Huh Hellettä – bikepacking- ja bikerafting-viikonloppu Lopella

➡ Reitti, 120 km: Karkkila – Palolammi – Komio – Luutasuo – Marskin maja – Räyskälä – Pääjärvi – Iso-Melkutin – Kivijärvi – Keritty – Hajakka – Karkkila

? 6.–9.6.2019, 32 h

Tervehdys!

Tällä retkellä kierretään pala jos toinenkin komeinta Loppea. Varasin retkelle pitkän viikonlopun, hyppäsin satulaan torstaiaamuna Karkkilasta ja polkasin karavaanini liikkeelle pitkin Pikkupässin pyöräilyreittiä suuntana Komio, Luutasuo ja Iso-Melkutin.

Tällä retkellä tunkataan Komion vuoren päälle ja polkaistaan läpi Luutasuon pitkoksien. Uidaan Kalattomassa ja itse asiassa joka ikisessä lätäkössä joka vastaan tulee. Meloskellaan packraftilla Marskin majalle ja polkastaan Räyskälän kyläkaupan kautta Pääjärven laavulle. Aamulla otetaan suunnaksi Iso-Melkutin, jossa vietänkin koko päivän kesäisen. Ja sattumuksien kautta herään ihan eri paikasta kuin mihin olen mattoni ripustanut… Kivijärven laavulta otetaan vauhtia, jotta päästään Keritty meloskelemaan laidasta toiseen. Ja kun kamat on fillarin päälle pakattu, niin Hajakkaan lauantaiyöksi konkelini vielä kampean.

Viikonlopun aikana ehti nähdä paljon, mutta ei lähellekkään kaikkea. Loppi tarjoaa uskomattoman määrän polkuja taivallettavaksi sekä järviä ja jokia melottaviksi. 

Torstai 6.6

Karkkila – Palolammi – Komio – Räyskälä – Pääjärvi

Pikkupässin pyöräilyreitin alkupiste Karkkilassa

Hyppäsin aikaisin torstaiaamuna satulaan kotipihassa ja koukkasin Karkkilan kaupungintalon edustalle, mistä Pikkupässin pyöräilyreitti saa alkunsa. Vanhaa ratapohjaa polkiessa, auringon säteiden siivilöytyessä vehreiden oksistojen lomasta ja auringon jo aamuvarhaisella porottaen aloitin matkani, retkeni ja seikkailuni hiki seljässä valuen. Ennen Hunsalan asemaa koukkasin kohti Pilpalaa ja kahvila Lättistä, jonka huomasin sinne saavuttuani valitettavasti olevan kiinni. 

Vanhaa metsätien uraa polkien lähestyin Komion ja Palolammin tien risteystä. Koukkasin Palolammille katsastamaan maisemat sekä jalkauduin evästämään kirkasvetisen Palolammin rannalle. Valitsin varjoisen paikan, painoin hikisen selkäni vasten petäjän runkoa ja nautin veden yli päälleni virtaavasta tuulahduksesta. Pieni, kirkasvetinen lampi keskellä korkeiden kuusien tarjosi rauhallisen ja rauhoittavan hetken aamun polkaisun jälkeen. Tovin evästettyäni hyppäsin satulaan ja polkaisin kohti Komiota ja Luutasuota.

? Palolammi kartalla

Palolammi

Luutalammin reunaa, korkeiden suopursujen reunustamaa polkua pitkin rauhakseen ajelin lammen toiseen päähän, missä on komia tulipaikka. Tein tulet, kattilaan ja kaffepannuun nappasin vedet lammesta. Korppien suon yllä kaaressa kierrellessä ja raakkuessa pidin pitkän lounas tauon katsellen tupasvillojen huojuntaa hennossa tuulessa. Ah ja kaffe maisui niin hyvältä. 

