Kolme tunnelmallista taukopaikkaa. Laavujen kierros, Savonlinna.

Savonlinnan Pihlajaniemessä kulkee melkoinen ulkoilureittien verkosto. Yksi nimetyistä reiteistä on 11 kilometrin pituinen Laavujen kierros. Se tarjoaa hiekkateitä, polkuja, lampien ja järvien rantoja – ja sen varrella on kolme mukavaa taukopaikkaa.

Laavujen kierros Savonlinnassa
Päivämäärä: 10.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 704.
Reitin pituus: 11,3 km.
Kohokohdat: Tervastupa ja kolme taukopaikkaa. Mukavan vaihtelevat maastot ja polut.
Parkkipaikka: Tervastuvan pysäköintialue, runsaasti tilaa. Osoite Pihlajaniementie 705. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Pihlajaniemeen pääsee paikallisliikenteellä. Reitin varrelle matkaa pari kilometriä.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitillä on kivikkoa, mutta myös kosteita kohtia. Hyvät retkeilyjalkineet tai kumisaappaat plussaa.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Useampi tulipaikka.

Olin kävelemässä pari reittiä Savonlinnan Pihlajanniemen ulkoilureiteillä. Lähtöpaikkana toimii Olavin retkeilijöiden hieno tukikohta, Tervastupa, jonka rannassa kävin ennen kävelyitä. Laituri oli laajentunut sitten viime näkemän (olin käynyt täällä edellisen kerran viisi vuotta sitten).

Moskunpolun tekstissä mainitsin, että ulkorakennuksen seinässä on huomattava määrä erilaisia tiedotteita. Tärkein on tietysti polkukartta, josta löytyy koko reitistö. Punaisissa postilaatikoissa oli muutama eri reitin kartta – siellä taisi olla myös Laavujen kierroksen kartta. Seinällä olevissa tiedotteissa mainittiin myös Kuutinpolku, joka taitaa olla lyhyt polku Tervastuvan pihapiirin läheisyydessä.

Miksi päädyin Laavujen kierrokselle? Taisin etsiä netistä tietoa virallisesti nimetyistä reiteistä ja löysin ainakin Suurijärven kierroksen (7 km) ja Laavujen kierroksen (11,5 km). Muistaakseni valitsin Laavujen kierroksen sen perusteella, että uskoin sen olevan paremmin merkitty luontoon. Näin taisi todellakin olla. Jos haluat katsoa Laavujen kierrosta kartalla, se onnistuu vaikkapa outdooractive.fi -sivustolla.

Laavujen kierros alkaa parin kilometrin janareitillä. Se vie kohti koillista. Alkumatka kuljetaan nuoressa metsässä. Muistelen joskus hiihtäneeni tässä, kun puusto oli vielä matalaa taimikkoa. Kosteimmat kohdat on pitkostettu – ja pitkospuut olivat uusia ja hyvässä kunnossa.

Apropoo, hiihto: kilometrin kohdalla ylitetään Tervastuvalle tuova hiekkatie – ja juuri ennen tien ylitystä, edellisen mäen päällä, käsketään laskemaan varoen.

Reitti kulkee sata metriä asfaltoidun Pihlajaniementien vieressä. Asfaltille ei tarvitse mennä, polku kulkee muutaman metrin päässä tiestä. Seuraavaksi ylitetään toinen hiekkatie eli Koivukannantie. Sen laidassa on myös pysäköintipaikka muutamalle autolle. Tästä aloitettaessa reitti lyhenisi parin kilometrin verran. Tien laidasta noustaan seuraavalle mäelle ja kauniiseen koivikkoon.

Puolentoista kilometrin kohdalla reitti kääntyy pois Pihlajaniementien lähistöltä kohti luodetta ja sukeltaa kuusikon läpi Suurijärven etelärantaan. Ihastuttava polku kulkee hetken aikaa suopursujen keskellä aivan rannan tuntumassa.

