Näkkälän seidalta Pöyrisjärven erämaahan, Enontekiö

Heinäkuussa 2010 toteutimme pitkään suunnitellun retken Pöyrisjärvelle. Pöyrisjärvi on Enontekiön järvistä toiseksi suurin Kilpisjärven jälkeen ja sijaitsee Hetasta pohjoiseen Pöyrisen tunturialueella, Norjan rajan tuntumassa. Lähin paikka jättää auto on yleinen parkkipaikka Näkkälässä. Parkkipaikalta lähtee 15 kilometriä pitkä metsäautotie, joka tuo suoraan Pöyrisjärven autio- ja varaustuvalle. Vain paikallisilla ja Metsähallituksen työntekijöillä on lupa kulkea tiellä mönkijöillä tai maastoautoilla. Retkeilijän vaihtoehdot ovat maastopyörä tai jalkapatikka.

Näkkälään tullaan Enontekiön kirkolta Hetasta Kautokeinoon vievältä tieltä 93. Noin 11 kilometriä ennen Norjan rajaa ja 26 kilometriä Hetan kirkolta käännytään Näkkäläntielle, josta matkaa lähtöruutuun eli parkkipaikalle on 13 kilometriä. Noin 12 kilometrin jälkeen kannattaa kuitenkin tehdä koukkaus oikealle Lauttajärventielle, sillä reilun kilometrin verran eteenpäin rantaa kohti ajamalla tullaan kuuluisalle Näkkälän seidalle.

Näkkälän seita on suippomainen kivi Näkkäläjärven rannalla. Sitä on tultu palvomaan pitkienkin matkojen päästä.

Näkkälän seita on suippomainen kivi Näkkäläjärven rannalla. Sitä on tultu palvomaan pitkienkin matkojen päästä.

Näkkäläjärven rannalla oleva Näkkälän seita on suippopäinen, noin 2,5 metriä korkea siirtolohkare, joka on ollut sekä poro- ja peuramiesten että kalastajienkin palvonnan kohde. Sille on käyty uhraamassa pitkienkin matkojen takaa. Näkkälän seita oli erityisen vahva peuraseitana. Sen luota oli saatu kerran kaksi isoa peurahirvasta, jotka olivat takertuneet toisiinsa sarvista ”metsänsolkeen”. Yhä edelleen kiven pienet kolot, syvennykset ja tasanteet ovat täynnä suomalaisia ja norjalaisia rahoja.

Kun seidalta on pyydetty retkionnea, voi matka kohti Pöyrisjärveä alkaa. Meillä oli mukana polkupyörät, koska halusimme viedä mukanamme ilmatäytteisen kanoottimme ja kalastusvälineet. Kalastusluvat ostimme menomatkalla Skierristä, Tunturi-Lapin luontokeskuksesta Hetasta. Huomautettakoon, että Skierrin pihalta lähtee 26 km:n viitoitettu polku Näkkälään, jos mieli tekee vaeltaa tai pyöräillä pidemmän matkan. Luontokeskuksesta saa maksua vastaan myös varaustuvan avaimet, jos haluaa majoittua hieman autiotuvan standardeja mukavammin. Kesällä 2010 varaustuvan maksu oli 20 euroa kahdelta hengeltä kahdeksi yöksi.

Tutustuimme rauhassa Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyihin, joten päivä oli jo pitkällä ennen kuin saavuimme parkkipaikalle. Tavaroiden purkamisessa ja lastaamisessa meni oma aikansa, joten pääsimme matkaan vasta seitsemältä illalla. Koko päivän oli sadellut pientä tihkua. Meillä ei ollut varsinaisia maastopyöriä, vain leveäkumiset, tavalliset citypyörät. Niillä polkeminen kosteassa hiekassa ja kivikkoisilla osuuksilla olisi jo yksinään ollut raskasta, mutta lisäksi meillä oli matkassa aivan järjetön määrä tavaraa, mikä hidasti matkantekoa entisestään. Kellon lähestyessä jo puoltayötä pääsimme vihdoin perille varaustuvalle. Siellä ei meidän lisäksemme ollut ketään muita, ei myöskään autiotuvan puolella.

Varaus- ja autiotupa sijaitsee Pöyrisjärven etelärannalla, Naapanjärvestä Pöyrisjärveen laskevan joenuoman vieressä. Uoman molemmin puolin on kasaantunut hiekkaa pieniksi särkiksi, joiden välissä vesi on niin matalalla, että siitä pääsee kahlaamaan toiselle puolen rantaa. Lähellä tupaa on lukuisia pieniä lampia ja lompoloita rantoineen.

