Maastokartta juurien tutkimisen tukena – löydä juuresi kartalta yhdessä vanhempien kanssa

Iän karttuessa yksi jos toinenkin meistä alkaa mietiskellä omia taustojaan ja juuriaan. Jos suvun vanhimmat ovat jo ehtineet siirtyä ajasta ikuisuuteen, voi olla yllättävänkin vaikea selvittää, että mistä talosta tai jopa mistä kylästä sitä kukakin oli lähtöisin. Tällainen tieto häviää hämmästyttävän nopeasti, joten jos sitä on vielä tallennettavissa, toimi oitis. Maastokartta voi olla yllättävän antoisa lisä tähän puuhaan, ja se voi tarjota uusia kohteita myös retkeilymielessä. Tässä muutamia tapoja valjastaa maastokartta omiin juuriin tutustumisen tueksi.

Maastokarttaa voi tutkia ja zoomailla esimerkiksi Kansalaisen karttapaikassa, jonka sivupalkista löytyvällä hakutoiminnolla voi hakea paikkaa myös nimen perusteella – tämä toimii vain, mikäli nimi on kirjoitettu täydellisen oikein. Karttakeskukselta voi tilata haluamansa alueen maastokartan myös kankaisena. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan haluan ihan vilpittömästi suositella tätä vaihtoehtoa. Itselleni omien vanhempien kanssa kankainen kartta ja sen tutkiminen yhdessä on mahdollistanut monia ihania hetkiä, kun olen saanut kuulla heiltä lapsuusmuistoja kartan innoittamana. Kankaiseen karttaan voi tehdä myös haluamiaan merkintöjä siltä varalta, että joku muistelee sinulle vaikkapa nuoruutensa parhaat sienipaikat.

*Oma kankainen karttani kattaa sekä äidin että isän kotikylät. Merkitsen siihen aina ylös myös itse kulkemani reitit sekä sienipaikat.*

Selvitä talot ja etsi ne kartalta

Ensimmäiseksi kannattaa alkaa selvittää, missä kukakin vanhempi ja isovanhempi on syntynyt. Aloita omasta lapsuudenkodistasi – sen paikan varmaan tiedätkin. Siirry sitten isään ja äitiin ja heidän vanhempiinsa. Helpoimmalla pääset, jos sinulla on joku vanhempi sukulainen, keneltä voit kysyä. Jos ei ole, pääset tutustumaan sukututkimuksen saloihin – kurssille saatat päästä vaikkapa paikallisella kansalaisopistolla. Ennen sitä kannattaa toki selvittää, olisiko joku suvussasi jo tehnyt sukututkimusta ja olisiko hänen työnsä tallella jossakin.

Syntymä- ja lapsuudenkodeista voi alkaa luoda listaa henkilö henkilöltä. Itselläni on tätä varten käytössä ihan Excel-taulukko. Taulukko on siitä kätevä, ettäs siihen saa lisättyä ajan mittaan muutakin tietoa aina oikean henkilön kohdalle, ja tietoja saa siististi myös korjattua jos niistä ilmenee virheitä.

Vanhemmillani, heidän vanhemmillaan ja vielä heidänkin vanhemmillaan on kullakin taulukossa oma rivinsä. Nimen jälkeen ensimmäisenä on merkitty synnyintalo ja -kylä. Kun aikoinaan selvitin nämä talojen nimet, oli hauska huomata, että osa niistä löytyi samalla nimellään ihan nykyiseltäkin maastokartalta. Osassa paikallinen murre oli tehnyt hieman taikojaan, ja puheessa esimerkiksi Krootila oli lyhentynyt Krootlaksi. Koska sijainti täsmäsi kuitenkin niin tarkasti minulla oleviin tietoihin, olen varsin vakuuttunut, että kyseessä on oikea talo. Kaikkia taloja en ole onnistunut kartalta löytämään nimellä, joten toistaiseksi on ollut osittain tyytyminen tietoon synnyinkylästä.

