteen.

Besseggenin reitistä, ja sen lähimajoituksista löydät kaiken tarpeellisen tiedon täältä.

Besseggenin patikoinnista Jotunheimenin kansallispuiston sivuilta löytyy tietoa täältä.

Besseggeniin on syytä suhtautua kunnioittavasti, sillä siellä voi päästä myös hengestään. Tässä juttu kuolemaan johtaneesta putoamisesta kesältä 2018.

Juttu on julkaistu aiemmin Maisemaonnellinen -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.