Suomen Machu Picchu – Päijälän linnavuori Kuhmoisissa

Kuhmoisten linnavuori on yksi maamme vaikuttavimpia esihistoriallisia kohteita ja näköalapaikkoja. Osoite on Linnavuorentie, 17800 Kuhmoinen. Linnavuorta kutsutaan vaihtelevasti niin Kuhmoisten (kunnan nimi) kuin Päijälän (historiallinen kylän nimi) mukaan.

Perille johtava hiekkatie on viitoitettu Puukkoistentieltä. Perillä odottaa pienehkö parkkipaikka, jonka laidalle on pystytetty infotaulu kertomaan matkamiehille paikan tarinaa. Polku linnavuoren laelle lähtee noin 100 metrin päästä samaisen Linnavuorentien varrelta. Jopa loivin rinne on niin jyrkkä, että Kuhmoisten Kotiseutuyhdistyksen talkoilla rakentamat portaat tulevat tarpeeseen.

Päijälän linnavuori kohoaa Saaresjärven rannalla osapuilleen kahdeksan kilometriä Kuhmoisten kirkonkylältä. Se kuuluu heimosotakaudella 800–1200-luvuilla käytettyihin paikallisten asukkaiden pako- ja turvapaikkoihin, joita on löydetty sieltä täältä ympäri Hämettä.

Varmana pidetään, että Päijälän linnavuorta on käytetty ainakin 1000-luvulta 1200-luvun jälkipuoliskolle saakka. Tuolloin paikka onkin sitten hylätty sitäkin perusteellisemmin.

Linnavuori kohoaa noin 25 metriä ympäröivää maastoa ja 45 metriä Saaresjärven pintaa korkeammalle. Sen jyrkänne onkin näyttävä ilmestys alhaalta päin ihasteltuna. Korkeuseroa Päijänteeseen on noin 100 metriä.

Linnavuoren neljästä rinteestä kolme on lähes pystysuoria, mutta yksi on loivahko ja muinaisina aikoina siksi myöskin puisin rakennelmin varustettu. Se kun oli ainoa suunta, josta hyökkäys oli mahdollista suorittaa.

Linnavuorentietä eteenpäin kulkiessa törmää kylttiin, joka osoittaa, mistä polku kulkee.

Vuoren ylin osa on laakea ja pinta-alaltaan puolisen hehtaaria. Hirsivarustusten tukena käytetty kivimuuri on yhä nähtävissä pohjoislaella.

Ulkovarustusten suojissa on ollut tilaa yli 50 hengelle ja sieltä on löydetty muun muassa paja, vesikuoppa ja asumuksia. Kuten lähes kaikki muinaiset linnavuoret, Kuhmoistenkaan linnavuori ei ollut pysyvästi asuttu.

Vanhat portaat linnavuoren laelle. Nykyään portaat ulottuvat lähes koko matkan alhaalta ylös.

Alueella 1980-luvulla tehdyt arkeologiset kaivaukset toivat esiin poikkeuksellisen runsaan löydösmäärän, peräti 340 esinettä. Löydöt kertovat paitsi käsityötaidoista myös yhteyksistä itään, länteen ja Balttian suuntaan.

Useissa esineissä on havaittu palamisen merkkejä, mikä viittaa turvapaikan äkilliseen hylkäämiseen 1200-luvun lopulla. Todennäköisesti linnoitus on poltettu taistelun yhteydessä talvella. Hyökkääjästä ei ole tietoa.

Paikalle jääneiden aseiden vuoksi on arveltu, että linnavuorella on käyty ankara taistelu, jonka johdosta paikasta on tullut tabu, jonne ei kukaan uskaltanut sen koommin mennä. Ei edes noutamaan arvoesineitä.

Paikka unohdettiin, tarina kulki sukupolvelta toiselle vain kytien nimistössä. Näin jatkui aina siihen saakka, kun aiemmin mainitut tutkimukset paljastivat paikan muinaisen suuruuden. Tästä juontaa myös usein käytetty rinnastus Machu Picchuun.

Linnavuoren laelle on rakennettu puinen pöytä, jonka ääressä voi syödä eväitä ja ihailla maisemia.

Tällainen on näkymä itään Saaresjärven suuntaan.

On kiehtovaa antaa ajatuksen lentään yli vuosisatojen ja pohtia, mitä Päijälässä on tapahtunut.

Miksi tätä paikkaa pelättiin ja kunnioitettiin? Miltä paikka on näyttänyt tuon hävityksen jälkeen kytevine puurakenteineen ja hurmeisine tantereineen?

Päijälän linnavuori liittyy ilmeisesti hämäläisten ja karjalaisten käymään kilpailuun eränkäyntioikeuksista alueella. Vaikka nuo ajat ovat enää etäinen muisto, niin niiden jäljet elävät ja ovat kenen tahansa nähtävissä. Eli kannattaa käydä tutkimassa kivimuurin perustuksia ja nauttia maisemista, sillä niitä riittää!