Minne retkelle lasten kanssa? Teijon kansallispuisto on mainio vaihtoehto Varsinais-Suomessa

Perheessämme on kaksi lasta, neljävuotias ja seitsemänvuotias.  Vaikka asumme pääkaupunkiseudulla alueella, joka ei ole pahinta betonijunttaa, välillä tuntuu, että joka puolelta kuuluu kaivinkoneen möyrintää tai piipitystä räjäytyksen merkiksi. Kotipaikkamme on kiivaan rakennusbuumin kourissa. Luontoyhteys tuntuu kutistuvan siinä missä uusia kauppakeskuksia nousee.

Samaan aikaan sitä toivoo, että lapset kasvaisivat arvostamaan luontoa, eivätkä pitäisi sitä itsestäänselvyytenä. Siksi olemme ryhtyneet lomilla etsiytymään kansallispuistojen poluille ja pitkospuille.

Teijon kansallispuisto valikoitui syysloman kohteeksi sen takia, että sinne on pk-seudulta vain muutama tunti ajomatkaa. Luontoon.fi mainosti Teijoa luonnonrauhalla, joka kohtaa ruukkikylien elämän. Se kuulosti hyvältä ja sopivalta etenkin lapsille.

Matildanjärven kierros

? Kohde kartalla
➡ 5,5 km, rengasreitti
? Lasten kanssa 3-4 tuntia
⚫⚪⚪ Helppo reitti
? 2 keittokatosta, 2 laavua, 1 tulentekopaikka

Näkymä Matildanjärven reitin alku- tai loppupäästä, riippuu reitin kulkusuunnasta.

Tutkailin etukäteen Teijon reittejä ja valitsin niistä kaksi: Matildanjärven 5,5 kilometrin rengasreitin ja Totin 1,3 kilometrin luontopolun.  Arvelin, että viisi kilometriä saattaisi olla meidän nuorimmaisellemme henkisesti hankala (”Koska me ollaan perillä?”) ja siksi olisi hyvä, että reitin varrella on useita pysähtymispaikkoja. Matildanjärven reitillä on peräti viisi huollettua taukopaikkaa.

Lähdemme iltapäivällä matkaan Matildanjärven pysäköintipaikalta. Kiertosuunnaksi suositellaan vastapäivää, mikä jälkeenpäin ajateltuna olisikin ollut parempi vaihtoehto. Useimmat näyttävät nimittäin kiertävän reitin suosituksen mukaisesti, ja silloin joutuu väistelemään pitkospuilla. Sen tajuamme vasta sitten, kun olemme jo lähteneet kiertämään myötäpäivään.

Ilma on syksyisen kuulas, kun kierrämme Matildanjärven alkulenkkiä. Hyvin nopeasti kalliot muuttuvat suoksi ja pitkospuiksi, joilla tulee vastaan ihmisiä tasaiseen tahtiin. Ei kuitenkaan epämiellyttävän paljon, kuten Nuuksion suosituimmilla reiteillä.

Muutama suopursukin näkyy ja tuoksuu vienosti, vaikka kukat ovat varisseet jo aikaa sitten.

Heti alkutaipaleella on mahdollista pysähtyä joko Kavanderinlahden tai Roosinniemen taukopaikalle. Käymme taukopaikalla syömässä välipalakeksit, ja motivoimme lapset jatkamaan matkaa sillä, että myöhemmin voidaan laittaa makkarat ja vaahtokarkit tulille.

Välillä eteen tulee rantaniittyä ja siltaa, kaikki miellyttävästi Matildanjärven reunustamana. Reitillä on hyvä tunnelma. Ilahduttavaa on myös se, että polun varrella ei ole öykkäröity roskia maahan.

Lapset jaksavat hyvin Vicksbäckinlahden taukopaikalle, jossa on laavu ja tulet jo valmiina. Retkeilijät tekevät tilaa meille. Naisseurue on ilmeisesti ollut patikoimassa jo pidempäänkin. Syömme voileipiä, käristämme makkaroita ja annamme vaahtokarkkien sulaa hetken liekkien yläpuolella. Pistelen menemään ison pullan, jonka keskellä on marjoja ja rahkaa.

Kävellessä nuorimmainen on valittanut vähän väsymystä, mutta taukopaikalla nuoreen herraan tulee kummasti virtaa. Hän loikkii kiveltä alas ja takaisin ylös.

