2 x melontareitti Kaakkois-Suomessa: Lieviskäjoki (25 km) ja Väliväylä (92 km)

Kaupallisessa yhteistyössä GoSaimaa

Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailta löytyy parikin hienoa melontareittivaihtoehtoa, jotka ovat muunneltavissa hyvin eri tarkoituksiin: olipa mielessä sitten meloen tehty laavuretki lasten kanssa tai koko viikon kestävä vaellus laineilla, Lieviskäjoen melontareitti sekä Väliväylän melontareitti tarjoavat mainioita maastoja, joilla ihanista laavupaikoista ja kutsuvista kapeikoista ei ole pulaa.

Lieviskänjoen melontareitti

• Kokonaispituus 25 km/suunta
• Aloituspiste kartalla (Pellisentie 14, Puumala)
  • Jos haluat lyhyemmän retken ja suunnata alkumatkan järviosuuksien sijaan suoraan Lieviskänjoelle, käytä lähtöpisteenä Discover Saimaan jokimelontapistettä Pienen Jukajärven rannassa osoitteessa Ihalantie 816, Sulkava.
• Tulipaikka: kyllä, kaikkiaan seitsemän taukopaikkaa, joista kolmella on laavu
  • Itse Lieviskänjoen varrella yksi laavu, Mikonpolvi
• Esite: pdf
• Palvelut: varustevuokraus ja opastetut retket Discover Saimaa
• Mahdollisuus jatkaa varsinaisen melontareitin päätepisteeltä (Lieviskänkoski) suoraan Saimaalle, jossa mm. kuuluisa erämainen Katosselän alue on vain muutamien kilometrien päässä.

Lieviskänjoen melontareitillä liikutaan Puumalan, Sulkavan ja Ruokolahden rajamailla. Reitti on sopiva myös melojille, joilla ei ole vielä suuren suurta kokemusta: se etenee melko suojaisilla joilla ja kapeilla järvillä, mutkitellen Savonkaidan ja Ihalanjärven läpi Suurelle ja Pienelle Jukajärvelle ja siitä edelleen Lieviskänjokea pitkin Lieviskänjärvelle sekä lopulta Lieviskänlahteen, joka on osa Saimaata ja tarjoaa mahdollisuuden myös saimaannorpan bongaukseen.

Jos seurueessa on mukana lapsia tai toivotte muuten helppoa ja kepeän lyhyttä melontareissua, mainio vaihtoehto on lähteä matkaan varsinaisen aloituspisteen sijaan Päähiekan rannalta Pienen Jukajärven itäpäästä, ja meloa vaikkapa Mikonpolven laavulle, jossa on myös nukkuma-aitta. Tästä lisää alempana!

Logistiikka Lieviskänjoen melontareitillä

Lieviskänjoen melontareitin alkupiste sekä vain vähän ennen reitin loppua oleva Lohilahdentien silta ovat käytännössä saman tien, Lohilahdentien, varrella, ja niillä on tietä pitkin välimatkaa 8,5 kilometriä. Bussiyhteyttä ei ole, joten jos et halua melontaretken jälkeen kävellä tietä pitkin 8,5 kilometrin matkaa autoa noutamaan, joudut keksimään muuta. Kätevä vaihtoehto on, että saavutte vähintään kahdella autolla, joista toinen viedään suoraan Lohilahdentien sillan tuntumaan odottamaan. Katosselän kanootit tarjoaa myös mm. melojien ja kaluston kuljetuspalveluita.

Lieviskänjoen melontareitin etapit ja tärpit

Tutustutaanpa reittiin kohte kohteelta.

Savonkaita & Savonkaidan laavu

Heti aloituspisteellä, joka muuten on prikulleen Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntarajalla Savonkaita-nimisen järven läntisimmässä pohjukassa, on uimalaiturin lisäksi puucee ja nuotiopaikka. Voit siis virkistyä vedessä ja aterioida nuotiolla ennen vesille lähtöä, tai, jos haluat tehdä vain pienen melontakierroksen, voit meloa ensin Savonkaidalla ja palatessasi pitää virkistävän tauon rannalla.

Savonkaidan länsipää on kapeaa ja pitkulaista lahtea, jota pitkin on mukava aloittaa melontaretki. 4,3 kilometrin päästä, järven itäisimmältä laidalta, löytyy jo seuraava taukopaikka, Savonkaidan laavu, jonka ohessa on kanoottilaituri, tulisija ja puucee.