Janareitti on vähän yli kahden kilometrin mittainen, nyt päästään ympyräosuudelle. Laavujen kierroksen viitta osoittaa vasemmalle – eli se tulee kierrettyä myötäpäivään. Se oli minulle mieluisa tieto, sillä muistin seuraavan laavun olevan aika lähellä ja kaipasin jo kahvi- ja juomataukoa. Aiempi kävelyni täällä oli muuten noin viiden vuoden takaa lokakuulta, jolloin kävelin osan juuri tästä reitistä ja keräsin samalla muutaman litran suppilovahveroita.

Reitti palaa taas Suurijärven itärannalle. Minulla oli muistikuva, että täällä suomaisemissa saattaisi olla todella kosteaa, mutta näin ei elokuussa ollut. Jopa lenkkareilla olisi voinut pärjäillä.

Kollaa-laavulle oli matkaa ympyräreitin aloituspisteestä noin puoli kilometriä. Istahdin hetkeksi tauolle.

Laavun jälkeen matka jatkuu hieman haastavissa merkeissä, kun reitti kiipeilee kallioille ja laskeutuu taas ihan järven rantaan. Jyrkimmässä paikassa on portaat. Joka tapauksessa tässä tarvitaan hieman ketteryyttä.

Suurijärven pohjoispäästä lähdetään loivaan ylämäkeen. Hiihtomuistoja: tässä on talvella aivan loistava alamäki tänne Suurijärven rantaan.

Koko mäkeä tässä ei tarvitse nousta, sillä Laavujen kierros kääntyy mäen puolivälissä oikealle. Kylttejä ja opasteita täällä on paljon! Ne tuntuvat olevan vähän eri ajoilta ja eri tarkoituksiin. Valittua kävelyreittiä kannattaa mielestäni seurata myös jostain karttasovelluksesta.

Kuikankololle saavutaan hyvin tunnelmallisen kuusimetsän kautta (tämä maisema blogin pääkuvassa). Muistelen löytäneeni täältä hyvän satsin suppilovahveroita sieniretkelläni. Kuikankolo on kaksoislaavu, joka sijaitsee kahden kallion välissä. Tällä reissulla en pysähtynyt tauolle, sillä ajattelin viettäväni toisen evästauon reitin viimeisellä taukopaikalla, Mustalammella. Löysin myös uuden asian laavun luota: opasteen kohti näköalapaikkaa. Melko jyrkkä polku vie pohjoisen puolella olevan kallion päälle. Sieltä on rajoitettu maisema kohti Kuikkalampea.

Jatkoin matkaa. Vähään aikaan en huomannut mitään merkintöjä Laavujen kierroksesta. Saavuin hienolle uudelle puusillalle ja kävelin sitä pitkin eteenpäin. Paristaaa metriä sillan jälkeen vilkaisin karttaa ja totesin, että nyt olin kyllä väärällä reitillä. Palailin karttaa tutkien, ja huomasin, että minun olisi pitänyt kääntyä juuri ennen sillalle astumista vasemmalle ja kohti pohjoista. Risteyksessä oli yksinkertainen opaste, jota en valitettavasti kuvannut – mutta muistutus sinulle, joka reitille lähdet: käänny ennen hienoa puusiltaa.

Soininmäki siintää jo metsän läpi. Kova nousu sinne tiedossa. Mäki oli tuttu jo useammaltakin kävelyltä. Se on myös Soininmäen luontopolun varrella, jonka olen pariinkin kertaan kiertänyt.

Etelän suunnasta tullessa nousu on paljon kovempi kuin luontopolulla. Nousua kertyy noin 65 metriä. Loppukesän aamuna täällä sai ihan mukavan hien pintaan.