? Luutalammi kartalla

Matkani jatkui hetken aikaa ajellen pitkin pitkospuita tasapainotellen, läpi suon laidan kohti sekametsän suomia varjoja. Hienot polut ja upeat maisemat lampareineen siivittivät retkeäni auringon kuumasti helottaessa korkealla taivaalla. Reitti laskeutui laaksoon, josta nousi jyrkkä polku Komionvuoren päälle. Tätä mäkeä en jaksanut tunkata pyörää varusteineen ylös, vaan minun piti purkaa osa varusteista pois pyörän päältä ja tehdä pari reissua, jotta sain kaiken omaisuuteni ylös vuorelle. Hien puskiessa ulos joka huokosesta tasoittelin hengitystäni mäen päällä, otin vähän suolaa ja paljon vettä. Nesteytys ja energiansaannin tärkeys korostuu tämmöisissä ”ääriolosuhteissa”, pelkkä vesi ei riitä, pitää saada tarpeeksi suoloja, jotta vesi imeytyy elimistöön.

Tunkaten vuoren päälle

Mutta, että olikin mukava tunne lasketella loivaa polkua pitkin alaspäin pitkin ”vuoren” harjannetta, jonka päästä avautuivat Kalattoman kirkkaat maisemat. Järven rannassa on myös varaussauna ja -tupa. Onnekseni tupa oli tyhjä ja pääsin pulahtamaan järven virkistävään syleilyyn, kylpy teki tällä helteellä terää.  

Kalattomalta Poronpolku kuljetti minut Marskin majan suuntaan. Joka syksy näissä maisemissa retkeillään ja poljetaan Poron polku- ja Poron polun polkaisu -tapahtumissa. Tapahtuman aikana Suntinmaan ja Marskin majan ylittävän kapean veden yli kuljetetaan immeiset ja konkelit köysilossin avustuksella. Lossi ei ole muulloin käytössä, mikä on alueella retkeilevän syytä muistaa. Jos mielit veden ylittää muina aikoina, on sinun odoteltava jäitä, uitava yli tahi sitten sinulla on oltava oma packraft (reppulautta) mukana, niin kuin meikä mandoliinilla.

? Marskin maja kartalla

Läpi paahteisen männikön käpyjen rutistessa renkaiden alla jatkoin Marskin majalta matkaani kohti Räyskälää. Satuin juuri sopivasti Räyskälän kyläkaupalle, kun sen emäntä oli laittamassa lappua luukulle siltä päivältä. Sain täytettyä vesivarannot ja ostettua vielä jäätelön. Niiden virkistämänä sain voimia ja energiaa, joten päätin jatkaa matkaani kohti Pääjärveä. Olin saanut retkeä suunnitellessani vinkin Villeltä, että tuolta voisin löytää oivan laavun yöpaikakseni. Päivän polkurutistukset olivat kumminkin vieneet sen verran mehut miehestä, että suunnistin Pääjärvelle pääsääntöisesti asfalttia pitkin. 

Kellon raksutellessa kahdeksaa laskeuduin leveää polkua pitkin kohti laavua, auringon vielä loistaessa pilvettömältä taivaalta. Laitoin konkelini laavua vasten lepäämään ja huomasin ison perhosen liihottavan rantatörmällä. Ritariperhonen kävi juomassa rannassa. Pitkän aikaa sain tätä kaunista perhosta ihastella ja ihmetellä. En ennen ollut livenä tätä perhosta nähnyt. Ja tulihan tuo kaveri tekemään lähempääkin tuttavuutta laskeutuen nilkan päälle.

Ritari ja sukkahikeä helteeseen

Ilta meni joutuisasti laavulla iltapalaa tehdessä ja leiriä ripustellessa rantapuihin. Kello 22 huitteissa istahdin riippumattooni auringonlaskua ihmettelemään lämpötilan vieläkin huidellessa +20 asteessa. Mikäs se on tässä istuskellessa upeaa auringonlaskua ihastellen ja toivottaa päivälle hyvästit. 

Pääjärven laavulta uskomattomat maisemat

Hyvää yötä! 

Perjantai 7.6

Pääjärvi – Iso-Melkutin

Pääjärven laavu

? Pääjärven laavu kartalla

Silmäni kun mä auki sain, aurinko paistoi jo korkealta, liki pilvettömältä taivaalta kello 6. Yöllä oli kuuma, vaikka nukuin pelkillä kalsareilla – vasta joskus aamuyöstä repäisin vähän makuupussin reunaa päälleni, kun vilunväristyksen tunsin. Mutta siitä se taas päivä lähti käyntiin aamupalalla ja kaffenkeitoilla. Eilisistä letuista oli jäänyt kananmunaa jäljelle, joten sain maittavan munakkaan paistettua. Sen lisäksi omaa myslisekoitusta, niin jo jaksoi lähteä polun päälle kohti uutta päivää ja sen seikkailua.

