Kalastajatupa ja ainutlaatuista saaristoluontoa – Älgön luontopolku Tammisaaren saariston kansallispuistossa

Tammisaaren saariston kansallispuisto tarjoaa kävelijällekin reittejä, kun vain saa järjestettyä venekyydin jollekin saarista. Yksi vaihtoehdoista on puiston suurimman saaren, Älgön, luontopolku. Rödjanin kalastajatilalta alkava polku vie niin näkötornille kuin maankohoamisen lähes umpeen kuromalle merenlahdelle eli fladallekin.

Älgön luontopolku Tammisaaren saariston kansallispuistossa
Päivämäärä: 15.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 705.
Reitin pituus: 2 km.
Kohokohdat: Rödjanin kalastajatila, näkötorni kallion laella, sisäjärvi Storträsk sekä lähes umpeen kuroutunut merenlahti eli flada.
Parkkipaikka: Tällä kertaa parkkipaikka saa tarkoittaa venelaiturin sijaintia kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Älgön saarelle ei ole yhteysaluksia.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Kova kallioinen nousu reitin alussa, hyväpohjaiset jalkineet tarpeen.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Jo pari vuotta sitten suunnittelin retkeä Tammisaaren saaristoon. Kolmella melko lähekkäisellä saarella on luontopolkuja, ne olisi mukava päästä kulkemaan. Yhteysaluksia ei ole (Jussaröä lukuunottamatta), joten kyselin myös taksiveneitä ja niiden hintoja. Sain yhteyden Guide-Mattiin, jonka kanssa tämä retki sitten lopulta toteutettiin elokuussa 2026.

Neljän hengen retkiporukkamme hyppäsi veneeseen Tammisaaressa. Ensimmäinen kohteemme oli kansallispuiston suurin saari, Älgö. Sinne saavuttiin noin puolen tunnin venematkan jälkeen. Matti opasti meidät polulle – sinne pääsi aivan suoraan taksivenelaiturin vierestä. Nyt on myönnettävä: täällä saattaisi kannattaa käväistä ensin kalastajatuvalla, sillä sieltä saisi luontopolulle vähän infoa ja evästystä mukaan. Karttaa täällä ei välttämättä tarvitse, mutta tarvittaessa se löytyy tuvan seinästä. Palaan paikan historiaan vielä reitin lopussa.

Tuvasta voisi ottaa mukaan myös luontopolun esitteen.

Meidän reittimme alkoi taksivenelaiturilta, josta lähdetään heti kapuamaan melko jyrkkää kalliota ylös. Siniset käpymerkit johdattavat reittiä. Niitä on täällä runsaasti.

Kivikkoinen reitti nousee hetkessä 15 metriä ylemmäs.

Mäen laella on pieni kyltti, jossa on numero 1. Kävellessä emme tienneet niiden merkitystä, mutta kierroksen lopussa kuvasin sitten kalastajatuvalla tuon luontopolkuesitteen, jossa kohdenumeroinnit selvitettiin. Ensimmäisen numeron kohdalla aiheena on saariston esihistoria. Alla olevaa kalliota on muokannut ainakin neljä jääkautta. Mielenkiintoista on se, että Viron rannikolla peruskallio on harvoin näkyvillä – sitä peittävät jopa 150 metriä paksut kerrostumat. Tätä tulee harvoin ajatelleeksi, vaikka Suomen ja Viron rannat ovatkin todella erilaiset.

Nousu tasoittuu, mutta jatkuu loivempana mukavassa mäntymetsämaastossa.

Näkötorni lienee noin 25 metriä merenpintaa korkeammalla. Rannasta tänne on matkaa noin 300 metriä.

Maisemaa voi tietysti ihailla 360 astetta joka suuntaan. Meri on vähän näkyvissä ainakin kaakon ja lounaan suunnassa. Tornin lähellä on myös kyltti numero 2. Sen aiheena on maankohoaminen, joka täällä vaikuttaa noin neljän millimetrin verran vuodessa. Vielä 3200 vuotta sitten Älgö on ollut hajanaista saaristoa ja niihin aikoihin tämä kallio on noussut esiin Litorinamerestä.

