Kirja-arvostelussa Riina Peltosen Noitia, kalloja ja vedenhenkiä – maaginen matka Pohjanmaalle

Pandemian jyllätessä ja aiheuttaessa sulkutoimenpiteitä ja rajoituksia monille harrasteille sekä rajoittaessa ulkomaanmatkoja, kotimaan kohteet ja etenkin retkeily ovat alkaneet herättää yhä enemmän kiinnostusta. Trendi on ollut tosin havaittavissa jo ennen pandemiaa. Kaupungistuvassa yhteiskunnassa ja monien maahan sidottujen ammattien vähetessä mielenkiinto omaa kulttuuria, juuria ja kotoperäistä perinnettä kohtaan tuntuu lisääntyvän yhä enenevissä määrin. Tätä kiinnostusta ja jokaisen omia tutkimuksia ja tutkimusmatkoja helpottamaan on onneksi alkanut ilmestyä entistä tiheämmin hyviä kirjoja. Kansallispuistoista on juuri ilmestynyt Retkipaikan toimesta opas, Suomen pyhistä luonnonpaikoista on kirja ja hieman aiemmin on ilmestynyt ansiokas kalliomaalausbongarin käsikirja, muutamia mainitakseni. 

Riina Peltosen kirjoittama ja Mervi Heikkilän kuvittama Noitia, kalloja ja vedenhenkiä – maaginen matkaopas Pohjanmaalle jatkaa samaa sarjaa keskittyen nyt yhden maakunnan alueelle ja sen kansanperinteeseen. 

Pohjanmaa on itselleni pirkanmaalaisena hieman outoa seutua. Matka harvemmin suuntautuu sattumalta noille seuduille. Seutu on kuitenkin vanhaa asutusseutua, jossa suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri sekoittuvat omaperäiseksi kokonaisuudeksi. Pohjalainen kansanluonne murteineen on myös omaleimainen ja meidän muiden helposti tunnistettavissa, rikastuttaen omalta osaltaan hyvin paljon suomalaisuutta. 

Kirjassa vieraillaan kymmenellä mielenkiintoisella paikalla, joihin liittyy vahvaa perimätietoa ja uskomusperinnettä. Itselleni Leväluhta oli noista ainoastaan tuttu. Mielenkiintoista tutustua yhdeksään muuhun itselleni tuntemattomaan paikkaan, joihin liittyy jännittävää tarinaperinnettä. Kirjassa vieraillaan vanhalla mestauspaikalla, tavataan kummituksia ja peikkoja, joudutaan metsänpeittoon, tutustutaan jättiläiseen ja pohditaan kivisten labyrinttien arvoitusta, muutamia mainitakseni. 

Tarinoissa toistuvat teemat ovat hyvin yleisiä vastaavanlaisilla paikoilla ympäri Suomen. Kirja siis ei ole sidottu pelkästään Pohjanmaahan, vaan avaa kotoperäistä kulttuuriamme ja uskomusperinnettämme laajemminkin. Teemme usein sen virheen, että haemme mytologiaa ja tarinoita oman maamme ja kulttuurimme ulkopuolelta, pitäen vieraita tarinoita ehkä jotenkin hienompina. Tämä ei pidä kuitenkaan miltään osin paikkaansa, tarinamme ovat todella upeita! Omat tarinamme ovat osa juuriamme ja siksi arvokkaita ja vaalimisen arvoisia, ainoastaan me voimme ne säilyttää ja siten pitää kotoperäisen kulttuurimme elävänä tuleville sukupolville. 

Mervi Heikkilän kuvitus saattelee lukijaa mukavasti eteenpäin kirjassa ja laittaa mielikuvituksen laukkaamaan. Kirjan teksti on selkeää ja helppolukuista. Jokaiselle paikalle on neuvottu hyvät saapumisohjeet lisävinkkeineen, jotka kannattaa paikkaa bongatessa lukea. 

Suosittelen lukemaan tämän kirjan nyt talvenselän aikana. Kevään tullen kirja on hyvä kaivaa esiin ja kääntää suunta Pohjanmaalle. Vaikka maakunta onkin tasainen, reissusta ei tule taatusti tylsä!

Lempäälän pitäjässä, Nurmen kylässä 28.12.2021 

Mikko Tappura

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.