Kristallinkirkas Iso-Melkutin maalta, veden alta ja ilmasta: joko tunnet tämän Hämeen järviylängön helmen?

 Yhteistyössä Luonto lisää liikettä -hanke

📌 Lähtöpiste kartalla
➡ Reitti 7,1 km (josta Iso-Melkuttimen kierros 5,3 km)
🔥 2 laavua, kuivakäymälät, useita tulipaikkoja, sukelluspaikka, uimapaikkoja
⚫⚪⚪  Helppo, sopii lapsille, muutama jyrkkä nousu
ℹ Merkitty sinisin merkein, maastopyöräreitti merkitty erikseen

Emma Salokosken kappale Veden Alla soi mielessä, kun kuljen pitkin Iso-Melkuttimen kauniita rantoja. Tämä Hämeen järviylängöltä löytyvä järvi on kaikin puolin hämmentävä. Se on liian kirkas Etelä-Suomen järveksi. Se on liian erämainen olematta varsinaisesti erämaassa. Sen hiekkarannat ovat aivan liian matalat ollakseen korkeiden harjujen ympäröimät. Tämä järvi kuuluu Lappiin, ei puolentoista tunnin ajomatkan päähän Helsingistä tai Tampereelta.

Saapuminen

Parkkipaikka löytyy helposti osoitteesta Tauluntie 146, Loppi, läheltä Räyskälän ilmailukeskusta. Tätä ei kannata säikähtää, sillä tämä lähinnä purjelentäjien käytössä oleva kenttä ei häiritse tunnelmaa. Oli itseasiassa hienoa nostaa katseensa rantatörmältä taivaalle ja katsoa monokulaarin läpi, kuinka matalalla kaartelevat äänettömät purjekoneet halkoivat ilmaa. Mainittakoon tässä yhteydessä myös se, että drone harrastajien on hyvä huomioida ilmailukeskus ja lentokenttiä koskevat säännöt, vaikka Iso-Melkuttimen ilmatilaa ei olekaan merkattu kieltoalueeksi. Jos olet epävarma, luvan voi aina pyytää lennonjohdosta ja he kertovat onko turvallista lentää. Ilmailukeskukselta löytyy itse asiassa myös virallinen dronen lennätyspaikka.

Parkkipaikka on monen eri reitin solmukohdassa, joten autojen määrä voi yllättää. Iso-Melkutin on toki suosittu, mutta erilaiset aktiviteetit sijoittuvat alueelle siten, että poluilta löytyy myös omaa rauhaa. Reitin lähtöpiste on merkitty selkeästi opastauluin. Parkkipaikalta saakka mitattuna kierrokselle tulee pituutta 7,1 kilometriä.

Mainio paikka lapsille

Koska mukana oli kaksi pientä retkeilijää, päätimme kiertää reitin vastapäivään ja yöpyä järven länsipään laavulla. Näin reitin pidempi osuus jäisi seuraavaan päivään, mikä osoittautui automatkan jälkeen oikeaksi ratkaisuksi.

Pienten samoajien kanssa liikkuessa täytyy aina muistaa, että heille jo muutaman kilometrin matka voi olla todellinen vaellus seikkailuja täynnä. Virikkeitä löytyy luonnosta ihan eri tavalla kuin meille kaiken nähneille.

Helposti kuljettava harjukangas, lyhyet välimatkat ja kirkkaat matalat rannat takasivat sen, ettei mielenkiintoa puuttunut niin isoilta kuin pieniltäkään kulkijoilta.

Matka parkkipaikalta järvelle ja itärannan kaksoislaavu

Reitin alussa polku kiemurtelee pienehkön suolammen ohitse noin 900 metrin matkan aina Iso-Melkuttimen itärantaan asti, mistä 5,3 kilometrin mittainen kierros alkaa. Rannan tuntumasta, joskaan ei aivan veden ääreltä, löytyvällä kaksoislaavulla voi ensimmäisen kerran levähtää ja nauttia savun tuoksusta.

Ensimmäinen uimapaikka on kaksoislaavun läheisyydessä, heti reitin alussa. Veden kirkkaus vie huomion välittömästi ja tekee vaikutuksen, mikä kestää pitkään vielä retken päätyttyäkin. Lapset päättivät heti kokeilla, onko tuo vettä lainkaan, heittämällä kiven tai kaksi peilin lävitse.

Harjuja, kangasmetsää ja kristallinkirkkaita vesiä

Kun kirkas tyven on todettu vedeksi, alkaa kierros jääkauden muokkaaman harjukankaan päältä. Vesi kimaltelee jatkuvasti puiden lomasta, ja näkymä järvelle on sanalla sanoen ylevä. Polku on helppokulkuista ja leveää, polveillen loivasti ylös harjulle ja taas alas veden äärelle. Hiekkarantaa on kaikkialla ja tuntuu, kuin uimaan voisi mennä mistä vain.

Veden kirkkaus jaksaa hämmästyttää alkushokin jälkeenkin, ja vähän väliä tulee pysähdyttyä sitä ihmettelemään. Kivien erikoiset värit, uponneiden puuvanhusten rungot, sekä rannassa uivat pienet kalaparvet tarjoavat viihdettä, jonka huomaa tästä ajasta unohtuneen vasta kun sen näkee.