Ihalanjärvi & Kemppilän Myllykoski

Savonkaidalta matka jatkuu pohjoiseen Huirinjokea pitkin. Rapavuorensalmen kohdalla alitetaan pieni silta, ja Kaitalahden kapeikkoa meloen saavutaan Ihalanjärvelle. Ihalanjärven selän ylitettyänne olkaa tarkkoina, jotta melotte Suuriniemen vasemmalle puolelle Myllylahteen – sieltä pääsette eteenpäin. Suuriniemen oikealle puolelle jäävä lahdelma on melojalle umpikuja.

Myllylahti kapenee Myllyjoeksi, ja sen varrelta löytyy Kemppilän Myllykoski. Tämä on reitin kolmas taukopaikka, ja melontaa on takana noin kymmenen kilometriä. Kallioita pitkin järveen laskeva koski on mainio nähtävyys, suorastaan vesiputous, jonka ihailuun myös maalta käsin kannattaa varata aikaa. Paikalla on kyläyhdistyksen laavu ja tulipaikka, melontalaituri sekä portaat kosken molemmin puolin. Jos olet ehtinyt tässä vaiheessa jo somettaa akkusi tyhjäksi laineiden päältä, hyviä uutisia: tällä taukopaikalla voit ladata mobiililaitteesi.

Kemppilän Myllykoskelle pääsee myös autolla, osoite on Myllykoskentie 114–116, Ruokolahti.

Suuri & Pieni Jukajärvi, Päähiekan ranta

Matka jatkuu, sanoi laavulla virkistynyt meloja! Myllykosken upeiden kuohujen jälkeen saavutaan Suurelle Jukajärvelle, joka on yli 80 metriä syvä ja jonka rannat ovat varsin harvaan, jos lainkaan, rakennettuja. Lipukaa Haukkavuoren hienojen kallioiden juurelta eteenpäin kohti Syrjäsaaren kapeikkoa ja sen takaa löytyvää, rakentamatonta Pientä Jukajärveä. Tällä osuudella voi olla aallokkoa, jos sää on tuulinen.

Pienen Jukajärven länsipohjasta itse Lieviskänjoki saa alkunsa. Tälle Päähiekka-nimiselle rannalle pääsee myös autolla, osoite on Ihalantie 816, Sulkava. Rannalla on nuotiopaikka, uimaranta, kanoottilaituri ja puucee. Tässä toimii myös Discover Saimaan Jokimelontapiste, josta voit omatoimisesti vuokrata kanootteja ja kajakkeja, ja suunnata niillä makusi mukaan joko suoraan Lieviskänjoelle tai aiemmin nähdyille järville. Discover Saimaa järjestää myös opastettuja päiväretkiä.

Mikonpolven laavu & nukkuma-aitta

Nyt on aika sukeltaa jälleen uuden sillan alitse, ja sen tuolla puolen putkahtaa viimein erämaiselle Lieviskänjoelle. Ihaile alkumatkan kirkasta vettä! Kapea ja mutkitteleva virta levenee aavistuksen verran Suulampien kohdalla, ja jo 1,5 kilometriä Päähiekan jälkeen on jälleen uuden taukopaikan, Mikonpolven laavun, vuoro. Tällä taukopaikalla on laavun ja oheisrakenteiden lisäksi erikoisuutena nukkuma-aitta. Jos olet aloittanut melonnan reitin alusta Savonkaidan länsipäästä, olet taittanut nyt jo 16,5 kilometriä ja saatat haluta viettää yön tässä.

Lieviskänjoki & Lieviskänjärvi

Mikonpolven taukopaikalta jatkettaessa Lieviskänjoki on yhä melkein kokonaisuudessaan edessä. Bongaatko vaakasuuntaiset hiidenkirnut laavun jälkeen oikealle kaartuvasta mutkasta? Näiden jälkeen on joessa kuriositeettina vielä kolmen kunnan rajamerkki. Kapea väylä on meditatiivinen ja kaunis melottava, joka rakentamattoman Pyylammen kohdalla esittelee hyvinkin erämaisia näkymiä. Pyylammen jälkeen joen vasen, etelänpuoleinen ranta on luonnonsuojelualuetta.

Lieviskänjoki päättyy Lohilahdentien siltaan 5,7 kilometriä Mikonpolven laavun jälkeen. Sillan kupeessa on kanoottilaituri ja pysäköintipaikka, joten tästäkin voi lähteä melomaan. On myös hyvä hoksata, että Lohilahdentietä etelään seuraamalla saavutaan vain 8,5 kilometrin jälkeen takaisin melontareitin alkupisteeseen, eli Savonkaidan länsipäähän.