Soininmäen huipulla kävelyä on takana jo yli puolet reitistä eli kuutisen kilometriä. Mäntyjen takaa voi ihailla maisemaa kohti länttä. Huipulla on myös penkki, johon voi halutessaan istahtaa tauolle. Toisaalta: Mustalammen laavulle on tästä aika tasan kilometri matkaa, joten ainakin minä ajoitin toisen taukoni sinne.

En ollut useampaan kilometriin nähnyt Laavujen kierroksen opastetta. Mietin, mahdoinko sittenkin käsittää reittilinjauksen väärin. Soininmäen eteläpuolella näin vihdoinkin nuoliopasteen. Paikka on tuttu, tästä kuljetaan noin puolen kilometrin janareitti Mustalammen laavulle. Saman piston olin tehnyt Soininmäen luontopolullakin.

Laavulla istahdin toiselle tauolleni. Huomasin, että laavun seinässä oli Tervaspolun kartta. Mietin, mahtoiko sellainenkin reitti olla vielä olemassa. Tekoäly auttoi tätä kirjoittaessa: ”Kyllä ja ei: Fyysinen polku-ura on yhä maastossa, mutta reitin nimi ”Tervaspolku” on poistunut käytöstä. Reitistöuudistuksessa se on nimetty uudelleen ja yhdistetty osaksi laajempaa kokonaisuutta.” Tämä on varmasti totta.

Mustalammelle oli kuitenkin tullut uudistuksia. Uudet portaat, jotka veivät lammen rantaan.

Käväisin ihailemassa miellyttävää lampimaisemaa.

Tauon jälkeen palailin pistopolun Soininmäen etelärinteelle. Täältä alkaa melko pitkä hiekkatieosuus kohti länttä. Jossain tieosuuden varrella on opaste kohti Kuikankoloa – tänne olisin tullut, jos en olisi huomannut käveleväni väärää reittiä Kuikankolon jälkeen. Hyvä mahdollisuus oikaista, ja jättää korkea Soininmäki väliin. Mutta toisaalta: Soininmäki on kuitenkin yksi reitin kohokohdista, suosittelen kävelemään sen yli.

Ympyräreitti päättyy. Kävelyä oli takana jo yhdeksän kilometriä. Tutusta risteyksestä lähdin viimeiselle janalle kohti Tervastupaa.

Toinen tuttu risteys. Tässä kohdassa Moskunpolku yhdistyy Laavujen kierrokseen. Muutama sata metriä jäljellä.

Oliko Tervastuvalla alkanut yksityistilaisuus kävelyni aikana? Palailin ohituspolkua pysäköintipaikalle. Ihmettelin kylttiä, sillä pysäköintipaikalla ei ollut vieläkään muita autoja. Minun oli joka tapauksessa aika lopetella kävelyä ja palata mökilleni muutaman kymmenen kilometrin päähän.

Laavujen kierroksen pituudeksi mittasin noin 11,3 kilometriä. Käytin aikaa siihen noin kolme ja puoli tuntia. Tapasin reitin loppupuolella yhden ihmisen, ilmeisesti sieniretkellään.

Pidin tätä kävelyreittiä keskivaativana. Korkeuseroa on melkoisesti, mutta nousu on kuitenkin suhteellisen loiva. Hankalimmat kohdat ovat Suurijärven rannan kallioilla.

Reitti oli kovasti mieleeni. Olen polkuja kiertäessäni hoksannut, että pidän kovasti juuri tällaisista reiteistä: muutaman tunnin kävelyistä (sanotaanpa vaikka 8-12 kilometrin reiteistä), joissa on vaihtelua sekä maisemissa että kävelyalustoissa. Vähän suunnistus- tai kartanlukutaitoa tarvitaan, muuten Laavujen kierros on kerrassaan valloittava patikkapolku.

Sijainti: N=6856409.274, E=590607.958 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61,8296405, GEO:lon=28,7206350

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen muita reittejä Savonlinnassa: 
Moskunpolku
Soininmäen luontopolku
Kaijansuo ja Kaijanharju
Huosionjärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.