Rantoja ja polkujen varsia täplittävät myös lukuisat viralliset ja epäviralliset levähdys-, nuotio- ja telttapaikat, joista melkein kaikista on upea näkymä järvelle.

Metrit menevät kuin siivillä, eikä aikaakaan, kun saavumme jo järven länsipäätyyn. Eteen tulee sukelluspaikka, jossa on laituri ja portaat veteen. Sukeltajat raskaine varusteineen saavat ajaa autolla perille saakka.

Länsirannan lepakkolaavu

Pian sukelluspaikan jälkeen kiipeämme mäelle, kunnes edessä avautuu kaunis niemenkärki lepakkolaavuineen ja telttoineen. Lapset rientävät heti leikkimään muiden lasten kanssa, kun aikuiset taas keskittyvät laavutarinoihin ja iltapalan laittoon, silmät selässä. Telttapaikkoja on niemessä runsaasti ja puuvaja pitää huolen siitä, ettei tuli pääse sammumaan.

Eväiden valmistuessa aurinko menee hiljalleen mailleen, ja vastaranta muuttuu kullankeltaiseksi. Taivaan värit vetävät katseen ylös vedestä. On pysäyttävää olla näinkin vahvasti kahden maailman välillä. Pienuuden tunteelta on vaikea välttyä.

Yön laskeuduttua, matkan voi karistaa iltauinnin merkeissä. Vastarannalla saattaa nähdä nuotiotulen.

Samoojien silta ja järven eteläpuoli

Aamulla matka jatkuu kohti järven etelärantaa ja Samoojien siltaa. Polku kapenee, ja tämä osuus on mielestäni hieman salomaisempi. Lapset ovat mielissään ja löytävät leikin sinisten matkamerkkien laskemisesta.

Samoojien silta on Lopen Samoojat Ry:n vuonna 2006 pystyttämä komea ylityspaikka, joka jakaa Iso- ja Vähä-Melkuttimen. Varsin sopiva paikka hengähtää ja katsella ympärilleen.

Samoojien sillan jälkeen retken mittaa voi pidentää noin 1-2 kilometriä, jos poikkeaa Nappilahden- ja/tai Tokholmannokkaan. Nämä pitkät, mutta kapeat niemet työntyvät kuin sormet kohti Iso-Melkuttimen aavaa. Muilta osin maasto muuttuu aavistuksen haastavammaksi nousujen muodossa, mutta ei mitään mistä ei pienempikään tassu selviäisi.

Matka etenee tutuissa maisemissa, ja vastaan tulee tälläkin puolen järveä useita levähdys- ja nuotiopaikkoja. Vielä ennen matkan loppua edessä on jotain, joka saa niin lasten kuin aikuistenkin mielikuvituksen lentämään: polun reunassa on pahkaan vangittu kotkanpoika, jonka keijut herättävät aina iltaisin eloon.

Snorklaamaan, sukeltamaan, suppaamaan vai melomaan?

Iso-Melkutinta ei voi mainita puhumatta sen vesistä. Ne ovat jo syy itsessään tulla paikalle, vaikka ei kävelisi ylimääräistä metriäkään. Kotoa kannattaa ottaa mukaan uimalasit, räpylät, SUP-lauta, kanootti tai minimissään uimahousut. Matalat hiekkarannat ja metsänvihreä laguuni tarjoavat valinnan paljouden, jolloin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu se, miten ajan oikein lopulta käyttäisi. Me päätämme uida ja snorklata.

Uimalasien läpi näkymä on lähes epätodellinen, varsinkin, jos on tottunut suomalaisittain perin tummiin ja humuksisiin vesiin. Kameran kuvat eivät tee oikeutta sille syvyydelle ja kolmiulotteisuudelle, jonka pohjaan uponneet vanhat puut, auringossa kimaltelevat kalat, simpukat ja muut pienet yksityiskohdat luovat.

Myös pienet uimarit ovat ihmeissään, innoissaan ja viettävät pinnan alla enemmän aikaa kuin sen päällä. Jokainen pohjasta löytyvä esine muuttuu aarteeksi, ja puunpalat osiksi uljaasti uponnutta kaljuunaa.

Yhteenveto

Olitpa sitten snorklaaja, sukeltaja, suppaaja, meloja tai ihan vain luonnon kauneutta etsivä retkeilijä, yksin tai perheen kanssa, Iso-Melkutin täyttää kaikki odotukset. Harjukankailla kulkevat reitit ovat helppokulkuisia ja selkeästi merkittyjä, etäisyydet ovat sopivia niin aikuisille kuin lapsille ja levähdyspaikkoja on enemmän kuin riittävästi. Laavupaikat ovat siistejä ja niistä löytyvät puuvarastot ja kuivakäymälät. Ympäröivät maisemat ovat salomaisen komeita, mutta Iso-Melkuttimen ehdoton vetonaula on sen vesi, joka vetää kirkkaudessaan vertoja pohjoisen lähdeperäisille järville ja synnyttää suuren palaamisen kaipuun.

Sijainti: N=6737250.421, E=341839.666
(ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.