Lieviskänjoen melontareitti jatkuu Lohilahdentien sillalta vielä 2,5 kilometrin verran länteen, Lieviskänkoskelle. Ennen Lieviskänkosken pohjapatoa tulee rantautua pohjoispuolen rannalle, ja mikäli mielii jatkaa melontaa edelleen Saimaalle, tulee vesipeli kantaa 250 metrin matka maitse. Koskella on laavu ja puucee.

Väliväylän melontareitti Etelä-Karjalassa

• Aloituspisteet kartalla:
  • Korkkitehtaanranta, Lappeenranta
  • Myllysaari, Lappeenranta
• Pituus: 92 km
  • Reittivaihtoehdot: Monia mahdollisuuksia rajata reitin kokonaispituudesta itselleen lyhyempi pätkä. Mahdollisia aloitus- tai päätepisteitä esimerkiksi Lemillä ja Taipalsaarella.
  • Katso kartta
• Tulipaikka: useita, taukopaikkoja on reitillä n. 5 kilometrin välein
  • Haukkasaarella myös sauna!
• Majoitus, varustevuokraus, ruokailu & sauna: Hotelli Salpa

Väliväylän melontareitti sopii noin viikon mittaiseen melontaretkeen, toki ripeämpi saa sen melottua lyhyemmässäkin ajassa. Suosittelemme kuitenkin rauhaisaa tahtia, sillä myös tämä reitti puikkelehtii hyvin kauniilla seudulla ja tarjoaa ihanan mahdollisuuden irrottautua ihmismaailman hulinoista pidemmäksikin aikaa. Koko reitistön Etelä-Karjalan-puoleinen osuus Lappeenrannasta Kannuskoskelle on 92 kilometrin mittainen, ja matkan varrelle mahtuu lukuisia laavupaikkoja melontalaitureineen sekä jopa hotelli, autiosauna ja kalliomaalauksia.

Matkan varrella on myös useita pysäköintialueita, josta voi lähteä liikkeelle tai jonne retken voi päättää ilman, että on melonut koko pätkää. Reitille pääsee esimerkiksi Taipalsaaren Kirkonkylän rannasta, Lemin Lahnajärven uimalalta ja Luumäen Kukaslahden rannasta. Väliväylän melontareitti, joka seurailee historiallista tukinuittoreittiä Saimaalta Kymijoen vesistöön, on siten helposti pätkittävissä omiin mieltymyksiin sopivaksi: voit kulkea vain alkupäätä, loppupäätä tai mieleisen matkan jostain keskeltä, vaikka Lemiltä Taipalsaarelle.

Logistiikka Väliväylän reitillä

Väliväylän melontareitillä on jonkin verran mahdollisuuksia hyödyntää esimerkiksi Kuutostien bussiliikennettä siirtymisiin. Kannuskoskelta Lappeenrantaan ei ole bussiyhteyttä, mutta on muita mahdollisia lopetuspaikkoja, joista pääset palaamaan bussilla Lappeenrantaan hakemaan autoasi, mikäli sellainen sinne jäi. Esimerkiksi Hotelli Salpa ja Pärsäniemi ovat suoraan Kuutostien varrella, ja toisaalta jos melot Lemille tai Taipalsaareen, pääset myös sieltä bussilla takaisin Lappeenrantaan. Huomaa, että Lappeenrannan kautta kulkien bussiyhteys on myös Lemin ja Taipalsaaren välillä!

Muissa tapauksissa suosittelemme että olette melontakavereidesi kanssa liikkeellä kahdella autolla, joista toinen jätetään jo aluksi haluamaanne päätepisteeseen odottamaan.

Yöpyminen Väliväylän reitillä

Yöpyminen reitin varrella olevilla laavuilla on sallittu, ellei sitä ole erikseen kielletty. Kiellettyjä yöpymispaikkoja ovat Taipalsaaren Hieta- ja Talanlahti (joilla pysäköintialueet), Rutolan laavu, Selkäluoto, Huopaisenvirran muistomerkin alue ja Kannuskosken laavu. Jokaisenoikeuksien turvin yöpyä saa myös maastossa, mutta suosittelemme yöpymistä taukopaikoilla, jolloin esimerkiksi puuceiden käyttö auttaa pitämään ympäristön puhtaana.

