Jokamiehenoikeudet eivät Suomessakaan päde kaikkialla – 7 helppoa keinoa sääntöjenmukaiseen retkeilyyn

Yhä useampi suomalainen suuntaa luontoon nauttimaan sen rauhasta ja kauniista maisemista. Kun ihmismäärät metsäpoluilla ja taukopaikoilla kasvavat, on tärkeää, että jokainen retkeilijä liikkuu luonnossa fiksusti ja vastuullisesti. On hyvä muistaa, että esimerkiksi kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa jokamiehenoikeudet eivät aina päde, vaan vaikkapa leiriytymistä ja jopa kulkemista on voitu rajoittaa. Miten kohdealueensa säännöt sitten saa selville?

Kansallispuistot ja retkeilyalueet ovat suosituimpia retkeilykohteita, koska niissä on hyvät palvelut retkeilijälle: on laavuja, viitoitettuja reittejä, käymälöitä ja tulipaikkoja polttopuineen. Osoitteesta Luontoon.fi löydät muun muassa kansallispuistot, luonnonpuistot, retkeilyalueet, erämaa-alueet. Sieltä löydät myös retkietiketin!

Olennaisinta on tulla ajoissa ajatelleeksi, että näitä alueita koskevat niiden omat säännöt. Kun tämän muistaa, on säännöt usein hyvin helppo tarkistaa netistä tai alueen luontokeskuksesta. Tämän vinkkilistan kolme ensimmäistä sääntöä riittävät usein päiväretkeläisille. Leiriytyjille ja pidempää matkaa vaeltaville hyödyllisiä ovat myös listan muut kohdat.

1. Helpoin muistettava asia on tulenteko.

Tulenteko ei ole jokamiehenoikeus, eikä tulentekoon oikeuta se, että joku muu näyttää pitäneen samalla paikalla nuotiota aiemmin. Erävalvojan osuessa paikalle saa laittomasta nuotiosta sakon. Jos et käytä retkikeitintä, käytä aina ainoastaan virallisia tulipaikkoja. Vain pohjoisen syrjäseuduilta löytyy tähän liittyviä poikkeuksia, ja ne voi tarkistaa alempaa löytyvin ohjein. Ruohikko- tai metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on sallittu vain hormillisilla, katetuilla tulentekopaikoilla sekä autiotupien ja kämppien tulisijoissa erityistä varovaisuutta noudattaen. Sytyttäjä vastaa aina tulenteon turvallisuudesta. Huomaathan, että tulenteko voidaan kieltää paikkakohtaisesti.

(Pssst! Ethän anna some-kuvissasi esimerkkiä, että nuotion saisi tehdä minne tahansa tai milloin tahansa?)

2. Toiseksi helpoin muistettava asia on pelata varman päälle.

Jos et ole täysin varma, että jotain saa tehdä, älä tee sitä. Pidä koira kytkettynä äläkä tee tulia edes viralliselle nuotiopaikalle, ellet pysty tarkistamaan onko metsäpalovaroitus voimassa. Huomaa, että tiukimmin varjelluilla alueilla jopa polulta poikkeaminen voi olla ympäri vuoden kiellettyä – ja näitä alueita löytyy myös Etelä-Suomesta.

Ja roskaaminen – siitähän ei tarvitse erikseen edes mainita, eihän?

3. Lue parkkipaikkojen infotaulut.

Etenkin päiväretkeläisille, jotka eivät välttämättä ole suuremmin suunnitelleet retkeään jo etukäteen kotona, tarjoavat parkkipaikkojen infotaulut paljon hyödyllistä tietoa alueen säännöistä. Tauluista on apua kuitenkin vain, jos ne lukee – annathan siis muutaman minuutin aikaasi ennen retkeäsi varmistaaksesi, millaiset säännöt alueella pätevät!

4. Lue kohdealueesi ohjeet ja säännöt Luontoon.fi-palvelusta.

Kannattaa opetella tavaksi tarkistaa säännöt etukäteen Luontoon.fi-sivustolta – pian homma sujuu jo rutiinilla. Mene etusivulta kohteeseen ”Retkikohteet” ja etsi sieltä sinua kiinnostava kohdealue. Alueet näkyvät kartalla, ja niitä voi klikkailla sieltä. Klikkaa itsesi eteenpäin kohdealueesi omille sivuille. Tai, jos tiedät jo valmiiksi minne ole menossa, nopein tapa on googlata. Laita hakusanoiksi vaikkapa alueen nimi + säännöt tai alueen nimi + luontoon.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Ruunaan retkeilyalue.

