Naantalissa on niin paljon tekemistä, että päätä huimaa

Kohdalleni napsahti yllättäen ja pyytämättä tilaisuus osallistua Naantalissa bloggaajille järjestettyyn My Side of Naantali -teeman mukaiseen tapahtumaan. Tapahtuman koordinoi erittäin onnistuneesti kohtaamistoimisto Innastus, joka kutsui lähes 20 eri alan bloggaajaa yhteen ja tutustumaan Naantalin matkailuun ja erilaisiin ruoka-, majoitus- ja ohjelmapalveluihin sekä alueen yrittäjiin. Tapahtuman sisällöt oli jaettu kolmeen eri kategoriaan: Nature Side, Wellness Side ja Culture Side, ja kukin bloggaaja sai valita itseään eniten kiinnostavan kategorian. Itse valitsin tavoilleni ja Retkipaikan aihepiirille uskollisena luontoon ja aktiiviseen tekemiseen painottuneen Nature Side -vaihtoehdon.

Majoituin Kultaranta Resortiin, joka majoituksen lisäksi tarjoaa laajan valikoiman monenlaista liikunnallista tekemistä, erilaisia hyvinvointipalveluja ja tapahtumia sekä on suosittu ruoka- ja kokouspaikka. Erittäin suuri painoarvo on laitettu tietysti upean ympäristön ja tyylikkäiden tilojen lisäksi golfille, ja Kultaranta Resortista löytyykin golfin pelaajille hyvät puitteet reikäpallopelin harrastamiseen. Kulttuuriväen majoituspaikkana toimi Hotel Palo Naantalin satamassa ja Wellness-väki sai yöpyä Naantalin Kylpylässä – erinomaisia paikkoja nekin.

Rangella riittää aurinkoa, kuten Naantalissa pitääkin.

Kultaranta Resortin rangella riittää aurinkoa, kuten Naantalissa pitääkin.

Vauhdikas perjantai

Homma lähti rullaamaan niin, että kaikki bloggaajat tulivat joko yhteiskyydein tai erikseen Kultaranta Resortiin puolen päivän aikoihin. Meidät otti vastaan Resortin myyntijohtaja Tuomo Ranki, toivottaen kaikki tervetulleiksi ja ohjaten meidät läheiseen Heineken Houseen yhteiselle lounaalle. Meiltä oli jo ennakkoon tiedusteltu ruokatoiveet ravintolan pizzalistalta, jonka pizzat oli nimetty – tai pikemminkin numeroitu – italiaksi yhdestä kymmeneen. Oman pizzani täytteinä olivat kylmäsavulohi, jokirapu, tillikreemi ja sitruunalla maustettu rucola. Erittäin ohut- ja rapeapohjainen pizza oli todella maistuva ja todella iso.

Niin iso, ettei mahdu kokonaan edes kuvaan.

Niin iso, ettei edes mahdu kokonaan kuvaan.

Lounaalla mukana olivat bloggaajien ja Resortin kontaktimme lisäksi Naantalin matkailun toimitusjohtaja Tarja Rautiainen sekä Innastuksen edustajana Veera Papinoja. Rauhallisen lounashetken jälkeen alkoikin sitten vauhti kiihtyä. Kukin ryhmä siirtyi omien aktiviteettiensa pariin, ja meidän Nature Side -köörimme siirtyi Tuomon kuskaamana ensin kalastuspuuhiin naantalilaisen yrittäjän Mika Leinosen veneellä. Allekirjoittaneen lisäksi ryhmäämme kuuluivat La Vida Loca -blogin Sari Venäläinen, Live Now – Dream Later -blogin Saana Jaakkola sekä valokuvaaja ja graafinen suunnittelija Julia Kivelä.

Kuvassa iloisia kalastajia. Alkaen vasemmalta: Saana, Sari ja Julia. Taustalla Mika.

Kuvassa iloisia kalastajia. Alkaen vasemmalta: Saana, Sari ja Julia. Taustalla Mika.