Lähdin ottaamaan vauhtia Pääjärven kierto -lenkistä kohti Iso-Melkutinta. Järveä kiertää hyvä polku, ja mahtuu sinne hyvän matkaa leveää pitkospuutakin, jonka pystyin liki kokonaan ajamaan. Toki ajoittain on jalkauduttava ja tartuttava pyörää tiukemmin sarvista, tunkattava vaikeat juurakot ja isot mäet, nostettava pyörää kaatuneiden runkojen yli ja talutettava rappusia ylös alas. 

Hämeen Ilvesreitti kulkee näilläkin tienoilla, ja yksi sen haaroista kulkee Pääjärven ja Räyskälän väliä. Tälle polulle suuntasin kulkuni Pääjärven kierron jälkeen. Ilvesreitti on minulle ollut aina vähän arvoitus – ikinä ei tiedä mitä saa, sillä tämä polkuverkosto on paikoin priimaa ja paikoin jotain aivan muuta… Mutta siis rohkeasti vaan Ilvesreitille, ja suunnaksi Räyskälä ja Iso-Melkutin. Tämä Ilvesreitin pätkä osoittautukin pirun hyväksi, ellen paremmin sano. Pitkin mäntymetsiköitä kiertelevä polku, joka ajoittain poikkesi pienille suolammille, siivitti kulkuani ja johdatti menoani. Havahduin äkkiä oksien rusahduksiin, ja kun nostin katseeni, niin nuori hirvihän se rymisteli hakkuuaukean reunaa ylös näkymättömiin. Ja niin me molemmat jatkoimme matkaamme. 

?Iso-Melkuttimen lepakkolaavu kartalla

Iso-Melkuttimen rannoille saavuttuani oli paikan löytänyt moni muukin. Aurinkoinen, helteinen perjantai oli saanut immeiset liikkeelle, lapsiperhe oli uiskentelemassa rannassa ja useita retkeilijöitä oli liikkeellä. Minä jatkoin matkaani alueen toisessa päässä sijaitsevalle lepakkolaavulle, jossa olin aikaisemmilla retkillänikin iltaa istuskellut ja öitä viettänyt. Edellisen päivän pitkä polkaisu ja paahtava helle sekä Melkuttimen upeat maisemat ja kristallinkirkkaat veet saivat minut ylipuhuttua jättämään kuluvan päivän kilometrit tähän. Löin laavun taakse leirin puitten väliin ja aloin viettää iltaa uiden, kalastellen ja ruokaa tehden. Siinä touhuillessani alkoi laavulle tulla muitakin retkeilijöitä, joita aluksi hieman vieroksuin, sillä mieluiten haluan leiriytyä ja yöni viettää yksin itseni kanssa. Mutta ajattelin, että sopu tilaa antaa, ja onhan se välillä mukava vaihtaa sana jos toinenkin samanhenkisten immeisten kanssa. 

Painuin jo kello kymmenen korvilla untenmaille ja kuuntelin kehrääjän kaukaista kurnutusta, joka tuuditti minut uneen… Kunnes puolilta öin heräsin. Laavun oli nyt myös löytänyt parikymmenpäinen porukka nuoria naisia ja heidän kaksi opastaan. Kun he alkoivat lujaan ääneen miettiä, että kuka ottaa Campingiä ja kuka jotain toista makkaraa, aloin jo levottomana nostella päätäni riippumatosta. Ja viimeinen pisara oli, kun kajarista alkoi joku jumputus soida – hyppäsin ylös matostani ja aloin lyömään leiriäni takaisin pyörän päälle. Huomasin, että laavun edessä oleva telttakunta ja pari riippumattoilijaa keräsivät myös leirejään kasaan. 

