Northerin jalanjäljissä Lauttasaaren rantakallioilla, Helsinki

Kesäisenä päivänä Helsingissä meillä oli muutama tunti aikaa vierailla jossakin, ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui Lauttasaari. Särkiniemen ja Vattuniemen välistä löysimme hienot rantakalliot ja kirkasta merivettä, joka näin varsinaissuomalaiselle on ainainen hämmästyksen aihe. Alueella on yleinen uimaranta ja suojeltuja merenrantaniittyjä. Me olimme liikkeellä musiikin innoittamina.

• Kohde kartalla
• Paljon rantapolkuja
• Esteetön: osittain
• Tulipaikka: ei
• Saapuminen julkisilla: Bussi nro 21 tuo Kampista Melkonkujan pysäkille, josta rantaan kävelee 400 m

Helsingissä on valtavat määrät hienoja rantoja, jopa niin monia, että runsaudenpulan tuntu on pitänyt minut niiltä pois tähän saakka. On tuntunut mahdottomalta valita, että mille rannalle sitä lähtisi, kun Helsingissä käy. Nyt poimin inspiraatiota Retkipaikkaan aiemmin kokoamastani Metallifanien matkaopas Suomeen -artikkelista, ja valikoin kohteeksi rannan, jossa – sikäli kun tietoni ovat oikeat – on kuvattu Northerin Mirror of madness -musiikkivideo.

Matkasimme metrolla Lauttasaareen ja jatkoimme vielä bussilla kohti saaren eteläistä kärkeä. Nousimme bussista Melkonkujalla, josta rantaan käveli enää muutaman minuutin matkan.

Lauantaipäivä oli kaunis ja rauhallinen hiekkarannalla, jossa vain satunnaiset ihmiset viettivät aikaa kuka leikkien, kuka eväitä syöden, kuka piknikillä ystävien kanssa istuen. Tämä Veijarivuoren uimaranta jää Vattu- ja Särkiniemen väliin. Uimassa ei ollut ketään, ja mietin, mistä se saattoi johtua – oliko tuuli liian kylmä, vai voiko rannalla olla sinilevää? Vesi oli kyllä kirkkaan ja puhtaan näköistä, ja kesäkeli mielestäni kauneimmillaan.

Lähdimme kulkemaan rantapolkua pitkin kohti Särkiniemen-puoleista Kokkokalliota.

Suojaisessa poukamassa levää oli huuhtoutunut rantaan, ja vedin keuhkot täyteen merelle tuoksuvaa ilmaa. Varisnuoriso läpikävi levämattoa ja etsi sieltä makupaloja. Läheltä ohi kulkevat ihmiset eivät tuntuneet lintuja häiritsevän.

Särkiniemen Kokkokalliolla koitimme tähyillä horisonttiin ja tutkia rannan muotoja, mutta koska musiikkivideossa ympäristö ei varsinaisesti ole pääosassa, emme päässeet selvyyteen siitä, onko juuri tämä tarkka ja oikea kuvauspaikka. Video on kaiken lisäksi kuvattu talvella, mikä sai meidät miettimään, olisiko jää silloin ollut tämänhetkistä vedenpintaa alempana. Joka tapauksessa paikka oli niin kaunis, että siinä teki mieli viettää hyvä tovi kesäisestä merestä nauttimassa.

Kirkkaaseen meriveteen tuijottelusta en voi koskaan saada tarpeekseni – samoin en silokallioiden tunnusta jalkojen alla.

Tähyilimme uimarannan toisella puolella olevan Vattuniemen suuntaan ja päätimme poiketa vielä sielläkin.

Vattuniemen-puolelta löysimme opaskyltin, joka kertoi meidän saapuneen luonnonsuojelualueen rajalle ja pyysi pysyttelemään polulla, jotta emme tallo rantaniityn kasveja.

Polku erottuikin rantalehdossa selkeänä, ja ympärillä oli suloinen rauhan tuntu, vaikka siellä täällä pienempien polkujen päässä oli ihmisiä. Yksi tähyili lintuja, toinen oli juoksulenkillä ja kolmas koiraa ulkoiluttamassa. Jopa luodolla näkyi olevan pari ihmistä kuin omalla pikku saarellaan pötköttelemässä ja uimassa. Heidän oli täytynyt joko kalhata, uida tai jollain menopelillä meloa sinne.

Polkureitistö näytti jatkuvan alueelle vielä sinne tänne, joten suosittelen tulemaan tänne paremmallakin ajalla.

Sikäli kun olen tutkinut Lauttasaaren karttaa, olen melko varma, että jossain näillä kalllioilla on musiikkivideokin aikoinaan kuvattu. Jos joku paikalla ollut sattuu lukemaan tämän jutun, niin mielellään saa jättää kommentin ja kertoa, että osuimmeko oikeaan!

Lue seuraavaksi

Metallifanien retkiopas Suomeen