Kala ei lyhyellä kalareissullamme ehtinyt syödä laisinkaan, vaikka Mikan mukaan alueelta muuten kalaa tuleekin yleensä runsaasti. Sitä vain pitää malttaa narrata. Meillä sattui vaan olemaan melkeinpä minuuttiaikataulu, joten saimmekin vain tavallaan alkumaistiaiset kalastuksen saloihin. Kalaa enemmän napattiin valokuvia.

Veneellä pikaisesti, mutta nopeusrajoituksia noudattaen, takaisin rantaan ja jälleen Rangin Tuomon kyytiin ja seuraavaksi Luonnonmaan luontopolulle, jossa meitä puolestaan vartoi Kultarannan fysioterapeutti ja eräopas Jaana Nieminen. Jaanan johdolla läksimme kiertämään luontopolun kauniissa maisemissa.

Luonnonmaan luontopolku kulkee osin valoisilla mäntyvoittoisilla kallioilla. Tunnelma on kuin olisi sisämaassa, vaikka ollaan lähellä merta.

Luonnonmaan luontopolku kulkee osin valoisilla mäntyvoittoisilla kallioilla. Tunnelma on kuin olisi sisämaassa, vaikka ollaan lähellä merta.

Jaana jakoi meille asiantuntevasti tietämystä kasveista ja luonnosta ylipäänsä, ja vaikka tämäkään rasti ei kauan kestänyt, ehdimme silti pysähtyä välillä syömään tuoreita mansikoita ja ottamaan marjaiset snapsit sekä vielä kahvit palatessamme lähtöpaikkaamme niin sanottuun Kolmen Solan Koivulaan. Sittenpä piti taas ehtiä hetkeksi hotellille vaihtamaan kamppeita, sillä kaikille kolmelle ryhmälle oli tarjolla yhteinen kylddyyripläjäys Emma Teatterin näytelmän Linnan Juhlat parissa.

Tuomo kuljetti meidän ryhmämme nyt autolla Naantalin satamaan, josta kävelimme siltaa myöten Kailon saareen. Nimenä Kailo ei välttämättä sano ulkopaikkakuntalaiselle juuri mitään, mutta jos siihen liitetään nimi Muumimaailma, sitten alkavat jo lamput syttyä yhdellä jos kolmannella. Muumimaailman porttien sisäpuolella meitä odotti ylläri, kun itse Pikku Myy ja Muumiperhe toivottivat meidät tervetulleiksi ja esittelivät ihan varta vasten Muumitaloa ja sen jännittäviä paikkoja.

Nämä vekkulit hahmot eivät esittelyjä kaivanne. Pikku Myy totuttuun tapaan pirskuvan topakkana.

Nämä vekkulit hahmot eivät esittelyjä kaivanne. Pikku Myy totuttuun tapaan pirskuvan topakkana.

Muumitalon esittelystä siirryimme pannarikahveille ja kuohuvalle Mamman Keittiöön. Aikaa oli mukavasti jutella ja nauttia herkuista, ennen kuin teatteriesitys alkaisi. Esitys oli vauhdikas ja hauska, ja presidenttiä esittänyt näyttelijä oli omaksunut roolinsa täydellisesti. Ehkä parhaiten kuitenkin itseeni upposi Jorma Uotis -hahmon notkeat liikkeet ja repliikit. Esityksen jälkeen olikin aika marssia kohti vastarantaa ja Rantaravintolaa, jossa meille tarjottiin taas kerran syötävää ja ihan ajan kanssa. Vauhdikkaan päivän päätteeksi oli mukava istahtaa hyvään seuraan nauttimaan hyvästä ruoasta.

Tunnelmallisessa miljöössä oli mukava ruokailla, rupatella ja katsella laskevaa aurinkoa.

Tunnelmallisessa miljöössä oli mukava ruokailla, rupatella ja katsella laskevaa aurinkoa.

Meidän osastomme luonto-ohjelmallisuus siis painottui päivään, ja illalla olimme sitten koko porukka yhdessä. Siinäpä se ilta sitten vierähti Tuhkimon tunnille asti, mutta eipä haitannut. Hienon illallisen jälkeen oli hyvä painua hotellihuoneeseen pehkuihin pehmeään sänkyyn, jossa uni tuli enempiä houkuttelematta. Seuraavaksi päiväksi kun oli taas luvassa matalalentoa jännittävän toiminnan ja mielenkiintoisten juttujen parissa.

