Kahvittelemassa Tolosjoen laavulla Saariselän tuntumassa

Lapin-reissiulla minulle on perinteeksi muodostunut ruoan ja kahvien keittely tulipaikoilla, niin sanotuissa maisemakeittiöissä. Valitsimme nautintopaikaksi Saariselän tuntumassa olevan Tolosjoen laavun, mihin pääsi autolla lähelle. Silti kömpiminen joen rantaan kohtuullisen jyrkkää polkua pitkin sai hien pintaan.

Tolosjoen laavu

📌 Karttalinkki
🔥 Laavulla polttopuuvarasto

Tolosjoen laavu ja takana käymälä

Ilman sen kummempia merkkejä tai opasteita suuntasin polun mukaisesti rinnettä alas. Fifty-fifty, viekö polku laavulle tai ei. Kovin pahasti pieleen ei voi mennä. Noin 500 metrin jälkeen laavu löytyi, ja jätin isäni lämmittämään ruokia ja kahvia vanhanajan mikrolla. Laavun vieressä pulisi äänekäs mutta pieni puro, joka laski Tolosjokeen.

Puro laavun tuntumassa oli usvan saavuttua tarumainen paikka

Paikka on maailmaltaan täysin erilainen kuin Muikkupuron laavu Hossan kansallispuistossa, mutta silti tunnelma toi mieleeni muistot Hossan rauhallisilta rannoilta.

Tolosjoki

Virta näytti ensin perinteiseltä, pieneltä lappilaiselta joelta, joka ei kulje kuten Pohjanmaan rauhalliset tulvajoet. Mieleeni tunki ajatus 10-vuotiaasta pojasta, joka uhmaa vanhempiaan. Vettä oli ehkä polviin asti, mutta silti korkeuserot tekivät siitä nopeasti virtaavan, pulisevan joen. Satunnaiset suuremmat lohkareet joen pohjalla saivat aikaan joessa koskimaisia piirteitä. Mielessäni kävi ajatus ylittää virta ja käydä tutustumassa Kulmakuruun joen toisella puolella. Jätin sen kuitenkin ensi kertaan.

Polku joen varressa

Joki syö hiljalleen harjua

Läksin tutustumaan maisemiin paremmin joen vierellä kulkevaa polkua pitkin. Lapissa harjut tulevat kyllä tutuiksi. Virta oli nimittäin syönyt viereiseltä harjulta puolet mukaansa. Siellä täällä oli pieniä saaria, joihin näin matalan veden aikaan pääsi kävelemään kuivin jaloin.

Käyrät koivut saarella

Joen tulviessa tämä on veden alla

Palasin takaisin laavulle nauttimaan käristykset sekä nokipannukahvit + munkkirinkilän. Kahvien jälkeen oli aika palata autolle ja siirtyä kohti seuraavaa seikkailua. Tämän pisteen tarkoitus oli tarjota maisemakeittiö, ja Tolosjoen laavu täytti kaikki odotukset.

Polku ylös autolle puronvartta pitkin

Laavun käyttö hiihtokauden ulkopuolella on selkeästi pientä. Emme kohdanneet ketään tällä reissulla. Paikallisen sanoin laavu on hiihtoreitin varrella, joten talvikaudella suuremmalla käytöllä. Kesäkaudella reittiä maastopyöräillään. Voin kuitenkin suositella laavua kesä- tai syysmatkailijoille tai vaikkapa ohikulkijoille. Lasku sekä nousu laavulle voivat olla huonojalkaiselle vaikeahkoa, muuten laavu soveltuu hyvin vaikkapa koko perheelle. Esteetöntä pääsyä ei ole, ja polku on liian kapea lastenrattaille. Tie autopaikalle myös kivikkoinen, joten aja varovasti. Työ kuitenkin palkitaan lopussa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.