Luolan etsijän ABC

Luolailu on mukava lisä retkeilyharrastukseen. Se tarjoaa monipuolista liikuntaa vaelluksesta kiipeilyyn ja ryömimiseen, löytämisen riemua ja seikkailukokemuksia. Samalla se saattaa avata tuttuihinkin paikkoihin uusia näkökulmia. Onhan se matka yhtäaikaa maantieteen, geologian, historian ja mytologian maailmoihin. Kohteista löytyy vaihtoehtoja kaikentasoisille harrastajille lapsista varttuneempaan väkeen, mutta toisaalta myös pohdittavaa ja haasteita aktiivisille harrastajillekin.

Varusteet

Suomen luolat ovat maailman jättiläisiin verrattuna varsin pienimuotoisia, mutta oikealla varustuksella retki niihin on sekä mukavampi että turvallisempi. Valo on vähimmäisvaatimus, kiven sisällä on pimeää ja päivän valo ei yli kymmentä metriä jaksa kantaa kiemurtelevaan käytävään.

pähkinäluola (6)

Mitään raskasta arsenaalia ei mukana tarvitse raahata, mutta kypärä tai kolhuilta suojaava päähine, kelvolliset jalkineet, kunnollinen otsavalo ja vaatekerta, joka saa likaantua ovat ne joiden kanssa jo pärjää. Ja päähän terve järki. Kivenkolot ja korkeuserot, jos vaativampiin paikkoihin aikoo, vaativat harkintaa ja hoksottimia.

Kotiläksyt

Onnistunut luolaretki vaatii luonnollisesti retkikohteen. Tässä viisi tapaa löytää reissulle määränpää.

1) Verkkosivut, joilta löytyy kootusti tietoa. Retkipaikan lisäksi esimerkiksi Luolamiehen blogi ja Suomen luolaseura tarjoavat informaatiota.

2) Muut verkkosivut, joissa on paljon ympäristöön liittyvää dokumentaatiota. Näistä mainita voi esimerkiksi Museoviraston palvelun, Geokätkösivustot ja Ympäristöministeriön julkaisut. Aineistosta on satunnaiselle kävijälle jopa runsaudenpula, mutta toisaalta Googlen tehokäytöllä ja aineiston pläräämisellä voi löytyää todella mielenkiintoisia paikkoja, varsinkin seuraaviin metodeihin yhdistettynä.

3) Kirjallisuus, paikallistieto ja kansantarinat. Aarreaitta on loputon, mutta toisaalta pitää tietää melko tarkasti, että mitä etsii. Kun harrastuksessa ehtii pidemmälle, niin nämä tarinat tuovat paikkoihin ja niiden kokemiseen aivan uuden ulottuvuuden. Yhtäkkiä kiviseinillä on tarina ja niissä vierailija on osa pitkää jatkumoa.

suomen_muinaislinnat

4) Paikannimet. Nimissä itessään on usein jo sisällä tarina. Jos paikannimessä on luola, grott tai lya- alku, niin melkoisen varma paikka on kyseessä. Kaasivuori, Kasaberget, Ilvesvuori ja näiden muunnokset kertovat myös koloista, joissa kissaeläimet ovat pesiään pitäneet. Samoin kammari-, tupa- ja pirtti- tai rako- ja kolo -alkuiset vuorennimet johdoksineen ovat läpikäymisen arvoisia.

5) Paikannimien lisäksi kartat itsessään tarjoavat apua myös muutoin luolanetsijöille. Tietyt pinnanmuodot: jyrkänteet, lohkareikot ja ruhjealueet ovat mielenkiintoisia. Ja toki ihan valmiiksi karttaan merkityt luolat. Itsensä lisäksi ne kun usein antavat vihiä, että lähiseudulla saattaa olla jotain muuta vastaavaa.

Maastossa

Sitten kun pohjatyö on tehty, on itse seikkailun aika. Maastossa kaikki on mahdollista. Vaikka käsillä olisi tarkat koordinaatit ja jopa kuva luolan suuaukosta, ei sen löytyminen ole lähestään aina itsestään selvää. Onpa tarinoita kokeneista luolien koluajista, jotka ovat tuntikausia hakeneet suuaukkoa. Menneet ohi muutaman metrin päästä ylhäältä ja alhaalta.

Lintukiiman silmasuon luola (2)

Kun olet maastossa, rauhoitu tarkastelemaan ympäristöä, sen tarjoamia vihjeitä ja anna uteliaisuudelle valta. Jos joku kolo tai katve mietyttää edes hivenen, kurkkaa sinne. Läheskään aina luolat eivät huuda itsestään vaan lymyilevät sen viimeisen kivenkolon katveessa ja sukeltavat jonnekin näkymättömiin. Mitä tuntemattomammille seuduille ja huteramman vihjeen perässä lähtee, sitä epävarmempaa on myös, että mitään löytyisi, mutta jos löytyy, niin se on kokemus, jota ei oikein sanoilla pysty kuvaamaan. Mutta sen sanon, että kokeilkaa itse, se kannattaa kokea.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.