Meidän on jatkettava matkaa, sillä ilta alkaa jo hämärtyä. Otsalamppuja ei ole matkassa, eikä pimeässä metsässä hortoileminen lasten kanssa tunnu yhtään innostavalta ajatukselta.

Lapset ovat jaksaneet niin hyvin, että ihmettelen jo mielessäni, menikö retki näin kivuttomasti. Emme ole kertaakaan kuulleet koska me ollaan perillä -mantraa.

Toki siinä samassa käy niin, että nuorimmainen juoksee edellämme kielloista huolimatta ja molskahtaa nilkkoja myöten ojaan. Harmitus on niin kova, etteivät kastuneet jalat enää kanna metriäkään. Kannan surullista retkeilijää pitkin mäntymetsikköä, kunnes luovutan vuoron miehelle.

Olemme reitin loppuosalla järven länsipäässä, kun illan hämärä syventyy yhä. Tulemme hiekkatielle ja rannalle. Yhä edelleen näemme Matildanjärven, joka tyynenä ja tummassa hämyssä näyttää varsin rauhoittavalta.

Ilta hämärtyy Matildanjärvellä.

Enää pitää jaksaa kävely kylän läpi ja pääsemme parkkipaikalle, josta lähdimmekin.  Pettynyt retkeilijämmekin on toipunut takaiskusta ja jaksaa taas kävellä omin jaloin.  

Totin luontopolku

? Kohde kartalla
➡1,3 km rengasreitti
? Lasten kanssa 1h
⚫⚪⚪ Helppo reitti

Toisena päivänä suuntaamme Totin luontopolulle, joka alkaa Sahajärven pysäköintialueen vierestä. Suuri osa polusta kulkee vanhassa Teijon kartanon puistossa, mikä tekee siitä varsin mystisen. Talousmetsämäisyydestä ei voi polkua syyttää, sillä sen varrella vaihtelevat jyrkät kalliot, pähkinäpensaslehdot ja rehevät puronvarret.

Jos Totin luontopolulle haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.

Kartanon puiston jäänteitä on esimerkiksi polun keskivaiheilla tököttävä rhododendron-rypäs. Viimeistään tässä vaiheessa mielikuvitus alkaa laukata. Millaiselta puisto näytti täydessä komeudessaan? Millaisia ihmisiä puistossa silloin muinoin kuljeskeli?

Rodoja keskellä metsää.

Opastaulu kertoo, että kartanon väki istutti tänne rhodojen lisäksi monia muita suomalaiselle metsälle vieraita lajeja. 1900-luvun alkupuolella ylimetsänhoitaja Rancken taas päätti kohentaa metsää ulkomaisilla puulajeilla. Ei kannata ihmetellä, jos vastaan tulee mäntyjen sijaan douglaskuusta ja pyökkiä.

Polun varrella on myös muita hauskoja yllätyksiä. Ylempänä on tekolampi, joka pohjassa asuu todennäköisesti joku saduista tuttu örkki.

Tekolampi, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan.

Vielä hieman eteenpäin lammesta on näkymä Sahajärvelle. Huomaamme järvestä lähtevän puron, joka on kuitenkin kuiva. Kun vesi pääsee puroa pitkin alas lammelle, näky on varmasti komea.

Paluumatkalla törmäämme keltaiseen lehteen, joka leijuu keskellä polkua hämähäkkiverkon varassa.  Siinä se killuu, sanoo kulkijoille seis.  Kuljemme sen ali siitä huolimatta.

Kuvaan hetken lasten selkien loittonemista videolle. Nuorimmainen pulputtaa jotain pitkospuista kirkkaalla äänellään, keltaiset lehdet tippuvat maahan ja metsä tuoksuu syksylle.

Jälkeenpäin tuntuu, että olemme onnistuneet. Lapset ovat ehkä nauttineet retkistä lähes yhtä paljon kuin me aikuisetkin. Luonto voitti Minecraftin 6–0. Edes hetkeksi.

Lue myös:

Teijon kansallispuisto – retkipaikan tarinat ja vinkit

Ohjeet ja säännöt Teijolla liikkumiseen, Luontoon.fi

Totin luontopolku kesäasussaan

Matildanjärven kierros kevättalven hangilla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.