Retkeilystä ja luonnosta ylipäätään on tullut muodikasta, mikä ikävä kyllä tuo mukanaan myös tämänkaltaisia lieveilmiöitä, varsinkin paikoille, jotka ovat helposti saavutettavissa. Tässä tapauksessa vain suuresti ihmetyttää, että kun tällä porukalla oli oppaat mukana, niin toivoisin, että kaiken muun lomassa oppaat kertoisivat opastettavilleen, että myös kanssaretkeilijöitä ja heidän rauhaansa tulisi kunnioittaa. 

Nooh, suuttumuksen laskettua ja hälyn kaikottua korvistani muutaman kilometrin jälkeen löysin oivallisen leiripaikan, johon mattoni sain nopeasti ripustettua. Joten nyt, hyvää yötä

Lauantai 8.6

Iso-Melkutin – Kivijärvi – Keritty – Hajakka

Aamu Iso-melkuttimella

Kas huomenta. Elisen yön käänteet ovat muisto vain, kun sain itseni matostani ylös kammettua aurikoiseen ja lämpöiseen aamuun. Järven rantaan vain kaffenkeittoon ja aamupalastelemaan. Kävin vielä aamupalan jälkeen aamusukelluksella Iso-Melkuttimen kirkkaissa vesissä, ja mikä maailma tuolta aukesikaan. Uskomattoman näköistä, kun aamuaurinko siivilöityy kevyesti liplattelevan vedenpinnan läpi järven pohjaan, jossa kaatunut puunrunko ja vanha puuvene viettävät jo parempia aikoja.

Kun sain leirini pakattua takaisin pyörän päälle, lähdin ottamaan vauhtia Tammelan Kaitajärven ympäri, jonka jälkeen suuntasin kulkuni Ilvesreittiä pitkin kohti Kivijärven laavua. Polku alkoi hyvinkin ajettavana, mutta muuttui äkkiä kovin kivikkoiseksi, joten tunkkaamiseksihan se sitten meni muutaman kilometrin matkalta. Mutta onneksi valitsin tämän reitin, koska sen varrelle sattui myös pieni pätkä vanhaa ikimetsää, jonka varjoissa ja uumenissa murhe ja kiire hälvenivät. Eivät itikat häirinneet eivätkä paarmat pörränneet. Aika pysähtyi.

Kalajärven reunustaa polkiessa pääsin taas taluttamaan pyörääni, mutta tällä kertaa pitkoksia myöten, sillä niin olivat kaposet puut, etten lähtenyt tasapainottelemaan niillä. Ja siitähän olikin sitten vain lyhyt siirtymä Kivijärven laavulle, johon polkasin uimaan, evästämään ja taukoa viettämään.

? Kivijärven laavu kartalla

Kuikan ja kurjen kanssa Kivisammaljärvellä

Hyvän tovin lepuuteltuani jatkoin matkaani kohti Kivisammaljärveä, jonka rantakivellä aloin järjestellä tavaroitani packraftin kyytiin. Reittisuunnitelmaa tehdessäni olin kartasta katsonut, että pikkuruinen laskujoki siitä Kerittyyn menee. Niinpä otin tietoisen riskin ja lähdin kokeilemaan packraftin toimivuutta. Siinä kapean järven reunustaa meloskellessa, kuikan sukelluksia seuraillessa liki säikähdin, kun rantakaislikosta kurki huutaen lähti lentoon. Näinköhän hänen pesintöjään menin häiritsemään.

Upotan tähän vielä aiheesta kiinnostuneille videoni jossa käyn pikaisesti läpi sen, kuinka Melomon Microraft laitetaan pelikuntoon ja kuinka fillari köytetään turvallisesti raftin kyytiin.

Kivisammaljärveä ylittämässä

Kivisammaljärven poikkasu ei kauaa aikaa ottanut, ja pääsin joelle, joka paremminkin oli puro. Mutta hieman kun nilkkoja kastelin ja matalemmista paikoista autoin lauttani yli, niin pääsin melomalla siirryttyä Kerittyjärven puolelle. Iso ja avara järvenselkä levittäytyi joen uomasta katsottuna valtavana sinisenä erämaana, joka magneetin lailla alkoi vetää minua puoleensa. Karhunsaaren rantoja mukaillen otin suunnaksi Mutinperän ja siellä olevan veneenlaskupaikan. Kerityn rannat ovat pitkälti suojeltuja Karhunsaarta myöten, vain alueen pohjoisranta on rajatulta alueelta mökitetty. Joten tällä järvellä on ilo ja etuoikeus meloskella menemään.