Kohdealueen sivun vasemmassa laidassa olevasta valikosta löydät kohdat ”Ohjeet ja säännöt” (ks. Ruunaan esimerkki) sekä “Palvelut”. Nämä osiot löytyvät jokaisen kansallispuiston, retkeilyalueen, erämaa-alueen ja luonnonpuiston sivulta Luontoon.fi-palvelussa. Sivuilta löydät selkeää tietoa esimerkiksi siitä, missä saat kyseisellä alueella tehdä tulet ja leiriytyä. Nämä sivut kannattaa lukea huolellisesti alusta loppuun. Etenkin pidempää retkeä suunnitellessa on sääntösivu hyvä lukea ajoissa ennen retkeä, jotta voit suunnitella reissusi yöpymiset sääntöjen mukaisesti.

Huomaa, että on olemassa alueita, joilla yöpyminen on kokonaan kielletty – esimerkiksi Torronsuon kansallispuiston rajojen sisäpuolella ei ole sallittua yöpyä, vaikka alueella onkin virallinen tulipaikka. Kansallispuistot on voitu jakaa myös eri vyöhykkeisiin, ja eri vyöhykkeillä on eri säännöt (lisätietoa alempana).

5. Lue alueen järjestyssääntö, jos sellainen on annettu.

Monille alueille on asetettu järjestyssääntö. Järjestyssääntö, jos sellainen kohdealueellasi on, löytyy aiemmin mainitulta Ohjeet ja säännöt -sivulta. Katso esimerkkinä Ruunaan retkeilyalueen järjestyssääntö. Järjestyssääntöjen perusteellisuudessa on eroja. Jos jokin tuntuu epäselvältä, kannattaa asia tarkistaa alueen luontokeskuksesta. Luontokeskukseen voi myös soittaa tai laittaa sähköpostia, jos ei pääse tai halua käydä paikan päällä.

Huomaa, että järjestyssääntö on usein pdf-muodossa. Näin voit ladata sen vaikkapa puhelimellesi ja tarkistaa sieltä tarvittaessa jotakin helposti myös maastossa ollessasi.

6. Käänny tarvittaessa luonto- ja retkeilykeskusten puoleen.

Luonto- ja retkeilykeskukset sekä luontotuvat esittelevät alueen luontoa, ja samalla ne opastavat vastuulliseen ja sääntöjenmukaiseen retkeilyyn alueella. Kaikilla alueilla ei ole omaa luontokeskusta, vaan yksi luontokeskus voi palvella montaa eri aluetta. Pienempimuotoisia palveluita tarjoavat luontotuvat tai palvelupisteet. Hienoin tilanne on Pallas-Yllästunturin kansallispuistolla, jolla on peräti kolme luontokeskusta. Oulangan luontokeskus puolestaan palvelee myös muun muassa Korouoman ja Riisitunturin kävijöitä – näillä alueilla kun omaa luontokeskusta ei ole.

Olipa kohdealueellasi sitten luonto- tai retkeilykeskus, luontotupa tai palvelupiste, yhteystiedot löydät menemällä kohdealueesi Palvelut-sivulle (ks. Ruunaan esimerkki). Tarvitsemasi yhteystiedot ovat Palvelut-sivulla ylimpänä riippumatta siitä, onko palvelu Metsähallituksen vai yksityisen tahon hoidossa.

Jos jokin kohdealueesi säännöissä tuntuu epäselvältä, kannattaa aluetta hoitavalle taholle soittaa tai laittaa sähköpostia. Varmistamalla asiasi suoraan kohteesta vastaavalta taholta esimerkiksi monenkirjavien Facebook-ryhmien sijaan, vältyt mahdolliselta väärältä tiedolta.

7. Tsekkaa kansallispuiston vyöhykejako – mitä se tarkoittaa?

Vyöhykejakoon kannattaa tutustua silloin, kun haluat poiketa virallisilta reiteiltä ja lähteä omille teillesi puistoon. Kansallispuistot (muiden muassa) on voitu jakaa erilaisiin vyöhykkeisiin, ja eri vyöhykkeillä pätevät eri säännöt. Asia on hyvä tiedostaa, sillä rajoitusalueita voi olla keskeisilläkin paikoilla – esimerkiksi Pyhätunturin Isokurussa, jossa kulkee suosittu reitti.

Vyöhykejaon saa näkymään Retkikartta-palvelusta: klikkaa vasemman reunan Karttatasot-valikosta näkyviin ”Suojelualueet”. Tällöin kansallispuistot mahdollisine rajoitusalueineen tulevat näkyviin kartalle. Rajoitusalueet esitetään aina punaisella. Punaista aluetta klikkaamalla saat näkyviin lisätietoja alueesta. Tästä retkijutusta näet kuvaesimerkin, miltä rajoitusalue kartalla näyttää.

