Möhkön mahtipuut – pienen pitäjän valtavat vartijat

Piskuisen kylän ytimessä ihan Suomen itärajalta löytyvät entisen ruukin jäänteet. Möhkön kylä syntyi aikoinaan kyseisen ruukin mukana, ja tämä Koitajoen kohinaa valvova pala mennyttä maailmaa on yhä alueen sinnitellen lyövä sydän. Vaikka ruukki on ollut alkuperäisestä työstään hiljaa jo yli reilusti yli sata vuotta, on luonto sen ympärillä saanut jatkaa elämäänsä. Edes toisen maailmansodan runteleva voima ei tuhonnut kaikkea. En ollut osannut kuitenkaan lainkaan odottaa, että juuri Möhkössä kohtaisin myös joitakin tämän maan upeimpia puita.

Kartta

Korkeuksiin kohoava kuusikko

Ruukin alueella risteilee viitoitettu Lemmenpolku ja sen lisäksi satunnaisia muitakin polkuja. Alue ei ole iso, mutta ristiin rastiin kulkiessa ja pikku siltoja ylittäessä aikaa saa vierähtämään reilusti. Möhkössä risteileviä polkuja on helppo kulkea, ja minkä tahansa niistä valitseekin, se kuljettaa aina johonkin kivaan paikkaan. Monet polut suikertavat valtavien kuusien ja mäntyjen suojeluksessa, ja niskaansa saa ihan tosissaan taittaa tai valita puhelimen kamerasta laajakuvatoiminnon.

Puiden kokoa on vaikea kuvata

Kuulemma osa entisen ruukkialueen kuusista istutettiin alun perin varjostamaan tai suojaamaan masuunia. Ne saivat kasvaa siinä kaikessa rauhassa, ja kun tarkastelee maisemaa Lotinankosken sillalta, on Koitajoen ruukinpuoleinen metsä selkeästi vastarantaansa jylhempi.

Länsi-Möhkö vasemmalla – ruukinpuoli Koitajoen oikealla rannalla

Puulajisto ei ole mitenkään häikäisevän monipuolinen, joskin alueelle on jo jokin aika sitten tehty yhdistys- ja talkoovoimin ihan oma arboretum! Tämän varmaankin Suomen itäisimmän arboretumin tarkoituksena on selvittää eri puu- ja pensaslajien sopivuutta ja kasvuedellytyksiä alueella. Mutta voi ihme ja ihanuus minkälaisia ne tutut männyt ja kuuset ovatkaan! Pohjois-Karjalan salskean suoraselkäisten mäntyjen keskellä Möhköstä löytää valtavia ikihonkia, kaiken nähneitä kuusivanhuksia ja yhden tämän valtakunnan huikaisevimmista koivuista!

Möhkön mahtava koivu
Kädet eivät yllä lähellekään koivunrungon ympäri

Ruukin edustalla oleva koivu on valtava. Se on monihaarainen, kyhmyräinen, rungoltaan niin kookas, ettei sen ympäri mahdu halaamaan ja sen oksat kasvavat tummaa naavantapaista, niinkuin puuvanhukset yleensäkin. Se on komea tervehtijä kaikille, jotka pysähtyvät Möhköön tai vain ajavat sen ohi. En kyllä keksi yhtään syytä, miksi kukaan vain ajaisi Möhkön läpi.

Pysähtykää ihmiset, ja nauttikaa näistä puista!

Polut suikertavat puiden välissä

Teksti: Karoliina Säkö
Kuvat: Karoliina Säkö, Nelli Kaski

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.