Millainen Riviera löytyy Kainuusta? Tässä ovat Kuhmon upeimmat melontakohteet!

Kaupallisessa yhteistyössä Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi -hanke

Teksti ja kuvat: Jouni Laaksonen

Tutkimusmatkailijan sielu lepää, kun saa meloa itselle uuden järven rantoja ja miettiä, mitä seuraavan niemen takaa paljastuu. Melontaa entisajan tervansoutajien reitillä, kesämökittömiä erämaajärviä, hellepäiviä autioilla hiekkarannoilla, taimentärppejä, kohtaamisia metsäpeurojen kanssa… Kuhmossa riittää vesiretkeiltävää. Kokoan tähän artikkeliin parhaat vinkkini siitä, minne melomaan mielivän kannattaa Kuhmon alueella suunnata.

Tärkeintä melonnassa, kuten kaikessa retkeilyssä, on löytää itselle sopivia tapoja nauttia luonnosta. Monille parasta melonnassa ovat koskireitit, jotka vaativat luku- ja laskutaitoa, tai meren saaristossa puikkelehtiminen. Minulle sen sijaan hienointa on lipuminen pitkin pienehkön järven tyyntä pintaa, tai seikkailullinen järviketju- tai jokiretki, jossa kuitenkin vältän isommat kosket. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Pääasia on, että nauttii siitä mitä tekee.

Perheessämme oli avokanootti jo kun olin pikkupoika. Ennen muuta sillä melottiin suvun kesämökillä, mutta teimme isän ja veljen kanssa joitakin melontaretkiäkin. Kun muutimme vaimoni kanssa Kainuuseen, ostimme oman inkkarin. Kuhmossa on paljon jokireittejä, ehkä hienoimpana Kalliojoen reitti, ja kalastajat ovat laskeneet, että koskia on kaupungin alueella toista sataa. 

Minä olen enemmänkin turvallisuushakuinen. Tämä korostui entisestään, kun saimme lapsia: heidän kanssaan emme halua tuulelle alttiille selille emmekä valkoisiin kuohuihin. Tällaiseen leppoisaankin meloskeluun Kuhmossa on oivalliset olosuhteet. 

Melontavaellus Lentiira–Lentua

Käntinsalmen veneenlaskupaikka kartalla

Pisin vesiretkeni kotikunnassa on viiden päivän melonta Lentiiran kylältä kotiin Lentualle. Koska asumme Kuhmossa ja meillä on oma kanootti, hoidimme logistiikan auton ja polkupyörän avulla. Muualta saapuva voi vuokrata kanootin esimerkiksi reitin pohjoisen lähtöpisteen luota Lentiiran lomakylästä, Kuhmon keskustan tuntumasta Lammasjärven rannasta Kalevala Campingista tai melontaretkiin erikoistuneelta EräPiiralta. Auton voi jättää sovittuun päätepisteeseen, josta kuljetus lähtöpaikkaan onnistuu saman yrittäjän kanssa. 

Lentiira-järvi on monipuolisen muotoinen kokonaisuus, mutta haluamaamme suuntaan eli länteen se on pitkulainen ja kapenee lopulta Lentiiranjoeksi. Joessa ei ole lainkaan virtapaikkoja, vaan se laskee vaivaiset kymmenen senttiä kymmenen kilometrin matkallaan Iivantiira-järveen.

Olimme päässeet liikkeelle vasta illansuussa, joten jäimme leiriin jo Lentiiranjoen varteen männikköiselle harjulle. Aamu-uinnin jälkeen matka jatkui Rytäniemen laavun kautta Ränkänsaaren autiotuvalle, jossa söimme lounaan. Ruuanlaiton aikana taivaalle nousi tummia pilviä ja alkoi ukkostaa. Kiitimme uittomiehiä, jotka olivat rakentaneet kämpän juuri tähän pieneen saareen suuren Iivantiira-järven pohjoispäässä. Varmasti tämän katon alla on moni vuosikymmenien saatossa odottanut sään paranemista ennen uskaltautumistaan selälle.

