Kohti Lammassaarta ja sen yli, päiväretki pakkassäässä Vanhankaupunginselällä Helsingissä

Teksti ja kuvat: Piritta Kallio

Hei, haluan kertoa sinulle retkestäni, jonka sisältövaroituksena voisi olla stressin ja levottomuuden lieventyminen, onnellisuuden lisääntyminen ja koetun terveydentilan paraneminen.

Kohde kartalla
Reitti Lammassaareen 1,2 km/suunta
Tulipaikka: ei
Esteetön: kyllä, mutta ei talvikunnossapitoa. Lisätiedot.
Saapuminen julkisilla: Keskustasta Vanhakaupunkiin vievät bussit
Saapuminen autolla: Osoite Katariina Saksilaisen katu 11, Helsinki

Työn, opiskelun, muuton, terveyden, rahatilanteen ja maailmantilanteenkin voisi helposti antaa vallata mielen aivan totaalisesti, ja tahtotila saattaisi olla käpertyä peiton alle piiloon ja nukkua talviunta murehtimatta mitään mistään.

Mutta se on valinta. Entäpä jos valitsen toisin?

Se ei vaadi kovin suurta rahallista tai ajallista satsausta. Oikeastaan ei minkäänlaista.

Tarvitsee mennä ulos säänmukaisissa vaatteissa ja jalkineissa, edes hetkeksi.

Tutkimusten mukaan jo lyhyelläkin oleskelulla luonnossa on merkittävät hyödyt hyvinvoinnin kannalta.

Valitsin käyttää muutaman tunnin vapaapäivästäni ihanassa Lammassaaressa Helsingissä. Retki alkoi repun pakkaamisella: otin evääksi kahvia termarissa, eväsleivän ja myslipatukan. Taateleita oli varmuudeksi myös, mutta niitä en tarvinnut. Lisäksi otin raikasta vettä janojuomaksi.

Repustani löytyy retkillä aina pieni ensiapulaukku, roskapussi ja ”vessapussi”, joka sisältää vessapaperia, koirankakkapusseja ja käsidesiä. Vastuullinen retkeily on helppoa, kun ottaa muutaman asian sydämeensä ja noudattaa ohjeita ja asetuksia. Lisätietoa löydät esimerkiksi täältä.

Lähdin kohti Lammassaarta bussilla. Kohteeseen pääsee mainiosti julkisilla, pyörällä tai autolla. Kävelin lankkupolkua pitkin saareen ja siitä suoraan piilokojulle, jonne on selkeät opasteet.

Retkiajankohta oli arkipäivä puolenpäivän aikoihin, ja jonkin verran oli muitakin liikkujia luonnossa. Rauhassa silti sain kävellä ja evästellä.

Piilokojulla tajusin, etten ole vuosiin kävellyt jäällä, ja nyt kun paukkupakkaset hellivät Helsinkiä ja saamme nauttia kunnon talvesta, niin uskaltauduin jäälle ja se oli I-HA-NAA! Ihmeellinen taikamaailma avautui ympärilleni, nautin lumesta, jäästä, pakkasesta ja valosta kaikilla aisteilla.

Hetkeksi mieli syöksyi menneisyyteen lapsuuden talviin ja sitten taas tulevaisuuteen suunnittelemaan seuraavaa retkeä. Mutta nyt stop.

Pysytään tässä hetkessä, nyt-hetkessä, mitään muuta ei ole.

Mikä vapaus ja rauha – kokeile itse, jos et usko.

Palasin jäätä pitkin takaisin Arabianrantaan ja retkeni kruunasi upea jäälinna, jonka asukkaat ovat sinne yhdessä rakentaneet. Miten kaunista, kiitos!

Kannustan aivan jokaista, joka ulos pystyy menemään, yksin tai yhdessä, kokeilemaan lähimatkailua, minimatkailua, meditatiivista retkeilyä ja ennen kaikkea sydämensä kuuntelua mielen sijaan.

Poluilla kohdataan, Piritta