Neljä näkökulmaa, joilla uppoudut luonnon pieniin yksityiskohtiin tunturiretkillä

Tuntureilla vaeltaminen vie meidät suurten asioiden ja kokemusten äärelle. Ihailemme jylhiä maisemia, patikoimme pitkiä matkoja, etsimme jääkylminä virtaavista vesistä sopivia ylityspaikkoja ja tunnemme itsemme pieniksi tuulen tuivertaessa tai paksun sumun yllättäessä.

Vaan ei tuntureillakaan kaikki ole suurta. Silmänkantamattomiin jatkuva erämaa pursuilee myös hurmaavia pieniä yksityiskohtia, joiden ohi ei kannata kiirehtiä. Kun malttaa välillä hidastaa, pysähtyä, tutkia ja ihmetellä, jäävät vaelluksella patikoidut kilometrimäärät ehkä aiempaa pienemmäksi, mutta vastineeksi luonto kertoo itsestään yllättäviäkin asioita ja antaa aivan uudenlaisia elämyksiä.

Tässä neljä vinkkiä sellaiseen tunturiretkeilyyn, jossa pääosassa ovatkin pienet asiat.

1. Uppoudu kasvimaailmaan

Tunturin laella maisemat ovat suuria, mutta kasvit pieniä. Tuulessa ja tuiverruksessa ei kannata kurkottaa korkealle, vaan levittäytyä maata pitkin ja kököttää tiiviinä myttynä – läheisyys lämmittää kasvejakin. Pienuutensa takia monet tunturikasvit jäävät helposti huomaamatta, jos niitä ei pysähdy erikseen etsimään. Maisematauolla kannattaakin aina viettää hetki aikaa myös nenä maata viistäen ja pikkuruisia kasveja tutkien.

Pieni on kaunista, ainakin jos sieliköiltä kysytään.

Alkukesällä saatat löytää esimerkiksi mättään vaaleanpunaisia sielikön kukkia. Sielikössä hempeä ulkonäkö yhdistyy sitkeään ja suorastaan kovapäiseen luonteeseen. Se viihtyy karulla, tuulenpieksemällä paljakalla ja upottaa juurensa mieluiten paikkoihin, joista talven puhurit pyyhkivät suojaavan lumikerroksen lähes olemattomiin. Ankarien talviolojen kestäminen palkitaan keväällä. Silloin aurinko sulattaa sielikön kasvupaikat nopeasti, ja se pääsee aukaisemaan pikkuiset kukkansa useimpien muiden tunturikasvien uinuessa vielä hangen alla.

2. Bongaa muotoja 

Luonto muovaa maisemaan kiehtovia muotoja, joiden etsiminen on koukuttavaa puuhaa. Muotobongausta on helppo harrastaa patikoinnin lomassa, ja myös lapset innostuvat siitä. Et tarvitse siihen oppaita tai lajintuntemustaitoja, sillä erilaisten muotojen etsimistä ohjaa vain oma mielikuvituksesi.

Aloita vaikka tunturin rinteillä kasvavista käppyräisistä puista. Löydätkö niiden seasta menninkäisiä tai muita hieman mystisiä metsänolentoja? Puurajan yläpuolella taas kannattaa tutkailla jäkälillä kuorrutettuja kiviä, jotka ovat hyviä paikkoja esimerkiksi luonnon piirtämien karttojen tai kasvojen etsimiseen. Kolmas hauska esimerkki muotobongailusta on sydämenmuotoisten asioiden etsiminen. Mikä sopisikaan paremmin sellaiselle, jonka sydämen tunturit ovat vieneet!

Sydämen muotoisia asioita alkaa nähdä vähän joka puolella, kun silmät vain harjaantuvat etsimään niitä.

3. Löydätkö mestarinaamioitujan?

Moni tuntureilla kulkenut retkeilijä tietää, miltä tuntuu hätkähtää ajatuksistaan, kun kiveksi naamioitunut kanalintu pyrähtää naristen pakoon vain muutaman metrin päästä. Tämä retkeilijöitä tahattomasti säikyttelevä narisija, kiiruna, on ainoa lintu, joka elää puurajan yläpuolella ympäri vuoden. Kiiruna ei kuulu lintumaailman taidokkaimpiin lentäjiin, mutta sen höyhenpuvun väritys sulautuu ympäristöön liki täydellisesti. Vaaran uhatessa se siksi mieluummin jähmettyy paikalleen ja luottaa siihen, ettei sitä nähdä. Jos siis haluat testata katseesi terävyyttä, pysähdy evästauolle rakkakivikokkoon ja tähyile samalla ympäristöä oikein tarkkaan – kenties löydät lopulta kiven, joka tuijottaa sinua takaisin.

Kiirunat viihtyvät kivikkoisilla rinteillä ja niiden väritys sulautuu sinne täydellisesti.

4. Opi tulkitsemaan luontoa pienistä yksityiskohdista

Erilaiset pienet yksityiskohdat voivat kertoa ympäröivästä luonnosta yllättäviäkin asioita. Ehkä olet tunturikoivikossa kulkiessasi ihmetellyt, miksi koivujen rungot ovat tyvestä lähes loistavan valkoisia, mutta ylempänä niitä peittävät tummat jäkälät. Se, miltä korkeudelta jäkäläkasvustot alkavat, ei suinkaan ole sattuman sanelemaa, vaan kertoo talvisista lumioloista koivikossa. Runkoja kuorruttava tumma jäkälä on nimeltään koivunruskokarve. Se kasvaa yleisenä koivuilla, muttei viihdy lumen alla. Siispä etsimällä alimman suurehkon jäkäläkasvuston, näet, miten paksu hanki koivikkoa peittää talvisin.

Tunturikoivun runkojen jäkäläkasvustoja tutkimalla saat selville kuinka paksu lumikerros koivikkoa peittää talvella. Kuva: Jonna Saari 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.