Ukkonen meni ohi ja illan saimme meloa tyynessä kelissä. Teltan pystytimme autiolle hiekkarannalle. Näin meloimme päivä kerrallaan kohti kotia. Jatkoimme Juttua-järvelle ja sieltä edelleen Lentuan Huuhkajanlampeen. Juttuan ja Lentuan välisen 500-metrisen maakannaksen poikki on rakennettu rautatie veneen siirtämistä varten. 

Olimme vanhalla tervareitillä. 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolella Kuhmon männiköissä tuotettiin valtavasti tervaa. Metsien musta kulta valutettiin tervahaudasta tynnyreihin, jotka kuljetettiin Oulun tervaporvareille soutamalla juuri näitä samoja reittejä pitkin. Huuhkajankannaksen vetoraidekin on peräisin 1800-luvulta.

Retkeily Lentuan luonnonsuojelualueella

Lentualla saavuimme luonnonsuojelualueelle, jossa järjestyssääntö sallii yöpymisen vain huolletuilla taukopaikoilla. Toisaalta niitä onkin runsaasti: kaksi tulipaikkaa, kolme laavua ja yksi saunallinen autiotupa.

Kiertelimme Lentuan saaristoa kaikessa rauhassa, mitä nyt yhden kallioluodon äkäinen tiirayhdyskunta lähetti meidät nopeasti ulommille vesille. Loikoilimme yksiksemme pitkällä Vetotaipaleen hiekkarannalla, tulistelimme Lehonnenän nuotiopaikalla, kävimme katsomassa Lehtosaaren autiotuvan savusaunaa, näimme metsäpeuran jalanjälkiä hiekassa ja uimme monilla pienillä somilla taskuhietikoilla. 

Savusauna on nyttemmin muutettu tavalliseksi saunaksi. Villin metsäpeuran jälkiä näkee Lentuan hietikoilla säännöllisesti, mutta joskus pääsee silmätysten itse eläimen kanssa. Kerran näimme kaksi peuraa uimassa saaresta toiseen ja kerran astuimme metsästä hiekkarannalle, josta peura meitä vilkaistuaan säntäsi pakoon.

Lentua on arvokas myös kalastoltaan. Tavallisempien lajien lisäksi järvessä elelevät taimenet, siiat ja harjukset. Ehkä vielä jonakin päivänä innostun kalastamisesta, mutta toistaiseksi retkeily ja tutkimusmatkailu ovat vallalla.

Samaa tervareittiä voisi hienosti jatkaa Lentuankoskille ja Kuhmon keskustaan asti. Ison Lentuankosken voi ohittaa länsipuolen vetoraidetta pitkin, Pientä Lentuankoskea ei. Lisätietoa Lentuan terva- ja muusta historiasta löytyy tästä talvisesta artikkelista. Matka jatkuisi edelleen Lammasjärven poikki Kuhmon keskustaan, mutta me olimme matkalla Lentualle kotirantaan. Lopuksi kävin autolla hakemassa polkupyörän Lentiirasta.

Tälle reitille kannattaa tulla kauempaakin!

Päiväretkiä Lentualla

Lähtöpaikat kartalla: Huuhkajankannas ja Isojoen silta

Asumme siis Lentuan kylällä. Lentua on Kainuun laajin säännöstelemätön järvi ja suurin osa järvestä ja sen saarista on suojeltu. Ei ihme, että eniten melomme kotijärvellä. 

Lentuan virallinen veneenlaskupaikka on Lentuankoskella, järven eteläpäässä. Minun tapaiselleni melojalle tämä ei ole mielenkiintoinen lähtöpaikka, sillä järven eteläosassa on suuria avoimia selkiä. Mieluummin laskemme kanoottimme vesille pohjoisosan saaristoon Isojoen sillan kupeesta tai Huuhkajankannaksen vetoraidetta pitkin. Isojoella on kunnon parkkipaikka ja sillan vierellä jokirantaan johtaa loiva maaluiska. Huuhkajankannaksella on pienempi levike, mutta saa siihenkin auton parkkiin. 

Aivan parastaan Lentua tarjoaa keskikesällä, kun helle painostaa. Patikointi tuntuu kuumalla raskaalta, mutta vesillä nauttii olostaan ja hiekkarannat kruunaavat retken.