Tarinat pintaan

Jos sinulla on vielä suvun vanhempia elossa – omatkin vanhemmat lasketaan ehdottomasti! – tutki karttoja yhdessä heidän kanssaan. Varsinkin tässä puuhassa käsin kosketeltava kartta on omiaan, koska on helpompi keskittyä porukalla sellaisen äärelle kuin näyttöpäätteen ympärille. Käytä mahdollisimman tarkkaa maastokarttaa, jossa talon ympäristö näkyy pikkutarkasti polkuja ja lohkareita myöten.

Paikantakaa yhdessä kartalta lapsuudenkodit, ja sen jälkeen voitkin parhaassa tapauksessa antautua kuunteluoppilaan rooliin ja antaa heidän tarinoidensa virrata.

Nimittäin kun oma lapsuudenkoti on kartalta löydetty, sormi ja silmä lähtevät herkästi tutkimaan sen ympäristöä ja muistelemaan, mitä missäkin on joskus tapahtunut. Missä isä kävi myllyllä tekemässä jauhot? Missä ravustettiin, sienestettiin, mistä saatiin kettu, piisami tai pehkuja? Missä käytiin lapsena uimassa, kenen kanssa, millaista se oli? Entä mihin taloon kokoonnuttiin, kun oli aika lähteä sotaan?

Pelkkien paikkatietojen lisäksi alkaa mahdollisesti pulputa muistoja ja tarinoita, joita et ehkä ikinä olisi muutoin tullut kuulleeksi. Itse olen saanut erään tällaisen tuokion lomassa nauraa esimerkiksi tarinalle siitä, kuinka kana oli livahtanut raolleen jääneestä ovesta sisään ja päässyt keittiön pöydälle nokkimaan voita.

Suosittelen varaamaan tähän hetkeen paitsi aikaa, kahvia ja pullaa, myös kynän ja paperia. Nämä tarinat haluat varmasti kirjoittaa ylös <3

Tutkimusretkelle!

Nyt sinulle on kertynyt toivottavasti jo ainakin jonkin verran taloja ja muistoja, jotka sijoittuvat kartalle. On aika katsoa karttaa omin silmin. Näkyykö vanhempiesi ja heidän isovanhempiensa juuripaikkojen ympäristössä jotakin kiinnostavaa? Lampia, lähteitä, jokia, puroja, luonnonsuojelualueita, jyrkänteitä, rauhoitettuja puita, polkuja? Aina parempi jos muistelijat itse voivat osallistua näille retkille, tai edes ajelulle kyseisellä seudulla!

Tämä antaa täysin uudenlaisen ja erittäin antoisan näkökulman omille retkillesi, ehkä elämääsi laajemminkin. Sen sijaan että keräisit kansallispuistoja tai kulkisit aina samoissa tutuissa luontokohteissa, voit lähteä kirjaimellisesti vanhempiesi ja isovanhempiesi jalanjälkiin ja löytää siten ison palan myös itseäsi. Saatat löytää isovanhempasi sienipaikat, äitisi lapsuuden uimarannan tai paikan, jossa vanhempasi tapasivat. Itse kuljin viikonloppuna lammen ohi, joka muutoin olisi ollut aivan tavallinen metsälampi – mutta minäpä tiesin, että isäni on lapsena ollut siellä ravustamassa ja liukastunut niin, että vaivalla saadut ravut olivat kaatuneet takaisin lampeen. Se pisti hymyilyttämään, ja kas – ei se minulle olekaan mikään ihan tavallinen metsälampi. Muiston myötä paikka sai merkityksen.

Alati muuttuvassa ja usein uhkaavaltakin tuntuvassa maailmassa tällaiset ankkuripaikat ja niiden merkitys voivat nousta arvoon arvaamattomaan.

Alla kuvituksena paikkoja, joihin itse olen päätynyt kulkemaan vanhempieni jalanjäljissä.