Pieni eräretki Kammarmäen luontopolulla Kouvolassa

Kammarmäen luontopolku sijaitsee Kouvolan itäreunalla, Saaramaan kylän ja luonnonsuojelualueen tienoilla. Erähenkisen polun maasto on paikoitellen melko haastavaa, mutta nousut kallioille palkitsevat kauniilla lampimaisemilla. Täällä voi todella nauttia luonnon hiljaisuudesta!

Kammarmäen luontopolku Kouvolassa

Päivämäärä: 8.5.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 295
Reitin pituus: 4,8 km
Kohokohdat: Luonnon rauha, lampimaisemat
Parkkipaikka: Kammarmäentie 80, tilaa ainakin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Hieman vaikeuksia löytää polkua paikoissa, joissa oli yhä lunta. Lisää asiasta tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Toukokuussa reitillä on varmasti oltava vedenpitävät ja varrelliset jalkineet. Kesälläkin luulen reitillä olevan pari hyvin kosteaa paikkaa, joita on vaikea kiertää.
Keskivaikea, jopa haastava reitti.
Tulipaikka lähtöpaikalla

Toukokuinen aamu, läksin ajelemaan kohti mökkimaisemia ja päätin kävellä pari luontopolkua matkan varrella. Kammarmäki oli jo pitkään siinnellyt mielessä ja päätin ottaa sen ensimmäiseksi kohteekseni. Tiesin luontopolun sijaitsevan Kouvolan itäpuolella ja nyt totesin sen olevan kätevästi lähellä valtatietä 26 (Haminasta Luumäen Taavettiin). Ajomatkaa valtatieltä on reilut kolme kilometriä. Kammarmäentietä ajellaan noin kilometri. Pahin routa oli onneksi juuri kerennyt mennä ohi ja pääsin parkkipaikalle, vaikka auton ”maha” raapi hiekkatietä hieman ennen perille saapumista. Ei hätiä.

Auto parkkiin, saappaat jalkaan (ehdottomasti oikea valinta nyt toukokuun alussa) ja tutkimaan lähtöpaikan opasteita. Paikalta löytyi pieni opastaulu, jossa on myös reittikartta. Kulkusuuntaa ei ole määritelty, mutta muistaakseni lähtöpaikalla on nuoli vain hiekkatielle, jota pitkin parkkipaikalle ajettiin – siis pohjoiseen. Täten kiertosuunnaksi tuli automaattisesti myötäpäivään kierto.

Hiekkatieosuutta on noin neljäsataa metriä. Sinisiä reittiopasteita on tasaisin välein tien laidassa. Lopuksi reitti kääntyy metsään ja jyrkkään ylämäkeen.

Reitti nousee heti jyrkästi Kammarmäelle. Sen laella on tasaista ja polku on hyväkuntoinen, hyvin merkitty ja helposti kuljettavissa. Maasto on mukavaa kangasmetsää.

Kammarmäeltä aletaan laskeutua kohti Sammakkolampeen virtaavaa ojaa. Yksi suosikkipaikoistani reitillä oli tässä rinteessä, jossa aamupäivän aurinko valaisi sammaleet kauniisti. Tässä oli myös kelopuita ja keloutuvia puita, kuten tässä kuvassa. Taustalla näkyy myös yksi reitin tauluista. Niitä oli arviolta viitisentoista ja kaikissa oli jokin runo. Palaamme tähän myöhemmin!

Sammakkolammen ojan ylitys oli jännittävä, simppeli riukusilta oli aivan veden tasolla. Pääsin kuitenkin yli. Tämä laakso oli osaksi luminen ja paikoin todella kostea.

Seuraavaksi polku nousee Sammakkolammen ja Vuorilammen väliselle kalliolle. Nousu oli jyrkkä ja apuna oli mäkeen viritetty köysi. Pääsin mäen hyvin ylös. En voi kieltää, etteikö muutamat reitin kovat nousut jännittäneet – ennen kaikkea siis siksi, että maastossa oli vielä jonkin verran lunta ja hyvin jäisiä kohtia. Onneksi missään jyrkässä nousussa ei ollut liukasta.

Kallion päällä reitti jatkuu Vuorilammen yläpuolelle. Kalliolta on hieno näköala lammelle. Katselin kiikareilla lammella uivaa telkkää ja mietin, että tässä olisi erinomainen taukopaikkakin, mutta ei oikeastaan mitään sopivaa istuskelumahdollisuutta – ei sen enempää penkkejä kuin sopivan kokoista kiveä tai kantoakaan. Jatkoin siis matkaa. Puolitoista kilometriä takana.

