Hiekkaranta ihan rautaa. Jussarön luontopolku Tammisaaren saariston kansallispuistossa.

Jussarö tunnetaan vaikkapa majakasta, rautakaivoksesta ja merivartioasemastaan. Nykyisin saari on suosittu kesäretkeilyn kohde. Jussarön luontopolku kiertää saaren aarnimetsässä, kaivostoiminta-alueella ja karun kauniilla hiekkarannalla, Iron Beachillä.

Jussarön luontopolku Tammisaaren saariston kansallispuistossa
Päivämäärä: 15.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 707.
Reitin pituus: 5,2 km.
Kohokohdat: Vanha metsä, Iron beach -hiekkaranta, komeat rantakalliot.
Parkkipaikka: Jussarön satama veneille. Reitin lähtöpaikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Jussarön saarelle pääsee yhteysaluksella. Lisätietoa tästä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Jonkun verran kallioita ja vanhaa metsää. Kuivalla säällä lenkkarit riittää.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ihan reitin varrella ei ole tulipaikkaa, mutta Jussarön sataman luona on.

Tammisaaren saariston kansallispuiston veneretki ja kolmas kohde: Jussarö. Olin käynyt Jussarössä kerran aiemminkin, työpaikan vapaa-ajanyhdistyksen retkellä keväällä 2010. Jonkin verran muistin paikkoja siltä retkeltä: saaren länsiosan vanhan metsän ja itäosan hiekkarannat ja kalliot. Näkötornin, josta bongasimme merikotkan. Oli hienoa palata saarelle ja päästä kiertämään luontopolku sekä dokumentoimaan saaren mielenkiintoiset maisemat.

Elokuisena lauantaina venelaiturissa oli hyvin tilaa. Kävelimme parisataa metriä satamasta kahvilalle, jonka nimi on Café Ön eli ”Kahvila Saari”. Paikallisilla oli täällä tapana kutsua Jussaröä vain saareksi. Kahvila on avoinna kesäaikaan 9-20. Kahvilan luona on Jussarön infotaulu, jota mekin menimme lukemaan. Luontopolun pituudeksi kerrotaan 4,7 kilometriä ja sen varrella nähdään mm. kaivoskuiluja 1800-luvulta sekä ulkosaaristossa harvinainen vanha metsä.

Oppaamme Matti kertoi hieman vinkkejä (esim. parhaasta evästauon paikasta) ja antoi meille pari magneettia mukaan. Palaamme niiden käyttötarkoitukseen myöhemmin.

Luontopolun aloituspiste on sekin vain muutaman metrin päässä kahvilarakennuksesta. Kuten muillakin käydyillä saarilla, täälläkin luontopolku on merkitty sinisillä käpymerkeillä. Lisäksi täällä on keltaisia ja vihreitä värimerkkejä riippuen siitä, miten pitkän osuuden reitistä haluaa kävellä. Vihreä reitti on pari kilometriä lyhyempi eikä käy itärannan kallioilla ja rannoilla.

Matka alkaa rannan suuntaisesti, kohti länttä. Kohta päästään ylittämään laidunaita. Lampaita emme nähneet, ehkäpä niiden kesätyö oli jo loppunut.

Heti laidunaidan ylityksen jälkeen voi lukea faktaa Jussarön sijainnista keskeisenä satamapaikkana. Saarta lienee käytetty välisatamana jo 500-luvulla. Jussarö on ollut tärkeä kiintopiste merenkulkijoille, koska sen lähellä on vaarallisia kareja ja koska kompassi saattaa täällä rautamalmialueella näyttää väärää suuntaa.

Reitti saapuu aluksi vanhalle luotsituvalle, Kullakojanille. Se on ainoa rakennus paikalla, jossa 1900-luvulla on ilmeisesti ollut talorykelmä ja noin 70 asukasta. Luotsitoimintaa täällä oli vuodesta 1800 aina 1960-luvulle asti.

Matti kertoi tarinat luotsituvasta ja lähetti meidät tästä eteenpäin omin nokin. Laidunaita ylitetään toiseen kertaan ja samalla reitti saapuu vanhoille louhoksille, joista on jo 1800-luvulla kaivettu malmia. Kapeat kaivoshaudat ovat täyttyneet vedellä ja niiden pohjaa ei pysty näkemään. Osa niistä lienee kymmenien metrien syvyisiä.

Seuraava kilometri kuljetaan aarnimetsässä. Ollaan luonnonsuojelualueella, jossa kuuluu kulkea vain merkittyä polkua pitkin. Polku mutkittelee sammalien, jyrkänteiden, vanhojen jykevien kuusien ja lahopuiden maisemassa. Saaren läntisin kärki on pelkästään suojelualuetta, sinne polku ei vie.

Kahden ja puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan näkötornille. Se on avokalliolla, joka lienee myös reitin korkein paikka, noin 20 metriä merenpinnan yläpuolella.

Tornissa olevan taulun aiheena on majakka. Jussarön saarelle rakennettiin majakka, joka otettiin käyttöön vuonna 1891. Myöhemmin todettiin, että se oli liian sisäsaaristossa ja uusi majakka rakennettiin 4 kilometrin päähän vuonna 1922. Vanhassa majakassa toimi pitkään armeijan vartiotorni. Sen huippu saattaa näkyä kuvassa infotaulun vasemmalla puolella.

Tornin vieressä kaarteli muuten myös merikotka. Seurasimme sitä jonkin aikaa.

