Fagerbackan karjamajakylässä eletään menneisyyden kesiä uudelleen

Pedersöressä, entisessä Purmon pitäjässä on metsän keskellä pieni Fagerbackan kylä, jossa aika tuntuu pysähtyneen vuoteen 1925. Kyseessä on yksi harvoista nykyaikaan säilyneistä karjamajakylistä. Vuosina 1825–1925 käytössä ollut pienten mökkien, navettojen ja latojen muodostama kylä palveli karjan metsälaidunnusta, mutta siitä tuli monelle siellä aikaansa viettäneelle eräänlainen kesämökkikylä, kesäaikainen mansikkapaikka.

Entisaikaan karja laidunsi kesäisin vapaana metsissä, syöden luonnon antimia. Tällä säästettiin kylien rajallisia laidunmaita, joiden tuotto voitiin säilöä talvea varten. Karjaa piti kuitenkin metsälaidunnuksen aikanakin hoitaa ja lypsää, mitä varten maatilan piikojen piti mennä metsään karjan luo aamuin illoin. Koska karja saattoi olla pitkänkin matkan päässä kylästä, metsään rakennettiin piioille mökkejä, karjamajoja.

Fagerbackan karjamajakylän miljöö on autenttinen, vaikka osa alueen rakennuksista onkin rakennettu uudelleen vanhojen valokuvien perusteella.

Useimmiten takametsissä oli vain yksittäisiä karjamajoja, mutta paikoin rakennettiin karjamajakyliä, joissa mökkien lisäksi oli navettarakennuksia, latoja ja kaivoja. Kylämäinen kokonaisuus teki metsässä oleskelusta helpompaa ja turvallisempaa. Suuria karjamajakyliä oli Pohjanmaalla muun muassa Maalahdessa ja Närpiössä. Pohjanlahden takana Ruotsissa karjamajakyliä oli runsaammin, ja nykypäiviin niitä on muun muassa Taalainmaalla säilyneinä kymmenittäin. Fagerbackan kylä on kuitenkin ainoa Pohjanmaalla nykypäiviin säilynyt karjamajakylä.

Fagerbackan karjamajakylä sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Purmon kirkonkylältä. Alueella oli enimmillään kahdeksan tupaa, yhdeksän navettaa, kolme kaivoa ja lukuisia ulkorakennuksia, kuten latoja. Kylä perustettiin vuonna 1825, kun neljän kilometrin päässä sijainneen Västerbackan kylän karjaa ruvetiin laiduntamaan alueen metsissä. Toiminta Fagerbackassa jatkui aina vuoteen 1925, jolloin karjan vapaa laidunnus metsissä loppui lakimuutoksen myötä.

Navetan varustusta satakunta vuotta sitten.

Fagerbacka autioitui, ja monet alueen rakennuksista rappeutuivat tai siirrettiin muualle. Vuosikymmenten rappion jälkeen vuonna 1996 Purmolla perustettiin Förening Fagerbacka Fäbodställe r.f. eli Fagerbackan karjamajakyläyhdistys, jonka tarkoituksena on tallentaa ja vaalia karjamajapaikan perinteitä, sekä palauttaa alue osittain toimintansa aikaiseen asuun. Yhdistys onkin kunnostanut ja osin rekonstruoinut Fagerbackaan Bäckin tontilla olleen rakennuskokonaisuuden, ja järjestää alueella joka kesä karjamajaperinteeseen liittyviä toiminnallisia perinnepäiviä.

Fagerbacka on avoin museokylä, joka on avoinna läpi vuoden. Sinne pääsee Purmolta opasteita seuraamalla metsätietä pitkin polkupyörällä tai autolla, ja sinne vie myös merkitty 16 kilometrin mittainen Fagerbackan retkeilypolku. Yksi kylän tuvista toimii päivätupana, ja sen takkaan voi tarvittaessa laittaa tuletkin. Muissa alueen tuvissa tulenteko on kielletty ilman erillistä lupaa. Parkkipaikan vierestä löytyy myös vaatimaton tulipaikka.