?Keritty kartalla

Mutinperältä löysin veneenlaskupaikan helposti, ja rantautuminenkin onnistui ongelmitta. Väsymyksen jo painaessa päätä pitkän ja helteisen päivän päätteeksi kellon raksuttaessa kahdeksaa, pakkasin pyörän taasen ajokuntoon, evästin sekä kävin uimassa. Sitten hyppäsin vielä satulaan ja suuntasin kohti Hajakkaa sekä siellä odottavaa leiripaikkaa. Tämä viimeinen 10 km meni rattoisasti auringon hiljalleen laskiessa puiden taakse, siivilöiden valon lämpöiseksi verhoksi saattelemaan matkaani.

Hajakan takamettissä on rauha läsnä

?Hajakan harju kartalla

Leiripaikkani sijaitsee kahden pienen järven välissä olevalla harjanteella, jonka välissä juoksee pieni puro, joka solisten menee menojaan. Väsyneenä, mutta ah niin onnellisena näistä kaikista kokemuksista, maisemista, tunteista ja tuoksuista, joita näinä muutaman päivänä olen saanut kokea, aloin pistää leiriä pystyyn. Iltauinnin jälkeen piti vähän jo pitkähihaista kaivaa esiin, kun hyttyset tulivat kaveriksi pörräämään illallista tehdessäni. Täysi vatsa, savun tuoksu, onnellinen mieli ja kiitokseksi naukku taskumatista onnistuneesta retkestä. Hyvää yötä.

Sunnuntai 9.6

Hajakka – Karkkila

Yöllä herätti sade, ja etäinen ukkosrintama rähinöi ja jyrisi, mutta muuten nukuin kuin pieni possu. Sain herätä aurinkoiseen ja tyveneen aamuun, joka oli astetta viileämpi kuin edelliset. Mikä oli pelkästään hyvä asia. Aamu-uinnin jälkeen aamupalan tekoon ja kaffenkeittoon risukeittimellä – tulet ne on pienetkin. Kyllä se nokipannukaffen maku ja savun tuoksu on yksi iso asia joka retkimiehen sydänalaa lämmittää. 

Niin se alkaa olla tämänkin reissun kilometrit kammettu. Haikein mielin kerään viimeisen kerran leirini fillarin päälle ja suuntaan kotia kohti. Loppusuora, kotipihaan on enää reilut kymmenen kilometriä. ”Kaikki hyvä loppuu aikanaan” sanoi ukko kun kotio päin läks.

Voi Loppi ja sen polut, sen järvet ja metsät. Upeat polut odottavat retkeilijöitä tarjoten rauhaa ja kauneutta.

Tämä meitin Suomi on kyllä semmoinen seikkailupuisto vailla vertaa, nähtävää ja koettavaa riittää joka nimessä ja notkelmassa. Ja kaikki tämä aivan ilmaiseksi jalkojemme ulottuvilla, ei tarvitse kuin lähteä ja kokea. Tämä puisto on aina auki ja näyttäytyy joka hetki erilaisena – kahta samanlaista hetkeä ei tule koskaan, vaikka talloisit samoja polkuja elosi loppuun asti. Luonto ja sen monipuolisuus näyttäytyy aina erilaisena riippuen vuoden- ja kellonajasta, vallitsevasta säästä. Hetkestä.

Tervemenoa luontoon!

GPX-jäljet:

Karkkila – Komio – Pääjärvi

Pääjärvi – Ilvesreitti – Iso-Melkutin

Iso-Melkutin – Kivijärvi – Keritty – Hajakka

Lue lisää:

Hämeen järviylänkö – Retkipaikan tarinat ja vinkit

Hirsi hirreltä Lieksajärveltä Lopelle: Marskin maja

Lopen puolisalainen Komion luonnonsuojelualueen erämaa hurmaa pienet ja isot samoilijat

Kalattoman varaussauna ja -mökki: Kalamaja

Poronpolun polkasun reittikartat

Pikkupässin pyöräilyreitti

#FILLARIPÄIVÄKIRJA

Facebook | Instagram | Retkipaikka | Youtube



0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.