Kultahietikoista nauttimassa Simojärven retkeilypolulla Ranualla

Tällä kertaa päiväretkikohteeksi haarukoitui Simojärven ja Soppanan seutu. Tämä vähän tunnettu alue on Metsähallituksen hoidossa. Kirkasvetinen Simojärvi on Suomen viidenneksikymmenenneksi suurin järvi ja enimmillään 28 metriä syvä. Se on luonnontilainen säännöstelemätön järvi, johon laskee useita pieniä jokia. Vetensä Simojärvi laskee Simojokea pitkin Perämereen.

➡ Simojärven retkeilypolku 14,5 km
📌 Lähtöpiste kartalla
🔥 Useita tulipaikkoja

Tästä alkaa seikkailu ranualaisilla saloilla

Simojärven alue on ollut aikanaan koko Ranuan alueen merkittävin saamelaisten asuinalue. Kemiläiset ja iiläiset käyttivät tosin järveä kalastuspaikkana jo 1500-luvulla, jolloin saamelaiset joutuivat poistumaan vanhoilta asuinpaikoiltaan talonpoikien vallatessa alueita pelto- ja laidunmaaksi. Tässä vaiheessa Simojärvi jaettiin niin sanottuihin nautintasektoreihin lappalaisten ja lantalaisten kesken. Alueella kulkeekin kuuluisa Lapin ja Lannan raja, joka on kulkenut Simojärven Kultamasalmesta.

Saamelaiskausi hiipui 1600-luvulla talonpoikaiskulttuurin levitessä. Nykyiseltä nimeltään Kultisalmena tunnetun paikan läheltä löytyvät Rajavaara, Rajasuo, Rajapuro, Rajalahti ja Rajaselkä, jotka viittaavat omalta osaltaan alueen menneisyyteen.

Soppanan alueella kiertelevä retkeilyreitti. Paikoin polku oli selkeä ilman maalimerkkejäkin.

Aloitimme retkemme tyynen ja häikäisevän sinisen Simojärven rannalta, hieman leirikeskusmaiselta Korvajokisuun laavulta. Laavu on varsinaisesti keittokatos, lisäksi paikalta löytyy veneenlaskupaikka. Retkeilyreitit alkavat läheisen komean portin takaa.

Retkeilyreitti kulkee kallioisessa maastossa.

Merkittyjä reittejä alueelta löytyy yhteensä 31 kilometriä. Päätämme kulkea rengasreittinä 14,5 kilometriä pitkän Simojärven retkeilypolun, jonka voi aloittaa joko Matalakankaan tai Korvajokisuun pysäköintialueelta. Valitsemme haaroista lähtöpaikastamme nähden oikeanpuolimmaisen, mikä on myöhemmin mietittynä hyvä päätös. Usko on nimittäin koetuksella heti alkumetreillä, kun polku tuntuu katoavan varvikkoon, eikä maalimerkkejäkään ole aivan liiemmin. Vakaan uskon voimalla ja merkkejä seuraten kulku kuitenkin onnistuu, vaikka hieman tylsästi alussa liikutaan melko lailla talousmetsissä ja jopa hakkuuaukeilla muutamaa harjua ja virkistävän vehreää puroa lukuun ottamatta.

Ylityksiin ja märimpiin paikkoihin on asetettu retkeilyrakenteita. Eläinkuntaa ei pahemmin näy, ellei laske yhtä harjulla kohtaamaamme ja kovasti säikäyttämäämme poroa. Polun osittaisesta heikkoudesta huolimatta kulku on helppoa, koska metsänpohja on kuivaa ja kasvusto matalaa. Maalimerkkien puutteesta johtuen joudumme kuitenkin muutaman kerran hieman eksyksiin. Toivottavasti reitin opasteita parannetaan pian.

Erämaisen Tuppilammen rauhaa.

Lounaan aika koittaa Tuppilammen idyllisellä tulipaikalla. Metsäpalovaroituksesta johtuen kypsennämme ruokamme keittimellä. Maisemissa ei ole valittamisen aihetta, erämainen ja rannoiltaan täysin rakentamaton Tuppilampi on kuvankaunis Lapin pikku järvi. Makkaratikkuja löytyisi valmiina isollekin seurueelle! Tuppilammella on vieraskirjasta päätellen jo jonkin verran kävijöitä. Jätämme rikkoutuneen kynän tilalle uuden, kohteliaita retkeläisiä kun olemme.

Aivan tulipaikan vieressä on myös mielenkiintoinen luola, jonka lattia on tasainen. Tähän mahtuisi jopa yöpymään sateensuojaan, jos haluaisi elää kuten entisaikojen sotapakolaiset metsien keskellä.

