Jättiläisten mailla – Heretyn luontopolku, Isojärven kansallispuisto

Isojärven kansallispuistosta, Kuhmoisten ja Jämsän rajalta, löytyy kaksi luontopolkua sekä useampi rengasreitti. Heinäkuun ollessa kuumimmillaan vuoden 2016 kesällä, päätimme kiertää mielenkiintoiselta vaikuttavan Heretyn luontopolun.

Olin vasta liittynyt Taivaannaulan Hiisi-hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli kuvata suomalaisia seitapaikkoja, ja kuvausten perusteella Heretyn reitiltä voisi sellainen löytyä.

Reitin merkinnät olivat selkeitä ja hyvässä kunnossa.

Reitin merkinnät olivat selkeitä ja hyvässä kunnossa.

Aurinko oli armeliaasti vetäytynyt pilveen saapuessamme paikalle. Reitin lähtöpisteestä löytyi laajahko parkkipaikka; muita autoja näkyi jokunen, mutta mitään varsinaista ruuhkaa ei ollut.

Polku lähti kiemurtelemaan puiden siimekseen vanhan tukkikämpän takaa, eikä se vaikuttanut vaikealta seurata.

Sieniä oli polun varrella valtavasti.

Sieniä oli polun varrella valtavasti.

Tällä kertaa saimme kuitenkin huomata, että kokenutkin retkeilijä voi tulkita karttojaan väärin. Reitin puolivälin tienoilla epäilin jo menninkäisten kujeilua ja metsän peittoa, kun polku ei suostunut kulkemaan niin kuin olin kartasta antanut itseni ymmärtää. Vilkaistuani karttaa asia oli tietenkin päivän selvä. Mielikuvissani olimme kiertäneet polkua toiseen suuntaan, joten ei liene ihme, että maasto uhmasi odotuksiani.

Korkeat jyrkänteet avautuivat hivenen harmittavasti vain vasten korkeita kuusia.

Korkeat jyrkänteet avautuivat hivenen harmittavasti vain vasten korkeita puita.

Henkilökohtaisesta sekaannuksesta huolimatta Heretyn reitti oli hyvin kaunis kokemus. Maasto oli sopivan vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Alkuun pysähtelimme ihailemaan maisemia useampaankin kertaan, mutta tunkeutuessamme syvämmälle metsään saimme muuta ajateltavaa. Hyttysiä oli nimittäin niin paljon, että olisi voinut kuvitella olevansa Lapissa pahimpaan räkkäaikaan. Onneksi mukana oli hyvät tökötit inisijöitä vastaan, ja pojallemme vielä hyttyshattu.

Kukkulan kuningas - muinainen seitapaikka?

Kukkulan kuningas – muinainen seitapaikka?

Luontopolun ehdoton huipentuma oli ennakko-odotusten mukaisesti “Kukkulan kuningas”, massiivinen siirtolohkare, joka lepäsi kolmella jalalla. Tätä uskomatonta “pöytäkiveä” ihastelimme monestakin suunnasta. Polun esitteessä lohkare ohitetaan parilla lauseella, enkä uutteran etsinnänkään jälkeen onnistunut löytämään kivestä enempää tietoa. Oma harrastelijakäsitykseni asiasta on, että paikan on täytynyt olla pyhä muinaissuomalaisille, niin erikoinen muodostelma on kyseessä.

Näkymä Kurkijärvelle

Näkymä Kurkijärvelle

Polun päätti pitkä puusilta, joka kantoi Kannussalmin yli. Sen viereiseltä Kannuslahdesta löytyi mukava makkarapaikka, josta aukeni hieno näkymä Kurkijärvelle. Viimeistelimme eväämme nuotiota sytyttämättä – makkarat olivat tällä kertaa unohtuneet repuista.

heretyn_luontopolku3

Kahviossa oli mukava tunnelma.

Pienoinen nälkä jäi kuitenkin kaivertamaan vatsoihin, joten poikkesimme vielä lähtöpaikan kahviolla. Tarjolla oli äärimmäisen herkullista kakkua sekä ystävällistä palvelua. Jo pelkästään niiden vuoksi suosittelen ehdottomasti pistäytymään kahviossa. Historiasta kiinnostuneille voidaan vielä lisätä, että kahvion sisustus myötäilee vanhaa tukkikämppää sekä esittelee sen aikaista elämää seudulla.

Kartta N=6839616, E=394068

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.