Tornilta laskeudutaan Mejfladanin rantaan. Yritin muistella kluuvien ja fladojen eroja – ja nehän menivät mielessäni juuri väärin päin. Flada on merenlahti, joka on maankohoamisen johdosta kuroutunut järveksi, mutta se on yhä yhteydessä mereen ja saa sieltä suolaimpulsseja. Kluuvissa jatkuvaa yhteyttä mereen ei enää ole.

Täällä oli myös neljäs kyltti, jonka aiheena on sisäsaaristo. En ollut aiemmin tiennyt eri saaristovyöhykkeistä kovinkaan tarkkaan. Sisäsaaristossa ollaan lähellä mannerta ja maa on dominoiva elementti. Vyöhyke koostuu suurista ja kumpuilevista saarista. Välillä on vaikeaa arvioida, ollaanko saarella vai mantereella. Se pätee kyllä hyvin Älgön maisemiin.

Reitti siirtyy fladan jälkeen vanhaan metsään, jossa on lahopuuta, kääpiä ja pahkoja.

Oppaamme Matti käski tarkkailla vanhan korsun paikkaa kuusikossa, sekin löytyi helposti.

Kävelyä on takana noin puolitoista kilometriä, kun reitti vie suopursujen keskelle ja Storträskin rantaan.

Storträsk on yllättävän iso. Luontopolkuesitteen mukaan järvi on kuroutunut merestä 500-luvulla ja on nykyään noin 30 hehtaarin kokoinen. Polku käy sen etelärannalla. Huomasimme täällä myös merikotkan – ja opas-Matti kertoikin sen olevan yleinen näky juuri Storträskin rannalla. Järven itärannalla on muuten myös uimapaikka, tämän huomasin esitteestä.

Järven tienoilla kyltti varoittelee pitkospuiden kunnosta.

Ainakaan näin elokuussa pitkoksia ei olisi edes tarvinnut, reitti on kuiva ja helposti kuljettavissa.

Kohta saavutaankin jo kierroksen päätepisteeseen, Rödjanin kalastajatuvalle. Tupa on peräisin 1940-luvulta ja täällä asuivat aikoinaan Magnus ja Lotta Nylund lastensa kanssa. He joutuivat tänne evakkoon, sillä heidän alkuperäinen kotinsa jäi Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Tupa on toiminut myös kansallispuiston opastus- ja neuvontapaikkana.

Tuvan seinillä onkin tietoa kansallispuistosta. Tässä kamarissa on kansallispuiston yleisimmän pesimälinnun haahkan tarina.

Erikoisin tieto on tämä: Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 järjestetyn kymmenen kilometrin melonnan olympiavoittaja Thorvald Strömberg on asunut täällä. Hän oli Magnus ja Lotta Nylundin vanhimman tyttären poika. Taulu toistaa olympiakisojen selostuksen, jossa ”Rödjanin hauki” lopulta voittaa ruotsalaisen kilpakumppaninsa tiukassa mittelössä. Oppaamme mukaan voittoisa kanoottikin on täällä varastossa, mutta lukkojen takana.

Näin päättyi Älgön luontopolun kävely mielenkiintoisiin faktoihin. Kävelyn pituudeksi mittasin noin 2 kilometriä, aikaa käytimme noin tunnin. Polulla emme tavanneet muita ihmisiä, mutta Rödjanin rannassa oli useampikin vene ja taukopaikka näytti olevan käytössä.

Älgön luontopolku on keskivaativa. Reitin alussa oleva nousu on melko hankala, muuten täällä on kohtuuhelppo kävellä. En huomannut kalastajatuvan läheltä lähtevää loivempaa polkua, joka ilmeisesti vie niityn kautta kohti näkötornia. Sellainenkin vaihtoehto on kartan mukaan olemassa.

Rödjan ja Älgön luontopolku on mielenkiintoinen ja hauska yhdistelmä saaristoluontoa ja kalastajatuvan historiaa. Eikä unohdeta urheiluhistoriaa, kun kerran ollaan Raaseporin toistaiseksi ainoan olympiavoittajan kotimaisemissa.

Blogin kuvat: Luontopolkumies Mika sekä retkikaverit Eeva-Maija Pietikäinen, Pirre Siivonen ja Asko Vihavainen.

Sijainti: N=6641867.940, E=298050.649 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=59,8648916, GEO:lon=23,3928766

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kopparön luontopolku
Dagmarin puisto
Malmbackan luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.