Niin ikään vauhdikas lauantai

Kultaranta Resortin aamupala yllätti ennen kaikkea sillä, että se tarjoiltiin pöytiin. Resortin myyntijohtaja kommentoikin, että hotellissa haluttiin kokeilla jotakin uutta perinteisen noutoaamiaisen sijasta ja että vastaanotto tälle aamiaistarjoilulle on ollut pääosin positiivinen. Lautasella oli runsaasti vihanneksia, hedelmiä, sämpylää, croissant ja mannermaiseen tapaan myös paistettua pekonia ja munakasta sekä jogurtti. Kahvin ja muut juomat sai hakea itse. Muuten oikein hyvä juttu kokonaisuudessaan, mutta kyllä perinteisen puuron ystävät saattaisivat vielä kaivata sitä.

Kultaranta Resortin terassia.

Kultaranta Resortin terassia.

Toimintaa ei puuttunut toisestakaan päivästämme, sillä heti aamupalan jälkeen Tuomo jälleen kerran sai kunnian toimia kuskinamme ja vei meidät Rymättylän puolella sijaitsevaan paikkaan, jossa harrastetaankin varsin merkillistä urheilulajia. Laji – ja samalla meidän aamun ensimmäinen rastimme – oli nimeltään Farmers’ Golf, ja se olikin oikein jännä konsepti. Nimittäin tämän ”maajussigolfin” kehittivät pari hollantilaista tyyppiä, jotka eivät saaneetkaan tuosta vain mennä tavallista golfia pelailemaan ilman Green Cardia tai kerhon jäsenyyttä. Tai erittäin paksua lompakkoa.

Farmers' Golfissa voi myös saunoa, kylpeä, kokoustaa, syödä ja tehdä paljon muuta.

Farmers’ Golfissa voi myös saunoa, kylpeä, kokoustaa, syödä ja tehdä paljon muuta.

Paikan omistaja Heikki Harismaa toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi ja tarjosi alkuun paikallista tuotantoa olevia marenkileivonnaisia sekä kahvia. Pienen juttutuokion jälkeen tutustuimme mm. paikasta löytyvään holvisavusaunaan ja sitten itse pelin saloihin. Farmers’ Golf -pelissä mailoina ovat puuvarren päässä olevat hollannikkaat ja pallona pieni tekniikkajalkapallo. Peliä pelataan joukkueittain, eikä siinä ole esimerkiksi tasoituksia kuten tavallisessa golfissa. Tarkemmat peliohjeet löytyvät yrityksen sivuilta.

Sari onnistui lyömään pallon raffille, mutta myös sieltä pois.

Sari onnistui lyömään pallon raffille, mutta myös sieltä pois.

Tämmöistä reikäpeliä en aiemmin ollut kokeillutkaan, vaan hauskaa se oli, eikä pipo kiristänyt kenelläkään, vaikka sitä piti sään viileyden vuoksi pitää kyllä päässä. Kentällä on 10 reikää, mutta pelasimme niistä vain noin puolet, sillä edellispäivälle uskollisesti meillä oli vähintään yhtä kova kiire joutua paikasta toiseen. Tämä peli on kuulemma muun muassa polttari- ja yritysporukoiden suosiossa, eikä ihme, sillä se on tiimityöskentelyä parhaimmillaan.

Seuraava rasti olikin sitten enempi historiapitoinen, sillä meidät kuljetettiin nyt Naantalin Vanhaankaupunkiin, jossa paikallinen kaupunkiopas vei meidät Luostarin Lumovoimaa, talojen tarinoimaa -kierrokselle (esitteen sivu 10) joka on yksi monesta hienosta Naantalissa järjestettävästä opastetusta kierroksesta. Kuulimme paljon kiinnostavaa tietoa muun muassa Naantalin kirkon historiasta ja vaiheista.

Myös Naantalin historia on erittäin kiehtova ja täynnä jännittäviä tarinoita.

Myös Naantalin historia on erittäin kiehtova ja täynnä jännittäviä tarinoita.