Lähtöpisteet Lappeenrannassa

Etelä-Karjalan-osuudella suurelta osin kapeikoissa etenevän matkan taittaa kumpaan suuntaan tahansa. Tämän artikkelin kuvauksessa liikkeelle lähdetään Lappeenrannasta, jossa matkan voi aloittaa joko Korkkitehtaanrannan tai Myllysaaren pysäköintialueilta.

• Myllysaaren rannalta liikkeelle lähdettäessä noin kilometrin melontamatkan päässä odottaa hieno Karhusaaren retkisaari, jossa on useita tulipaikkoja, näyttävä rantalaavu, luontopolku ja puucee. Saari on Saimaa Geopark -kohde ja sopii ihanasti vaikka lapsiperheen maistiaiseksi siitä, millaista melontaretkeily Saimaalla voi olla.
• Korkkitehtaanrannasta lähdettäessä ensimmäisen tulipaikan ja puuceen tarjoaa Ruohosaari, jossa nuotiokehä on pienessä poukamassa omalla pikku niemekkeellään. Alueella on ennen ollut laavu, mutta nykyisin vain tulipaikka.

Ruohosaaren itäpuolella Myllysaaren ja Korkkitehtaanrannan suunnilta lähteneiden reitti yhdistyy. Matka jatkuu Heposalon ja Sikosalon saarten välistä pohjoiseen Liesienselälle ja edelleen Pien-Saimaalle.

Väliväylän alkumatkan taukopaikat

Kun on päästy kunnolla matkaan Lappeenrannan tuntumasta, löytyy ensimmäinen tulipaikka Orjainsalmelta. Pitkän ja kapean niemen päässä on luonnonsuojelualue, lehmuslehto, ja sen tuntumassa laavu ihanassa järvimaisemassa sileällä kalliolla, jolle myös rantautuminen tapahtuu.

Orjainsalmen ja Kuivaniemen ohittamisen jälkeen kurssi kääntyy Haapaselälle kohti etelää. Suuriniemen ja Juureinniemen väliin jäävän lahden pohjukasta löytyy seuraava taukopaikka, Monnonlahden keittokatos, jonka yhteydessä on myös 400 metriä suuntaansa pitkä kävelyreitti. Polun tarkoitus on tarjota kävely-yhteys metsätieltä lahdelle ja rantautumispaikkaan, mutta jos tekee mieli ihan vain jaloitella hiukan, sopii se siihenkin. Keittokatos sijaitsee matalassa, lumpeiden suosimassa pohjukassa rantakallioiden kupeessa.

Matka jatkuu Monnonlahdelta eteenpäin Jokilahden laineita pitkin Kähönsalmeen ja varsin rakentamattomalle Rovonlahdelle, jonka länsirannalla polveilee Näkkiniemen luontopolku (4,5 km). Rantautuminen alueelle onnistuu kyllä, vaikka itse melontareitti ei tätä kautta koukkaakaan. Näkkiniemen rantoja tarkasti seurailevan luontopolun varrella on myös laavu.

Telataipaleen kaivannon kautta pujahdetaan Myllylammelle, jonka eteläpäästä löytyy paikallisnähtävyys: Rutolan ylivientilaitos. Ei kuulosta kovin houkuttavalta, saatat ajatella, mutta ainakin urbex-harrastajia raunio kiinnostaa varmasti! Kyseessä on vanha ja suojeltu rakennus, jonka laitteistolla tukit aikoinaan saatiin siirrettyä Saimaan vesistöstä Kymijoen vesistöön. Samassa Myllylammen pohjukassa on myös Rutolan pysäköintialue Mikkelintien varrella.

Kuin tukit aikoinaan, lipuu myös meloja seuraavaksi Saimaalta Kärjenlampeen. Valmistaudu henkisesti, luvassa on pientä jalkapatikkaa: kapean ja pitkulaisen Kärjenlammen länsipäästä jalkaudutaan kuivalle maalle. 800 metriä pitkä uittoränni Kärjenlammesta Jängynjärvelle on jo itsessään tärkeä pala paikallishistoriaa, ja kaiken lisäksi rännin pohjoispuolella on näkyvissä Salpalinjan kiviestettä. Siirtokärryjen avulla voit kärrätä vesimenopelisi Jängynjärvelle rännin vierellä kulkevaa tietä pitkin. Tien päässä on paitsi järvi, myös Kärenlaavu rantamaisemassa.

