Ragon jylhä kansallispuisto

Monien matka vie Norjassa Lofooteille ja sinne mekin aluksi suunnittelimme suuntaavamme. Saaret jäivät kuitenkin toiseen kertaan, sillä mantereen puolelta löytyi yksi Norjan upeimmista kansallispuistoista: Rago. Kiersimme Ragon henkeäsalpaavan upeissa maisemissa kulkevan rengasreitin kesällä 2014. Vaikka matkaa reitille ei tule kuin noin 25 kilometriä, on maasto paikoitellen melko vaikeakulkuista. Tästä syystä kierrokseen olisi hyvä varata kaksi päivää. Jos upeista maisemista haluaa nauttia ajan kanssa, kierrokseen voi käyttää kolmekin päivää.

Ragon kansallispuistoon pääsee ajamalla E6:sta noin 10 kilometriä Straumenin kylästä pohjoiseen, ja kääntymällä pienelle Laksholiin johtavalle tielle numero Fv617. Polun alkupää on tien päässä, ja autoille on varattu hyvin parkkipaikkoja useampaan kohtaan.

Reitti lähtee seuraamaan kirkkaan turkoosina virtaavaa Nordfjordelva-jokea.

Reitti lähtee seuraamaan kirkkaan turkoosina virtaavaa Nordfjordelva-jokea.

Pari ensimmäistä kilometria taittui helppoa polkua pitkin, turkoosinvihreää Nordfjordelva-jokea seuraillen. Joki ylitetettiin vaappuvaa riippusiltaa pitkin, ja matka jatkui jokivartta vielä vajaan kilometrin. Tämän jälkeen polku erkani joesta, ja edessä oli pieni kallioinen nousu Nordskaretin laaksoon. Ennen laaksoon siirtymistä avautui tulosuuntaan upea näkymä: tummanvihreä jokilaakso, jossa kirkkaan turkoosi Nordfjordelva kiemurteli.

Nordskaretin laaksossa maasto muuttui soiseksi. Molemmilla puolilla kohosivat satoja metriä korkeammalla olevat kallioiset tunturit. Kulkua helpottivat pitkospuut, ja suolammikoissa vilisti sammakoita. Illan hämärtyessä oman tunnelmansa taivaltamiseen toivat lähistöllä pesivät viklot, jotka huutelivat ja lentelivät edellämme. Paikoitellen polulta näkyi Storskogdalenin laakson vastakkaisella rinteellä oleva 200 metriä korkea Litlverivassforsenin vesiputous, jonne reitti veisi seuraavana päivänä.

Litlverivassforsenin valtava vesiputous häämöttää laakson toisella laidalla. Seuraavana päivänä reitti veisi vesiputouksen yli kulkevalle sillalle.

Litlverivassforsenin valtava vesiputous häämöttää laakson toisella laidalla. Seuraavana päivänä reitti veisi vesiputouksen yli kulkevalle sillalle.

Yö vietettiin Storskogvasshyttanin autiotuvassa, jolla oli lisäksemme ainoastaan yksi saksalainen nainen. Naisen matkakumppani oli sairastunut ja palannut kotiin, joten nainen oli jäänyt kiertelemään jäätiköitä yksin. Lämmitystä ei tarvitty, sillä heinäkuun sää oli helteinen. Päivälämpötila lähenteli +30°C -astetta, eivätkä yöt tuntuneet juurikaan viileämmiltä.

Aamulla jatkoimme matkaa, ja koska lämpötila pysyi edelleen korkealla, kastelimme hellehattuja puroissa pysyäksemme edes hieman viileämpinä. Reitin toinen puolisko kulki pääosin avonaisessa kalliomaastossa, jossa ainoat varjot syntyivät suurista kivenlohkareista. Matkalla ylitettiin kahlaamalla pieni vesiputous, mutta muutoin vettä oli kallioilla niukasti tarjolla. Päivän kaikista mahtavista maisemista voi kohokohtana pitää komeaa Litlverivassforsenin vesiputousta, josta Litlverivatnet-järven vedet purkautuvat Storskogdalenin laaksoon. Tämän jälkeen maasto muuttui pian tunturikoivikoksi, jossa matka taittui linnunlaulun säestämänä.

Laaksoon putoava Litlverivassforsenin vesiputous on huikaiseva näky.

Laaksoon putoava Litlverivassforsenin vesiputous on huikaiseva näky.

Rago tarjoaa henkeäsalpaavan hienoja ja vaihtelevia maisemia, ja sitä voi suositella kaikille patikoinnin, erämaiden ja luonnon ystäville. Vaikeakulkuisuutensa vuoksi koko reitti ei välttämättä sovi lapsille, mutta lasten kanssa voi hyvin kulkea esimerkiksi Nordfjordelvan rannoilla.

Kartta ja reittikuvaus löytyvät ut.no -sivuilta.

Juttu on julkaistu myös Reissuja ja retkiä -blogissa, jossa lisää kuvia.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.