Pöyrisjärven dyynimaisemaa.

Pöyrisjärven dyynimaisemaa.

Pöyrisjärven maisema on avara, miltei aromainen. Puita on vähän, sekin matalaa tunturikoivikkoa. Porojen liikkumisen seurauksena maa on rikkoutunut ja eroosio on päässyt alulle. Hiekkaa on kasaantunut loiviksi dyyneiksi, mikä antaa maisemalle erikoisen leiman, aivan kuin ei Lapissa olisikaan. Järven rannoilla ei ole vakituista asutusta mutta saamelaisten vanha kesäkylä on aivan varaustuvan lähellä, samoin rannoilla on paikallisten kausiluontoisesti käyttämiä tupia, aittoja, saunoja ja kalakotia.

Täytimme aamulla ilmatäytteisen kanoottimme, otimme kalastusvälineet mukaan ja läksimme melomaan tuvalta itään kohti Pöyrisjoen suuta. Mukana meillä oli surkea, summittainen kartta, jossa ei näkynyt kaikkia pieniä järviä. Päätimme oikaista Palkasniemen poikki maitse, kanootti kun on hyvin kevyt kantaa. Jossain vaiheessa tajusimme, että olimme oikaisseet väärästä kohtaa ja melomme todennäköisesti jossain sisäjärvellä tai lompolossa. Kartasta ei ollut apua. Ilta läheni ja vihdoin myönsimme, että kalastusreissu oli mennyt hieman mönkään. Parempaa etukäteissuunnittelua seuraavalla kerralla.

Ilmatäytteinen kanoottimme, vielä tyhjänä.

Ilmatäytteinen kanoottimme, vielä tyhjänä.

Palasimme takaisin tuvalle. Autiotuvan puolelle oli sillä välin tullut kaksi pariskuntaa, jotka tekivät jo hyvää vauhtia tuttavuutta toistensa kanssa. Otimme itse vielä virvelit mukaan ja kahlasimme vastarannalle Naapanmellan suuntaan, missä dyynimaisemaa halkovat mönkijöiden tekemät tiet. Suuntasimme kesätupien vastakkaiselle rannalle, missä heitimme perhoa tuloksetta. Loppujen lopuksi ainoa ahvenen sintti tarttui koukkuun tuvan viereisessä joessa.

Tihkusade oli lakannut jo tuloiltana ja Pöyrisjärvellä viettämämme päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Hyttysistä ei ollut haittaa koko matkan aikana, sillä avoimessa maastossa tuulee aina. Paluumatkamme alkoi jo toisen varaustuvalla vietetyn yön jälkeen. Pyöräily kivisellä polulla ja kuivassa hiekassa sujui huomattavasti joutuisammin ja kepeämmin kuin tulomatkan tihkusateessa. Kapustarintojen terävät vihellykset siivittivät matkantekoa.

Meidän retkemme oli vain pieni kurkistus Pöyrisjärven ja sen ympäristön maisemiin. Paluumatkalla vastaamme tuli retkeilijöitä, jotka olivat aikeissa tehdä useamman päivän mittaisia vaelluksia Pöyrisjärven erämaassa. Varsinaisia merkittyjä vaellusreittejä ei alueella ole, sen sijaan kyllä runsaasti paikallisten vanhoja kulkureittejä sekä mönkijöiden uria, joita ei kaikkia ole merkitty edes karttaan. Vaativa retkeilijä kulkee vanhaa postireittiä Hetasta Pöyrisjärven kautta Kalmankaltioon saakka, tai päinvastoin, yhteensä 93 kilometriä. Se soveltuu sekä vaellus- että maastopyöräreitiksi. Pöyrisjoelta voi meloa Vuontisjärvelle, matkaa on 43 kilometriä ja reitti paikoin vaarallinen. Paikallisilta eräpalveluyrityksiltä voi kysyä opastettuja reissuja, kyydityksiä sekä kanootteja vuokralle.

Osoitteita ja koordinaatteja:

Näkkälän seita. Lauttajärventie 116, Enontekiö, ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7613002 E 360537
Näkkälän parkkipaikka: Näkkäläntie 1314, Enontekiö, ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7614367 E 361082
Pöyrisjärven varaus- ja autiotupa. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7624257 E 370847

Teksti ja kuvat: Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand

4 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.