Jängynjärvi on pienistä peräkkäisistä selistä koostuva mutkainen, kapea ja pitkulainen järvi, jonka melontafiilis etenkin länttä kohden muistuttaa ennemmin leveää jokea. Ristisalmen kohdalla käännytään etelään – vesi kulkee yhä Jängynjärven nimellä pitkänä ja kapeana kuin joki. Leinniemen edustalla on pienten saarien mielenkiintoinen sokkelo, ja rannalta löytyy Leinniemen tulentekopaikka ja laavu rantametsästä. Laavun ohessa on puucee ja melontalaituri.

Puoliväli – maistuisiko yö hotellissa?

Alle kolme kilometriä Leinniemen taukopaikan jälkeen putkahdetaan Jängynjärveltä valtavalle, sokkeloiselle Kivijärvelle. Kapean ja pitkulaisen Sarviniemen – jota ei tule sekoittaa Taipalsaaren Suureen Sarviniemeen – tietämillä on mahdollisuus tehdä jälleen uusia melontareittiratkaisuja. Nyt ollaan melko lailla 92 kilometriä pitkän reitin puolivälissä, ja jos tekee mieli päättää melontavaellus jo kohta, on vaihtoehtoja parikin. Voit esimerkiksi suunnata suoraan pohjoiseen kohti Lemin Lahnajärveä ja kirkonkylän uimalaa, Sarviniemen tuntumasta Lemin rantaan on matkaa vielä noin 10 kilometriä. Lemiltä on suora bussiyhteys takaisin Lappeenrantaan, joten jos autosi jäi sinne, on tämä mainio ratkaisu.’

Jos aiot kuitenkin jatkaa vielä matkaa, niin maistuisiko tässä välissä hotelliyö? On melkoista luksusta päästä kesken melontavaelluksen lämpimään suihkuun, pehmeään petiin, puhtaisiin lakanoihin, saunaan ja aamiaisbuffettiin. Jatka tässä tapauksessa Sarviniemen kärjen ohi etelään, jossa jo muutaman kilometrin päässä kohoaa Hotelli Salpa. Voit jaloitella näillä main myös presidentti P. E. Svinhufvudin kodissa Kotkaniemessä.

Parkunlahden pohjukasta päästään matkan jatkuessa puikahtamaan Jalkosalmen kautta Jurvalanselälle, jolla edetään Kivijärven etelärantaa myötäillen länteen. Pärsäniemeltä löytyy rantalaavu ja 1,5 kilometriä pitkä, sympaattinen luontopolku. Myös läheisen Parkkisaaren kaakkoiskulmassa on laavupaikka, Parkinpaska, jonne on alle kilometrin poikkeama pääreitiltä. Vajaat neljä kilometriä myöhemmin jää Katosselän pohjukkaan vielä Kukaslahden pysäköintialue.

Huopaisenvirta

On aika sukeltaa Kaidansalmeen ja puikahtaa Sian- ja Lypsyniemen välistä kohti Huopaisenvirran siltaa. Sillanpielessä on Huopaisenvirran muistomerkki, joka kertoo äärimmäisen surullisen tarinan 10 henkilön kohtalosta sisällissodan aikaan vuonna 1918. Huopaistenvirtaa lipuessaan voi meloja halutessaan pitää hiljaisen hetken talviseen virtaan heitettyjen uhrien muistolle.

Siinä missä Kaidansalmen rannat olivat varsin rakennetut, Huopaistenvirran sillan jälkeen ympärillä ovat rakentamattomat rannat. Kivenlohkareiden täyttämä, kirkas ja vauhdikas Huopaisenvirta kaartuu länteen, ja Alasuulla odottaa Huopaisenvirran laavu korkeine pikku puusiltoineen. Tästä kulkee myös Huopaisenvirran kävelyreitti, joka yhdessä lähellä olevan Taavetin linnoituksen kanssa tarjoaa mukavan ja kiinnostavan retkikohteen jalankulkijalle.

Ala-Kivijärvi

Kilometrin melonnan jälkeen reitti haarautuu Ala-Kivijärvellä. Jos mielessä on päättää retki tai lisätä siihen vielä pituutta tekemällä lisäpiston, odottavat etelän suunnassa Selkäluodon pikkuruinen saari tulipaikkoineen sekä tuonnempana, Selkäluodon jälkeen ja Vasikkasaaren eteläpuolitse koukattua, Taavetin uimaranta.