Kuhmon Riviera: Vetotaipaleen hiekkaranta

Kuhmon Rivieraksi kutsutaan suurten Kotasaaren ja Vitikkosaaren välisellä kapealla kannaksella olevaa Vetotaipaleen hiekkarantaa. Puoli kilometriä pitkä bumerangin muotoinen beach on yleensä autio, tai ehkä rannan toisessa päässä on yksi venekunta. 

Mainio oli esimerkiksi se hellepäivä, kun jätimme auton parkkiin Huuhkajankannaksen vetoraiteen luo. Nostimme kanootin raiteilla olevaan venekelkkaan. Tytöt pyysivät päästä kyytiin ja niin he saivat rautatiekyytiä alas Huuhkajanlammen rantaan. Me aikuiset ensin hetken työnsimme, mutta loppumatkan lähinnä jarruttelimme köydellä. Tällä samalla raiteella kuvattiin Umur-elokuvan veneellälaskettelukohtaus.

Vetoraiteelta on vain kolmen kilometrin suojaisa melonta Kota- ja Vitikkosaarelle. Kannaksen koillispuolikin on hiekkarantaa, mutta ei erikoisen näyttävää. Jos tästä lähtisi kiertämään saaria, vesimatkaa kertyisi kymmenenkin kilometriä. Saarten välissä on kapea 200-metrinen maakannas, jossa ei ole korkeuseroa lähes lainkaan. Tästä on vedetty veneitä niin kauan kuin ihmiskunnan muisti riittää, ja varmaan kauemminkin, joten paikan nimi on Vetotaival. Kevyt on vetäistä kanootti lounaaseen antavalle puolelle, jossa odottaa Riviera.

Yhtä lyhyt ja yhtä mainio on melonta Isojoelta Multisaaren Multipakkaan. Harjusaaren laidalla on nenäke, joka on paljasta hiekkaa. Tämä hietikko ei ole kooltaan lähimainkaan Vetotaipaleen pituinen, mutta erikoisen muotoinen ja kaunis. Täällä pohja ei laskeudu yhtä loivasti ja hitaasti kuin Vetotaipaleella, joten lasten kanssa täytyy olla tarkempana.

Kainuun ulkoilukarttaan koottiin vuonna 2005 maakunnan retkeilymielessä kiinnostavimmat kulttuurihistorialliset kohteet. Sieltä löytyy lisätietoa monesta tässäkin mainitusta kohteesta.

Järviketjua Kieverrysjärvillä

Porojärvi kartalla

Järviwikin mukaan Kuhmossa on 1483 järveä. Melontakohteita piisailee. Olemme tehneet monia hienoja retkiä niin tunnettuihin retkikohteisiin kuin tuntemattomille pikkujärvillekin. Tutkimusmatkailijan sielu lepää, kun saa meloa itselle uuden järven rantoja ja miettiä, mitä seuraavan niemen takaa paljastuu.

Tunnettuja retkikohteita ovat esimerkiksi Iso-Palonen, Jämäsvaara sekä Kieverrysjärvet. Näissä olemme patikoineet lukemattomat kerrat, mutta olemme olleet liikkeellä myös kanootilla. Kaikki ovat kesämökittömiä, erämaisia kohteita.

Kieverrysjärvillä vietimme yhden juhannuksen. Ajelimme perille illansuussa ja jäimme heti lähtörantaan Porojärven tulipaikalle telttaan. Aamulla meloimme Porojärven yli, edelleen Hukkasalmen kautta Hukkalampeen ja Syväsalmen kautta Juolunkaan. Laavulla ongimme ja kumpikin tyttäristämme sai saalista. 

Lounaan jälkeen meloimme Syvälammen poikki, vedimme kanootin 40 metrin kannaksen poikki Porojärveen ja saimme näin aikaiseksi rengasretken. Maisemat vesiltä olivat upeasti erilaiset kuin patikkapolulta. 

Löydät tietoa Kuhmon kohteista Luontoon.fi-sivustolta: Lentua, Iso-Palonen ja Maariansärkät, Jämäsvaara, Kieverrysjärvet.

Myös Visit Kuhmo antaa lisää ideoita vesi- ja muihin kesäretkiin.

Juttu on osa hanketta Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi.

Lue myös

Elimyssalo, Kuhmo