Kesäyö ja savusvalmisteluita

Se aika, jonka ihminen on kalastamassa, ei ole elämästä pois vaan tulee sen päälle. Siis vesille oli taas tieni vievä. Päivän suunnitelmiin mahtui niin ahventa kuin kuhaa, koska niiden väliltä oli liki mahdoton valita. Seuraavaksi tarvitsin siis matoja, joiden löytäminen heinäkuussa on harvoin teettänyt näin vähän työtä. Ei tarvinnyt könytä edes ojan pohjalle, vaan pihan reunalta löytyi 5-10 matoa jokaisella lapion polkaisulla.

Auringon ollessa vielä korkeammalla päätin pysähtyä kokeilemaan, josko ahven olisi noussut tuttuun virtaan kesää pitämään. Painava tapsipilkki siiman päähän, pullea mato koukkuun ja koko komeus veteen, jota paikalla oli siinä puolitoista metriä. Ensimmäinen tärppi palkitsi samantien pilkkivavan räikän rusahduksella ja kohta veneessä oli parisataa grammainen ahven. Kohta sen perään toinen ja samaa menoa jatkui vielä 15 minuuttia, kunnes tärppien väli harveni ja kalojen koko pieneni samaa tahtia.

Oli siis aika vaihtaa paikkaa ja katsoa, josko jigi kelpaisi kuhalle. Ei kelvannut. Kolme ns. varmaa paikkaa ja lukuisia muutoin potentiaalisia koluttuani päädyin palaamaan takaisin ahventen pariin. Virtaan oli tullut uutta eloa. Ensimmäinen tärppi pääsi tosin yllättämään. Heti lihavan lieron tavoitettua pohjan tunsin siimassa lupaavaa tärinää. Vaan eikös pintaan ilmestynyt odotuksistä tyystin poikkeava otus. Mateen ryökäle siinä keikkui. Hetken tilannetta hämmästeltyämme tiemme erkanivat taas. Vannotin, että palaa takaisin viisi kiloa lihavampana. Tämän jälkeinen tunti sujui varsin ahvenaisissa merkeissä. Paistin ahvenet ja savukalat olivat plakkarissa.

Ruokakalojen kanssa kelpasi suunnata sisätiloihin taukoa pitämään ja nälkää siirtämään. Tämän jälkeen lopun illan ohjelmassa oli kuhan jigausta. Alku olikin lupaavaa. Neljällä ensimmäisellä heitolla saldona oli yksi mittakala ja kolme tärppiä. Tästä rohkaistuneena syntyi päätös suunnata tämän kauden osalta korkkaamattomille paikoille. Ei olisi kannattanut. Kahteen tuntiin kolme tärppiä ja yksi alamittainen ei ollut aivan se, mitä odotimme. Ja tällä välin se ensimmäinenkin paikka oli jo sikäli rauhoittunut, että kelpasi laittaa pillit pussiin ja suunnata untemaille.

Vaan matkalla piti vielä ihastella, kun kesäyö pisti parastaan. Aamulla oli sitten minun vuoroni savustuspöntön kanssa. Vaan eikö peratessa tullut vielä toinen yllätys. Isoin abborra oli pistellyt alkupaloiksi viisisenttisen ravun.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.