Tuppilammelta polku lähtee jyrkästi ylös kallioille, mitä emme ensin huomanneet. Seikkailemme hillasuolla, missä mystistä kyllä ovat aivan vierekkäinkin kasvavat marjat usein aivan eri kypsyysasteilla, toinen ylikypsä ja naapurikasvissa raaka. Suon takana harhailtuamme huomaamme erheemme ja kapuamme ylös avokalliolle. Suomenlahden saarilta kotoisin olevalle nämä kuivat ja helppokulkuiset yläilman lakeudet ovat tutuinta maisematyyppiä, täällä kaukana Lapin perilläkin.

Soppanan kallioilla on paljon komeita vänkyräisiä kelopuita ja näkymät Simojärvelle asti. Täällä avokallioilla alkaa lopulta olla myös opasteita. Toteamme, että lyhennämme reittiämme oikopolkua pitkin suoraan Yli-Soppananjärven tulipaikalle, emmekä teekään lenkkiä Matalakankaan parkkipaikan kautta. Päätös tuntuu järkevältä harhailujen jälkeen, jotta päiväretki ei veny liikaa. Käveltävää tulee joka tapauksessa reilu kymmenen kilometriä.

Kelot olivat täällä erityisen komeita ja vänkyräisiä!
Alueen opasteet olivat selkeät, silloin kun niitä oli.

Oikopolku johdattaa ripeästi Yli-Soppananjärvelle, joka tarjoaa toinen toistaan hämmästyttävämpiä näkyjä. Ensimmäistä vaatimattomampaakin hiekkarantaa jaksaa ihastella ja kuvata, tietämättä, että sata kertaa upeampia on vielä tulossa!

Varsin kirkasvetinen pieni järvi on lumpeiden suosiossa. Kävely sujuu joutuisasti aukealla mäntykankaalla ja rantametsissä kohti tulipaikkaa. Yli-Soppananjärven laavu on samanlainen leirikeskusmainen ulkokeittiö kuin Korvajokisuunkin, mutta maisemiltaan vielä kauniimpi. Unelmaisen ihana hiekkaranta leviää aivan katoksen vieressä, ja sehän hellepäivänä sopii taukopaikaksi. Joku paikallinen tai vierailija on rakentanut rantaan mielenkiintoisen installaation. Kalaseita vai muuta leikkiä? Taukopaikkana tai leiriytymisen sijana Suojärvi on ihanteellinen, myös hyvä ja erittäin kylmää vettä antava kaivo löytyy vierestä.

Yli-Soppananjärvelle oli rakenneltu perin erikoinen kalaseitaa muistuttava kuvaelma.
Yli-Soppananjärven rantahiekat kylpivät auringossa.
Suolahden kankailla.

Suojärveltä siirrytään, no, suolle! Päädymme kulkemaan aluksi moottorikelkkauraa myöten, joka on hiekkainen ja leveä kuin tie. Ura on täynnä porojen sorkkien jälkiä. Pienen pähkäilyn jälkeen uramme löytää jälleen varsinaisen retkeilyreitin, eivätkä lenkkarit edes ihan kastuneet suolla pomppiessa. Retkeilyreitti kulkee soiden poikki pitkoksin, ja kulku on jälleen ripeää. Lopulta olemme jälleen järven rannassa; ja millaisessa rannassa! Vajaan kilometrin mittainen hienohiekkainen ranta tuo mieleen jopa Baltian kultahietikot. Eikä täällä ole ristin sielua. Hellepäivän lämpötilojen kivutessa kohti kolmeakymmentä on ranta enemmän kuin kaivattu. Tänne tulisi kyllä mieluusti myös yön yli.

Alueen suot ylitetään helposti pitkospuita myöten.
Kuin Baltiassa – Simojärven uskomattomat kultahietikot levittäytyivät satojen metrien etäisyydelle

Simojärvi on huikea kokemus, jota voi lämpimästi suositella erityisesti kesän pienen vaelluksen kohteeksi Ranuan suunalla liikkuville. Järvi soveltuu erinomaisesti vesiretkeilyyn, ja myös kalastajille järvi kuuluu olevan merkittävä kohde. Meillä jäi itse järven palvelut autiotupineen ja saarineen vielä kokematta, mutta kenties jonain päivänä kun se venekin löytyy pihasta…

Yli-Soppananjärven tulipaikalla sopii myös leiriytyä järven rannalla.
Komea kelo retkeilyreitin loppuvaiheilla

Juttua korjattu 5.9.2019: Suolahden taukopaikan nimi korjattu Yli-Soppananjärveksi.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.