Jos lisämatka tai reissun päättäminen ei ole mielessä, suuntaa etelän sijaan länteen Ala-Kivijärvella Varpasaaren ja Männikkösaaren välistä. Reitti jatkuu järvenselällä melko väljissä vesissä, ja etenkin Jakkusaaren tietämillä on järvenselän koko jo noin kilometri kanttiinsa. Lusikka- ja Torvuoren rakentamattomien rantojen jälkeen odottaa Riilahden tulipaikka, jossa on laavu ja melontalaituri. Tämä on melontareitin viimeisiä laavupaikkoja ennen Kannuskoskea.

Kalamaniemen ja Siliävuoren kalliomaalaukset

Kelkjärveä lähestytään kapeassa vedenluikerossa, jota koristelevat pienet lahdelmat, pienet niemelmät ja kivenmurkulat. Rannoilla on loma-asutusta suhteellisen harvakseltaan, ja heti Salmin sillan jälkeen metsäiset rantakalliot tuudittavat suorastaan erämaiseen tunnelmaan mutkittelevan veden kutsuessa yhä eteenpäin.

Kalamaniemen kapeikon kohdalla on syytä terävöittää näköä ja havainnointikykyä. Aivan niemen ulkokärjessä sijaitsee nimittäin Kalamaniemen kalliomaalaus, joka on ajoitettu kivikauteen tai pronssikauden alkuun. Maalauksen, joka tosin ei ole valtavan hyvin säilynyt, tavoittaa parhaiten juuri vesitse, vaikka heikko polku maastossa kertoo, että sitäkin kautta ovat monet yrittäneet. Onnistutko bongaamaan maalauksen tai ainakin punertavaa sävyä? Tässä vielä karttalinkki.

”Suoraan veteen putoavassa kallioseinämässä kuvaryhmän kuvioita (hirvi, venekuva, ihminen ja mahdollisesti toinenkin hirvi) on vaikea erottaa. Kuvaryhmän koko on n. 3 x 1 m.” Kyppi.fi

Kalamaniemen jälkeen on mahdollista suoria pohjoiseen joko Inkilänrannan pysäköintialueelle Munteentien varteen tai pujahtaa hyvin kapean ja noin 400 metriä pitkän salmen yli Matalajärveen ja siitä edelleen Virmojärveen, jonka rannalta löytyy Siliävuoren kalliomaalaus (kartta). Vuoren vedenpuoleinen rinne on suojeltu kapealta kaistaleelta, ja alueelle pääsee jalkautumaan helposti melontalaiturilta. Korkean kalliojyrkänteen ja kalliomaalauksen lisäksi Siliävuorella on luontopolku luonnonsuojelualueella, laavu ja käymälä. Vuorenpeikon luontopolku on 3 kilometriä pitkä, ja sisältää sekä helppoja että hyvin vaativia kävelyosuuksia. Matkan varrella ahtaudutaan jopa lohkareluolan läpi!

Haukkasaaren saunalta Kannuskoskelle

Siliävuorelta ja Virmojärveltä on palattava takaisin etelään, jos mielii jatkaa eteenpäin Väliväylän melontareittiä, joka jatkuu Hautainniemen ja Hirviluodonniemen välistä länteen. Tuohtiaisesta nousevalla, pikkiriikkisellä Haukkasaarella odottaa palkinto niille, jotka ovat jaksaneet meloa: melojille on tarjolla laituri, laavu, tulipaikka ja käymälä sekä SAUNA. Ihastuttava tynnyrisauna on mieletön hemmotteluhetki melontapäivän jälkeen. Saaressa saa myös yöpyä, jos siltä tuntuu.

Niemien tuikkima Tuohtiainen ei pane melojaa taittamaan valtavia avaria selkiä, ja Salmenniemen kapeikon jälkeen vielä kapeampi ja pidempi Vuolteensalmi johdattaa Lakanvirtaan. Loppumatka Kannuskoskelle taitetaan tätä kapeaa väylää pitkin. Kuriositeettina Kannuskoskella on otva, puinen, tukkien ohjaamiseen käytetty rakennelma. Vaikka se muistuttaa hieman laituria, on se jo niin huonokuntoinen, ettei sille tule kävellä. Otvan edustalla on uimaranta ja samassa yhteydessä laavu. Vesipelit tulee tässä kohtaa kantaa niemenpään yli vajaan 200 metrin matka – alueella on melojille viitoitus oikean tien löytämiseksi.

Vesireitti kaartaa Nuijamäen pohjoispuolelta kohti Kannuksen voimalaitosta, minne reitti päättyy.