Kohta tornin jälkeen reitti saapuu rautakaivosalueelle. Ensimmäiseksi ohitetaan rikastamon rakennus.

Kaivos on perustettu 1960-luvn alussa. Taulu kertoo mielenkiintoisia faktoja. Alla olevalla kaivoskuilulla on syvyyttä 246 metriä. Noin 170 metrin kohdalla on kilometrin pituinen kaivoskäytävä, joka kulkee Jussarön kaakkoispuolella olevalle Stenlandetin saarelle. Malmin kuljetukseen on tarvittu maanalaista rautatieverkkoa, sitä on 3,5 kilometriä. Ja kuitenkin: kaivostoiminta osoittautui pian kannattamattomaksi ja kaivos suljettiin 1967.

Retki jatkuu taustalla näkyvän murskaamon ohi kohti rantaa. Magneetti: Oppaamme Matti suositteli kokeilemaan rannan kiviä ja hiekkaa, niistä saattaa löytyä rautaa. Niinpä tosiaan näkyi löytyvän. Rantahiekan magneettisuutta voi kokeilla laittamalla sitä jonkin paperin päälle ja siirtelemällä rautahiukkasia magneetilla. Magneettia ei kuulemma kannata pudottaa hiekkaan, jos ei halua siitä siiliä (näin oppaamme asian ilmaisi).

Saavutaan Iron beachille, jonkä väri on peräisin kaivoksesta. Rauta-aines murskattiin hienon hienoksi hiekaksi ja rautapitoiset hiput kerättiin talteen isolla magneettinauhalla. Ylimääräinen maa-aines on tuotu tänne. Ympyräreitti kääntyy tässä vasemmalle, mutta halutessaan voi käväistä vanhalla merivartioasemalla ja sen tornissa.

Pistoreitti tornille kulkee hetken aikaa rantaa pitkin ja kääntyy sitten ennen seuraavia kallioita kohti metsää. Matkaa tornille on nelisensataa metriä.

Yritin tätä kirjoittaessani varmistaa, onko merivartiotorni se torni, joka oli aiemmin Jussarön majakka – ihan satavarma en siitä ole, mutta kieltämättä pari ensimmäistä kerrosta muistuttaa kovasti majakan rakennetta. Maisema on komea, kannattaa käydä katsomassa. (Ikkunoiden läpi ei kuitenkaan saanut hienoja kuvia maisemasta, joten kuvat jäivät itseltäni ottamatta.)

Palasimme Iron beachin tuntumaan. Matin suosittelema eväspaikka oli kallioilla hiekkarannan itäpuolella. Istahdimme lähelle tätä puusiltaa – täytyy myöntää, että kauempaa kuvittelimme kallioilla olevan piknikpöydän, mutta kallioilta löytyi kyllä oikein hyviä istumapaikkoja.

Tauon jälkeen matka jatkui saaren itäisimpään pisteeseen, Flatandetille. Tämä taisi olla suosikkimaisemani saarella. Karut kalliot ja karu luoto taustalla. Yksi pihlaja oransseine marjoineen piristämässä maisemaa.

Reitti kulkee vielä muutaman sata metriä rantaa pitkin. Kallioiden välissä on isojakoista hiekkaa tai pientä kiveä, sekin ilmeisesti kaikki putkilinjoja pitkin kaivoksesta tänne kaadettua. Lieneekö jopa niin, että osa Jussarön niemistä on entisiä luotoja, jotka yhdistyivät saareen, kun satojatuhansia tonneja hiekkaa kaadettiin tänne Österfladanin tuntumaan.

Österfladanin lahden kohdalla reitti kääntyy takaisin sisämaahan. Kävelyä oli takana non neljä ja puoli kilometriä.

Viimeisellä osuudella ohitetaan kerrostalot, jotka tänne 1960-luvulla rakennettiin kaivostyöläisten asunnoiksi. Ne olivat käytössä työviikon ajan, viikonlopuiksi työmiehet palasivat mantereelle. Täällä on ollut käytössä myös kauppa ja erilaisia vapaa-ajan tiloja.

Palasimme kahvilalle ja ostimme ansaittuja limppareita ja jäätelöitä kierroksen päätteeksi. Jussarön polun mitaksi kelloni arvioi 5,2 km. Aikaa kului kaksi ja puoli tuntia, johon sisältyi vartin evästauko. Tapasimme muutaman muun retkeilijän, tosin vain rannan ja kaivoksen alueella.

Jussarön luontopolku on sekin keskivaativa. Korkeuserot ovat täälläkin maltillisia, mutta ehkäpä kallioilla tarvitaan hieman ketteryyttä. Korkeuseroa on tosiaan parikymmentä metriä.

Oli aika palata mantereelle. Päiväretki oli huikean kiva, suorastaan ikimuistoinen. Kaikki kolme saarta mielenkiintoisia ja luontopolut kivoja ja kauniita. Jos sinulla on tällaiseen mahdollisuus, niin suosittelen lämmöllä.

Blogin kuvat: Luontopolkumies Mika sekä retkikaverit Eeva-Maija Pietikäinen, Pirre Siivonen ja Asko Vihavainen.

Sijainti: N=6637412.358, E=307852.663 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=59,8297002, GEO:lon=23,5716280

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Älgön luontopolku
Modermaganin luontopolku
Kopparön luontopolku
Dagmarin puisto

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.