Kahden kilometrin kävelyn jälkeen pieni pätkä hiekkatietä ja sitten pieni pätkä jonkinlaista metsäautotietä tai ainakin metsäkoneen jälkiä. Kapeammalle polulle siirtymisen huomaa varmasti, merkkinä on niin sinipäinen opastetolppa, oikealle opastava sinipalloinen nuolikyltti kuin vielä kuvan oikeassa reunassa näkyvä kepukkaan sidottu sininen kumihanska!

Nyt seurasi reitin vaikein osuus – tosin ongelmat liittyivät vain tähän vuodenaikaan. Ensin ylitin vuolaana virtaavan ojan, siltana toimi kaksi isosta puusta tehtyä pölliä, jotka hieman jopa heilahtelivat niille astuessa, mutta ylitys onnistui kaatumatta ja kastumatta. Sen jälkeen reitti kulki jonkin aikaa taimikossa, jossa sinisiä merkkejä oli hieman hankala nähdä. Uskon, että kuivana aikana polku näkyy selvästi, nyt se oli vielä paikoitellen lumen alla. Selvisin kuitenkin melko helposti taimikosta eteenpäin.

Kaaduin pari kertaa lumessa. Tässä ollaan jo kipuamassa seuraavan mäen päälle, nelivedolla.

Tämän 2,8 kilometrin kohdalla olleen mäen laki oli auringonpaisteessa niin houkutteleva, että istahdin kannon päälle kahvitauolle. Seurasin metsäkirvisten soidinlentoa ja kuuntelin keväistä lintukonserttia samalla kun nautin kahvia ja juustosämpylää.

Reitin varrella on siis mukava määrä tauluja, joihin Saaramaan kyläyhdistys ja Teatteriryhmä Kimara on kerännyt reitille sopivia lähinnä luontoaiheisia runoja. Oma suosikkini taisi olla Vuorilammen kalliolla ollut ”Minust’ oli kuin olisi soudettu”, jota en saanut vastavaloon kuvattua. Tässä loppupuolella Eino Leinon ”Kevätlaulu”.

Metsäselfie, samoilla tienoilla.

Melkein neljä kilometriä takana. Luontopolku tekee u-käännöksen Hirvilammen itärannalla. Tässä voisi helposti laskeutua lähemmäs lampea ja löytää istumapaikka lampimaisemissa. Ilta-auringossa länteen avautuva rinne on varmasti reitin parhaita taukopaikkoja.

Viimeinen kilometri on melko helppoa ja tasaista. Matkalla ylitetään muutama laakea avokallio. Yllättävän monessa paikassa oli vielä lunta, vaikka aurinko varmasti näitä kallioita jo lämmittää. Näillä seuduilla muuten naarasmetso lehahti lentoon ihan vierestäni. Taisin nähdä ja kuulla useammankin kanalinnun, niitä lienee täällä melkoisesti.

Vielä yksi todella kostea kohta, jossa reittiopastekin oli keskellä ”järveä”.

Lammikon jälkeen reitti nousee tielle, viimeiset 200 metriä hiekkatietä jäljellä.

Palasin parkkipaikalle. Kierroksen pituus oli mielestäni juuri ilmoitetut 4,8 km ja aikaa käytin noin tunnin ja kolme varttia. Pidin reitillä yhden evästauon. Muita retkeilijöitä en tavannut. Kävelyni aikana parkkipaikalle oli kuitenkin tullut toinen auto, joten ainakin joku oli reitille starttaillut.

Reitti oli suhteellisen vaikea – reitillä on pari jyrkkää nousua, mutta selvisin niistä apuköysien avulla ihan hyvin. Korkeuseroa lienee nelisenkymmentä metriä, joten pulssia nostattavia korkeita vuoria täällä ei kuitenkaan ole. Uskon (kuten sanottu) että reitti on kesällä mukava ja selkeä, nyt lumi aiheutti vielä hieman ongelmia sekä reitin löytymisessä että pystyssä pysymisessä. Erinomainen parin tunnin reitti sinulle, joka kaipaat rauhallista ja monipuolista metsämaisemaa. Etkä kaihda paria jyrkkää nousua!

Sijainti: N=6745053.361, E=519441.134
GEO:lat=60.841942, GEO:lon=27.361850

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Portimon polut Haminassa
Horessootin polku Haminassa
Pappikallion luontopolku Kouvolassa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *