Laturetkellä maaliskuisessa Torronsuon kansallispuistossa – matkaan uudelta Pehkun pysäköintialueelta

Kun sääennuste maaliskuun alussa lupaili poutaista ja lähes tuuletonta säätä, päätin suunnata autonnokan kohti Torronsuon kansallispuistoa. Torro-seuran aktiivit ovat siellä hyvinä lumitalvina ylläpitäneet retkihiihtoon soveltuvia latuja jo parinkymmenen vuoden ajan.

Pehkun P-alue kartalla (Somerontie 840, Tammela)

Saavuin aamupäivällä Torronsuon kansallispuiston uudelle Pehkun parkkialueelle, joka sijaitsee noin kilometrin verran etelään tutummasta Kiljamon parkkialueesta Somero–Forssa-tien varrella. Pehkun parkkialue otettiin käyttöön vasta syksyllä 2022 ja sieltä puuttuivat vielä asiaan kuuluvat opasteet tien varrella ja reittien lähtöpaikalla. Kuivakäymälän kansallispuiston hoidosta vastaava Metsähallituksen Luontopalvelut oli jo paikalle tuonut.

Torronsuon kansallispuiston uudella Pehkun parkkipaikalla oli hyvin tilaa.

Torro-seuran Facebook-sivuilta olin lukenut, että vähäisen lumimäärän takia latupohjaa oli saatu vedettyä vain Torronsuon lounaisosaan sekä Pehkulta Kiljamoon. Latu kulkee alussa pienen pätkän tiheän kuusikon läpi, mutta laskeutuu pian itse Torronsuolle.

Latureitti kulki itään kansallispuiston rajan molemmin puolin.

Hiihdin hiljakseen suon eteläreunaa pitkin itään päin. Latu-ura kulkee täällä Torronsuon kansallispuiston rajan molemmin puolin puustoisella rämeellä. Latu soveltuu vain perinteisen tyylin hiihdolle, vapaan tyylin tarvitsemaa leveää tampattua baanaa täällä ei ole ollenkaan. Lumen vähyyden takia latu oli suon pinnanmuotojen mukaisesti hieman kuoppainen, mutta se ei ollut mikään ongelma, kun etenin muutenkin verkkaisesti luonnonrauhasta nauttien. Ensimmäisten kilometrien aikana kuului vain muutamien talitiaisten laulua reunametsistä. Suon reunaa olivat lumijäljistä päätellen kulkeneet myös jänikset, pikkujyrsijät ja niitä jahtaava kettu.

Muutaman kilometrin hiihdeltyäni tulin Haipun niitun taukopaikalle, joka sijaitsee kansallispuiston ulkopuolella. Taukopaikan katetussa Makasiinissa oli Suomusjärveltä hiihtämään tullut pariskunta tulilla – puuvarastossa näytti polttopuuta vielä olevan tämän kevättalven tarpeisiin. Vieraskirjan luona törmäsin toiseen hiihtäjään, Mika Stenmaniin, joka kertoi olevansa osa neljän hengen talkooporukkaa, joka pitää Torronsuon latuja kunnossa. Kiitin häntä ja muuta porukkaa lämpimästi niin omasta kuin kanssahiihtäjien puolesta. Kunnostettuja retkihiihtoon soveltuvia latuja ei nimittäin ole läheskään kaikissa Etelä-Suomen kansallispuistoissa. Metsähallitus ei niitä juuri itse ylläpidä, vaan latuverkostosta vastaa yleensä jokin yhteistyötaho, tässä tapauksessa siis paikallinen Torro-seura.

Haipun niitun taukopaikka.
Mika Stenman kuuluu latuverkoston ylläpidosta vastaavaan porukkaan.

Pienen tauon jälkeen oli mukava taas jatkaa matkaa, kun pilviverhokin alkoi vähitellen rakoilla ja auringonsäteet valaisivat upeasti talvista suomaisemaa. Latu alkoi hetken päästä pikkuhiljaa kaartua luoteeseen ja länteen päin. Parin metsäsaarekkeen välissä komea ukkometso lensi suoraan pääni yläpuolelta. Harmittaa hieman etten ehtinyt ottaa siitä kuvaa, mutta toisaalta sain rauhassa ihastella metson lentoa sen ajan kun se näköpiirissäni oli. Samalla kauempaa suolta kuului korppien rääkyntää, sykähdyttävä hetki kerta kaikkiaan! 

Metsäsaarekkeiden jälkeen latu kaartuu laajalle avosuolle. Torronsuon avosuot ovat lumettomana aikana hyvin märkiä, ja avovesialtaita – allikoita – esiintyy yleisesti. Märkyytensä ansiosta avosuot ovat oikeita lintukeitaita. Jo lähiviikkoina Torronsuo herää eloon, kun kurjet, hanhet sekä monet vesilinnut ja kahlaajat alkavat palata muuttomatkaltaan. Muutto- ja pesimälinnuston suojelemiseksi Torronsuon linnustollisesti arvokkaimmat osat ovat ns. rajoitusosia, joilla liikkuminen on kielletty 1.4.–15.7. välisenä aikana. Myös hiihtolatujen ylläpito päättyy maaliskuun loppuun mennessä.

Palattuani laturetkeni lähtöpaikkaan en heti mennyt takaisin Pehkun parkkipaikalle, vaan jatkoin auringonpaisteessa Kiljamon metsäsaarekkeeseen. Sen parkkipaikalla oli jo noin 20 autoa, ja sieltä lähtevät polkureitit lumesta huolimatta hyvin tallautuneita. Kiljamon saarekkeeseen ja lähisoille kunnostetut esteettömät reitit, tulentekopaikka ja kuivakäymälä ovatkin saavuttaneet suuren suosion. Saarekkeen korkeimmalle paikalle rakennettu hulppea näköalatorni on myös käymisen arvoinen ja erinomainen mm. lintujen kevätmuuton seurantaan.   

En jäänyt oleilemaan Kiljamon alueelle sen pidempään, vaan palasin hiljakseen hiihtämällä takaisin Pehkun parkkipaikalle. Laturetkeni oli kestänyt melkein 3 tuntia, kun hiihtelyn lomassa keskityin nauttimaan luonnon rauhasta ja Torronsuon, tämän Etelä-Suomen laajimman ja parhaiten säilyneen keidassuon, upeista maisemista. Laturetkeni oli kaikin puolin palkitseva, suosittelen lämpimästi muillekin, ellei enää tänä kevättalvena niin viimeistään sitten ensi vuonna!

Timo Tanninen, luonnonystävä

Lue myös

Torronsuon kansallispuisto – Retkipaikan tarinat ja vinkit

Luontoon.fi: Torronsuo

Sijainti: N=6737629.219, E=312864.112 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.