Fagerbackan tuvista Mattjus-Olinin tupa toimii myös päivätupana. Tuvassa on vieraskirja sekä takka, johon voi tarvittaessa tehdä tuletkin.

Karjamajoissa asuttiin usein koko kesä. Usein piiat lähtivät päiväksi kotitilalleen muihin töihin, mutta aamuin illoin he lypsivät lehmät Fagerbackassa ja kirnusivat sitten maidon voiksi. Pienet tuvat toimivat majapaikkoina, mutta myös työtiloina. On silti helppo ymmärtää, miksi Fagerbackassa viihdyttiin niin hyvin: piiat saivat viettää karjamajakylässä varsin itsenäistä elämää koko kesän.

Karjanhoidon lisäksi karjamajakylät palvelivat myös muuta elinkeinotoimintaa. Esimerkiksi savotoiden aikaan kylässä saattoi majoittua metsätyömiehiä.

Saattaisi kuvitella, että metsän siimeksessä olisi vietetty kesiä iloisen tietämättöminä maailman tapahtumista. Näin ei kuitenkaan ollut. Fagerbackassakin luettiin sanomalehtiä ja sieltä käsin käytiin kirjeenvaihtoa aina Amerikkaan asti. 1900-luvun alkuvuosina Pohjanmaalta lähdettiin sankoin joukoin siirtolaiseksi maailmalle, mutta yhteyksiä kotimaahan kuitenkin pidettiin.

Vikmanin tuvassa voi tutustua vaikkapa karjamajakyläläisten maailmalle käymään kirjeenvaihtoon ja lehtileikkeisiin.

Yllättävän moni myös palasi matkoiltaan takaisin, usein vaurastuneena. Amerikassa tienatut taalat mahdollistivat monelle kotimaassaankin uuden elämän, talon rakentamisen ja maiden hankinnan. Mukana saattoi tosin tulla muutakin: uusia tapoja, maanviljelysteknisiä uudistuksia ja uskonnollistakin suuntautumista. Esimerkiksi baptismin juuret ruotsinkielisellä Pohjanmaalla juontavat tähän aikaan. Fagerbackassa Amerikan-tuliaisista kertoo muun muassa entisöity vuoden 1923 Fordson-traktori.

Karjamajakylän rakennuksissa voi vaeltaa vapaasti tutustumassa entisaikain rakennuksiin, tarvekaluihin ja työvälineisiin. Sukset ja suosukset, tuohivirsut, vaellussauvat, kipot ja kupit sekä vanhat lehtileikkeet auttavat eläytymään aikaan, jolloin maailma ei vielä ollut nykyisen kaltainen tavarataivas. Elämä oli tuolloin toki raskaampaa, mutta monelta osin myös yksinkertaisempaa.

Yksi menneiden aikojen symboleista: tuohivirsut. Kevyt ja kestävä materiaali, ekologinen vaihtoehto vaahtokumimuovisandaaleille.

Fagerbacka on oivallinen koko perheen päiväretkikohde, etenkin kauniina ja helteisenä kesäpäivänä, jolloin paikka on aidoimmillaan kesäkukkien kukkiessa ja kimalaisten pörrätessä. Paikan päälle voi saapua autolla, pyöräillen tai vaikkapa patikoiden Purmon kirkonkylältä Fagerbackaan tuovaa 16 kilometrin mittaista rengasreittiä pitkin. Päiväkävijänkin on helppo tavoittaa paikkaan liittyvä maalaisromantiikka ja kuvitella elävänsä hetken verran menneiden aikojen mansikkapaikassa.

Lisätietoja Fagerbackasta muun muassa Pohjanmaan museon sivuilla ja Fagerbackan karjamajayhdistyksen sivuilla, pääosin ruotsiksi.

Fagerbacka kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7045456  E 297907.