Hyvä esimerkki kansallispuiston monipuolisemmasta vyöhykejaosta löytyy Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Kyseinen puisto on jaettu kahteen erilaiseen syrjävyöhykkeeseen (erämaavyöhyke ja erityisvyöhyke), virkistysvyöhykkeeseen, kulttuurivyöhykkeeseen ja rajoitusvyöhykkeeseen. Vastaavia vyöhykejakoja löytyy monista muistakin puistoista. Kustakin vyöhykkeestä löytyy vielä omat alueensa – esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajoitusvyöhykkeeseen lukeutuvat muun muassa Onnasjärven–Onnasjoen rajoitusvyöhyke, jolla kulkeminen on kielletty osan aikaa vuodesta, sekä Hanhivuoman rajoitusvyöhyke, jolla kulkeminen on kielletty vuoden ympäri alueen luonnon varjelemiseksi.

Kansallispuistojen vyöhykejakokartta löytyy järjestyssäännöistä, ja samassa järjestyssäännössä on aina myös selkeästi lueteltu, mitkä asiat ovat milläkin vyöhykkeellä kiellettyjä tai rajoitettuja.

Lisävinkki! Miten maanomistajan saa selville?

Kuuluisa sanonta kuuluu, että tulentekoon muualla kuin virallisella tulipaikalla tarvitset aina maanomistajan luvan. Lupa tulee kysyä myös, jos haluaisit esimerkiksi leiriytyä pidemmäksi ajaksi jossakin tietyssä paikassa tai tehdä jotain muuta sellaista, joka ei jokamiehenoikeuksiin kuulu – kerätä vaikka naavaa, pakuria tai sammalta. Mutta kuinka maanomistajaan oikein saa yhteyden?

Kansalaisen karttapaikka -palvelusta saat rajat näkyviin ruksimalla Karttatasot-valikosta esille kiinteistörajat ja kiinteistötunnukset. Kiinteistötunnuksella saat maanomistajan tiedot, kun soitat Maanmittauslaitoksen asiakaspalveluun.

Entä jos menee sormi suuhun?

Kansallispuistojen, erämaa-alueiden, luonnonpuistojen ja retkeilyalueiden lisäksi maassamme on lukemattomia luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita, joiden sääntöjä voi olla vaikea löytää. Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että soittamalla yleensä selviää asia kuin asia – kunhan sitä hoksaa ajoissa tulla ajatelleeksi.

Itse esimerkiksi halusin viime kesänä saada selville, onko Kiikalan Kultalähteeseen luvallista mennä snorklaamaan. Hyyppärän suojellulla harjualueella olevasta lähteestä oli jonkin verran asiaa Ymparisto.fi-sivustolla, mutta uimisesta ei ollut mainittu mitään. Soitin vähän turhan viime tipassa Ympäristöasioiden asiakaspalveluun, jonne kerroin asiani ja jätin soittopyynnön henkilölle, joka tuntee juuri kyseisen suojelualueen. Minulle soitettiinkin sieltä takaisin vielä samana päivänä, mutta olin siinä vaiheessa ehtinyt retkeni jo tehdä. Lammen rannalla olleessa kyltissä veden likaaminen oli kielletty, mutta uimisesta ei mainittu erikseen enkä osannut tulkita, olisiko uiminen likaamista. Koska asiasta ei ollut selvyyttä, en mennyt veteen ja hyvä niin – asiakaspalvelusta minulle sitten puhelimessa kerrottiin, että uiminen lammessa on kiellettyä.

Aina sääntöjen saaminen selville ei siis ole ihan niin yksinkertaista, että kaikki löytyisi helposti netistä. Soittamalla kuitenkin moni asia selviää. Googlaamalla kohteen – vaikkapa suojelualueen nimen – löytää yleensä aika helposti tahoja ja yhteystietoja minne lähteä soittamaan. Esimerkiksi Kultalähteen lähellä ei ollut kansallispuistoja tai luontokeskuksia, ja koska kyseessä oli Natura 2000 -suojelualue, löytyi googlaamalla oikeaksi lisätietojen antajaksi Ympäristöasioiden asiakaspalvelu.

Kun noudattaa yhteisiä sääntöjä, voi retkeillä hyvällä mielin – sääntöjä ei ole keksitty ihmisten kiusaksi, vaan ne on asetettu luonnon suojelemiseksi. Ja luontohan on kaikkein tärkein, siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä!

Kiitos Metsähallituksen viestintäpäällikkö Pirjo Rautiaiselle artikkelin sisällön tarkistamisesta ja täydentämisestä ennen sen julkaisua.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.