Lohjan Neitsytlinna – omituinen kumpare, jonka synty on mysteeri
Neitsytlinna on yksi niistä paikoista, jotka olivat kummitelleet pitkään käytävien paikkojen listalla. Erikoinen paikannimi ja kummallisesti jo valmiiksi korkeasta harjusta esiinpistävä erikoinen nyppylä tulivat kerta toisensa jälkeen vastaan kartalla näkyvänä houkutteena. Niinpä eräs sunnuntai päätimme apulaisen kanssa lähteä katsomaan, mitä vastaan tulisi.
Jätimme auton paikallisen suolaisilla täytteillä varustettuja lättyjä myyvän paikan pihaan ja läksimme astelemaan kohti kohdetta. Siinä missä kartta näytti aukkoa kerrostalojen välissä oli nyt työmaa. Sen sivuitse liikkuminen kuitenkin näytti onnistuvat.
Talojen takana kohosi Lohjanharju. Se erottuu ympäristöstä kokonsa puolesta korkeana selänteenä. Ja onpahan puustokin muuta kuin Lohjaa monin paikoin hallitsevat rehevät lehtimetsät. Kuten harjumaisemaan kuuluu, valtapuuna on mänty. Tuon männikön katveessa risteilee ulkoilijoiden suosima polkuverkosto pitkin hiekkamaastoa.
Nimestään huolimatta Lohjanharju ei nimittäin ole harju. Minua viisaampien mukaan se on luokiteltavissa lähinnä mannerjään marginaaliseksi reunamuodostumaksi. Jääkauden tekosia se on yhtäkaikki ja syntynyt kerrostumalla jäätikön reunaan muinaiseen Itämereen 10 000 – 12 000
vuotta sitten. Vetäytyvä jäätikkö oli tällöin jakaantunut pienempiin kielekehaaroihin, jollainen lohjaltakin löytyi. Tältä jäätikkökielekkeeltä sulamisvedet sitten kuljettivat maa-ainesta, joka kerrostui hiljalleen kasvaen lopulta muodostelmaksi, joka Lohjanharjuna nykyään tunnetaan.
Nyt olimmekin jo liki perillä. Kartta näytti, jotta edessä olisi Neitsytlinnan moreenikumpare ja kun kasvonsa siitä kohotti, saattoi todeta saman.
Melkoinen kumpare se olikin. Kivuttavaa laelle oli saman verran kuin olimme aiemmin tulleet harjun rinnettä ylös ja kipuaminen oli melkoisen jyrkkä. Rinteet olivat varmasti saaneet monen lenkkeilijän pohkeet huutamaan hoosiannaa.
Kipusimme laelle. Tarjotusta avusta huolimatta apulaiseni halusi suoritua koko taipaleesta omin voiminensa ja sen hän myös teki. Täytyy nostaa hattua pienelle vuorenvalloittajalle.
Ylhäältä kumpareen erikoisuus vasta hahmottuikin. Se oli malliltaan kuin kartio. Laki oli varsin pieni ja joka suuntaan laski jyrkkä rinne. Miten tällainen paikka olikaan syntynyt?
Piti palata siis kirjallisuuden pariin, mutta mutta. Sen Lohjan kaupungin sivuille koottu PDF tiesi sanoa, että jäätikköjokien ja niiden mukanaan kuljettamassa materiaalissa ja kerrostumissa oli ajallisia vaihteluita, jolloin kerrostui erilaisia ja paksuisia kerroksia ja syntyi.
Lohjanharjulle luontaisia erilaisia muodostumia. Neitsytlinna on yksi näistä, mutta ympäristöstään poiketen se ei ole hiekkaa vaan morenikumpare, joka sijaitsee lajittuneen aineksen päällä. Se koostuu valtaosin moreenista ja hiekasta ja sen syntyä on hankala varmuudella selittää.
Nyt oltiin siis mysteerin päällä. Komea paikka se olikin ihmetellä. Laelle näkyvästä Lohjanjärvestä se kohoaa melein 73 metriä ja ympäröivästä maastostakin 50 metriä. Yleensä tällaisista korkeuseroista nauttii tukevan kalliomuodostelman laella.
Lähimaastosta löytyy vielä muitakin merkkejä jääkaudesta ja sen jälkeisistä ajoista vanhojen rantamuodostelmien muodossa. Ehdottomasti paikka, jossa kannattaa piipahtaa, varsinkin jos jääkausi tekosineen kiinnostaa.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6680956 E 336127
Lisää Lohjasta myös Visit South Coast Finland -sivustolla.
Tuolla Neitsytlinnan kukkulalla oli ennen puinen näköalatorni. Lapsena tuo paikka oli hyvin jännittävä. Piilotimme sinne aarteita. En vaan muista minne ja onkohan joku löytänyt. Saattoi olla pieniä leluja. Gasthaus- hotellin lähellä on Ancylus- järven kivinen muistomerkki, harjun juurella. Sinne menee polku. Olettekos nähneet? Joskus jääkaudella tai sen jälkeen järvi ulottui siihen asti.
Hei, en ole nähnyt järven muistomerkkiä, mutta haluaisin löytää sen.
Lohjan harjun Neitsytlinna eli Neisselinna. Monia tarinoita ja siellä arvellaan metsänneitsyeiden eli metsän haltijain pitäneen menojaan.
Olisipa jännä tietää, mitä kaikkea täällä tosiaan on tapahtunut 🙂 Kiitos kommentista Michaela!
Lohjan Ojamonkankaan harjualue
Harjualue on natura 2000-aluetta. Ojamonkangas on läntisempi osa Lohjanharjun reunamoreenimuodostumasta. Pääosa Ojamonkankaasta on kuivahkoa kangasta.
Harjualueen keskellä on muusta harjun laesta poikkeava moreenikumpare, joka on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu jääkautinen moreenimuodostuma, jota reunustaa Yoldia-meren muinaisranta.
Ojamonkankaalla kulkee Harjun valaistu kävelyreitti.