Eikä päivä tähän loppunut, vaan kierroksen jälkeen koko joukko astui hulppean näköiseen veneeseen, jonka varsin vähäpuheinen kapteeni ohjasi kuitenkin ammattilaisen ottein kohti Ruohokari-nimistä saarta. Saaressa meitä varten oli valmistumassa paikallisen Ravintola Trappin keittiömestarin taikomia herkkuja grillistä erittäin tunnelmallisessa ympäristössä. Ruohokari on tilauksesta auki erilaisiin tilaisuuksiin, juhliin ja ruokailuihin, ja saaresta löytyy tarkempia tietoja edellisen linkin takaa.

Löytyy kesäkurpitsaa, bratwurstii, kotlettii, vartai, ribsii, tomaattii...

Löytyy kesäkurpitsaa, bratwurstii, kotlettii, vartai, ribsii, tomaattii…

Ennen lämmintä ruokaa meille tarjoiltiin lasilliset kuohuvaa Ruohokarin viihtyisässä tuvassa, jossa oli myös runsas salaattivalikoima muine lisukkeineen. Eli syödäksensä sai, taas kerran. Itse asiassa aika ruokaisa viikonloppu oli muutenkin. Erkanin muusta joukosta hetkeksi kuvailemaan saaren rannalle, ja meinasinkin melkein jäädä veneestä. Eipä tuo olisi haitannut, vaikka olisin hetkeksi saareen unohtunutkin, mutta parempi sentään lähteä muiden matkassa mantereelle takaisin ja – syömään. Päivän päätteeksi meitä hemmoteltiin vielä jälkiruoalla paikallisessa Hotelli ja Kahvila Amandiksessa.

Ne, ketkä tietävät Risto Räppääjä -elokuvat, tietänevät myös, että sitä on kuvattu monena kesänä Naantalissa. Amandiksesta löytyykin ehkä maailman parhaiksi kehutut vohvelit, ja yksi vohveleista on saanut nimen Risto Räppääjä! Se on makuelämys vailla vertaa, ja siitä löytyy tietysti makoisan vohvelin kaverina valkosuklaa–kuningatarjäätelöä, kermavaahtoa ja marjoja.

On sitten niin maan perusteellisen hyvää!

On sitten niin maan perusteellisen hyvää!

Summa Summarum

Melkoisen vauhdikkaasta aikataulusta huolimatta ainakaan itse en väsynyt sinkoilusta paikasta toiseen. Tosin siihen saattoi vaikuttaa sekin, että mentiin kumijalalla kaikki siirtymätaipaleet. Tekemistä riitti (ja syömistä), eikä vasta kuin raapaistu pintaa. Vaikka parissa päivässä tehtiinkin siis monenlaista, se oli vain murto-osa siitä, mitä Naantalilla on tarjota matkailijalle. Hyvää ruokaa ja juomaa, laadukasta majoitusta monessa eri paikassa, upeita saaristomaisemia, jännittävää historiaa, lapsille vaikka mitä – ja tietysti Muumit.

Muumimaailman toiminta-ajatus todella toimii, ja paikka on tehty kokonaisuudessaan ja viimeistä yksityiskohtaa myöten taiten eikä hutaisemalla. Vaikka paikka onkin pitkälti lapsia ajatellen toteutettu, yllättävän moni aikuinenkin viihtyy siellä ja onpa jopa ihan varta vasten Naantaliin tullutkin juuri Muumeja katsomaan. Muumit ovat erittäin suosittuja myös Japanissa ihan juuri aikuisten keskuudessa, mutta myös kotimaasta löytyy faneja melkein joka ikäryhmästä.

Kiitos suuresti kaikille tilaisuuden toteutuksessa mukana olleille ja toisille bloggaajille, meidän isännillemme ja emännillemme kautta linjan! Pari päivää on liian lyhyt aika Naantalin kokemiseen, siihen tarvittaisiin vähintään viikko. Eikä hirveästi nyppisi, vaikka Naantalissa voisi asuakin. Toivottavasti ihmiset hoksaavat, että Naantalista löytyy käytännössä kaikki. Eli mitenkään Turkua ja sen tarjontaa väheksymättä voisin vilpittömästi sanoa, että tervemenoa suoraan Naantaliin!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.