Kolmen saaren kierroksella kaksi luontopolkua ja ihana lummelampi: Tammisaaren saariston kansallispuisto lumoaa melojan

✪ Yhteistyössä Visit Raseborg

➡ Melontamatka 20 km
🔥 2 tulipaikkaa: Fladalandet ja Modermagan
ℹ Alueen esite (pdf)
📌 Lähtöpaikka kartalla 

Kaikilla tuntemillani ihmisillä tuntuu olevan jonkinlainen sielunmaisema – maisema, johon tuntee kuuluvansa. Tiedän ihmisiä, jotka kokevat olevansa eniten elossa vuorilla. Tunnen monta, joiden sydän lepää vihreällä sammalpedillä ja kulkee metsissä. Oma sydämeni rauhoittuu ja alkaa sykkiä voimakkaan tasaisesti, kun saan olla Itämeren saaristossa.

Tammisaaren saariston kansallispuistoon kuuluu rehevämpää sisäsaaristoa sekä ulkomeren ulappaa, karuja luotoja ja saaria Jussarön majakalle asti. Tammisaaren kansallispuisto onkin hieno melontakohde. Siellä voi helposti meloa monen päivän retken, mutta jos aikaa on vähän ja haluat kokea paljon, jo kahdessa päivässä saa elämyksiä pidemmänkin loman edestä. Lähdin melontakaverin kanssa tällä mielellä matkaan. Päätimme tehdä kahden päivän ja kolmen saaren melontaretken.

Kolmen saaren kierroksen suunnittelu

Tammisaaren kansallispuistossa on hyvä aloittaa melontaretkeily, kun melontakurssi on suoritettu ja haluat kokeilla ensimmäisiä omia meriretkiäsi: nyt esittelemämme kolmen saaren kierros on kohtuullisen helppo navigoida. Reitti on suojainen, mutta tarjoaa silti merimelonnan tunnelmaa – etäisyyksiä, tuulta ja aallokkoa. Mantereelle on turvallisen lyhyt matka, jos melonnan joutuu keskeyttämään syystä tai toisesta.

Tammisaaren kansallispuistoon kuuluu useita eri saaria, mutta valitsimme suojaisemmasta sisäsaaristosta Älgön, Fladalandetin ja Modermaganin, joilta löytyi retkeilijän elämää helpottavia palveluita: puucee, nuotio- ja telttapaikka. Alueesta on myös tarjolla esite ja kartta Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelussa. Valintaan vaikuttivat myös matkan varrella olevat opastetut luontopolut, joilla pääsi vähän verryttelemään kajakissa istumisen puuduttamia jalkojaan.

Tekemämme kolmen saaren kierroksen meloo kokenut ja vahva meloja yhdessäkin päivässä. Matkan pituus on noin 20 kilometriä. Melonta-aikaa menee 4–6 tuntia, tuulista ja melontanopedesta riippuen. Mutta meille retki oli parhaimmillaan kahden päivän retkenä, koska halusimme nauttia saarielämästä rauhassa, meloa leppoisaan tahtiin ja yöpyä kansallispuistossa.

Ennen retkeä kävimme virittäytymässä saariston tunnelmaan Tammisaaren vierasvenesataman kyljessä sijaitsevassa luontokeskuksessa. Luontokeskus kertoo saariston elämästä ja luonnosta, mutta nostaa esiin myös Itämeren suojelua. Näyttelyssä on ajateltu erityisesti lapsia, mutta siellä on myös paljon sellaista opittavaa, joka on kiinnostavaa ja tärkeää myös aikuisille. Sisäänkäynnin luota löytyi lisäksi kansallispuiston kartta. Otimme sen mukaan varakartaksi. 

Varsinaiselle melontaretkelle hyvä lähtöpiste on 13 kilometriä Tammisaaresta sijaitseva Sommarö Stranden. Sieltä löytyy myös ravintola ja pieni kauppa, jos vielä haluaa herkutella tai miettii eväiden riittävyyttä. Vierasvenesatamaan saa auton parkkiin. Siellä on rantaviivaa sekä betoninen liuska, josta kajakit on helppo laskea veteen. 

Saarikierroksen voi tehdä myötä- tai vastapäivään. Kannattaa katsoa tuuliennuste ja valita, kuinka paljon haluaa meloa myötä-, vasta- tai sivutuulessa. Vaikka reitti kulkee suojaisasti enimmäkseen saarten välissä, kyllä tuulen huomaa sielläkin. Reittivalinnassaan kannattaa myös miettiä, millä saarella haluaa kellahtaa riippumattoonsa tai painaa päänsä retkityynyyn.

Älgön luontopolku ja Rödjanin kalastajatila

Lähdimme Sommarö Strandenista kiertämään Älgön saarta vastapäivään, ensimmäisenä tähtäimessämme Rödjanin kalastajatila ja saarta kiertävän luontopolun pää. Itätuuli joudutti matkaa, ja saari tarjosi suojaa alkumatkan ajan. Pysähdyimme pitämään yhden maatauon reilun tunnin melonnan jälkeen. Nostimme kajakit kalliolle, söimme eväitä, joimme ja kävimme uimassa.

Navigoimme merikortin ja puhelimen kartta-aplikaation avulla. Melontakaverilla oli käytössään alueen esittelykartta, joita jaettiin luontokeskuksessa. Se on riittämätön navigointiin sellaisenaan, mutta toimi hyvin toisen melojan apukarttana, jonka avulla saattaa paikallistaa itsensä. Enimmäkseen seurasimme Älgön reunaviivaa, mutta saaren luoteispuolelle jäävän Mörnäsfjärdenin selän jälkeen on fiksumpaa kiertää Heimosholmenin ja Halsholmenin saaret länsipuolelta.

Vaikka sisäsaaristossa on melko turvallista ja suojaisaa meloa, täytyy kuitenkin muistaa, että ollaan ulkona ja luonnossa. Sää voi muuttua, näkyvyys kadota ja tuulen suunta vaihtua. Kaikki tämä täytyy ottaa leppoisallakin lomamelonnalla huomioon. Kartalla on syytä pysyä. Reitille osuu myös muutama veneväylä, joilla pitää varoa liikennettä.

Rödjanille saavuimme noin 2,5 tunnin melonnan jälkeen. Matkaa oli kertynyt noin 10 kilometriä. Perille tullessa oli jo nälkä ja vähän väsyttikin. Vierasvenelaiturissa keikkui pari kaunista puupurjevenettä, ja kalastajatilan laiturissa isompia moottoriveneitä. Kajakeille löytyi paikka kalastajatilan oikealta puolelta, kallion kupeessa olevalta rannalta. Myöhemmin paikkavalintamme osoittautui vähän kehnoksi – olimme levittäneet keittimemme ja ruokatarjoilumme keskelle luontopolun alkua!

Luontopolun alussa on postilaatikko, josta löytyy Rödjanin luontopolun esite lainaan otettavaksi luontopolun ajaksi. Esite on hauskasti ja ymmärrettävästi kirjoitettu tarina saariston historiasta. Älgö makasi vuosituhansia ensin mannerjään, sitten veden alla. Hylkeet ovat köllötelleet matalilla ulkoluodoilla, joista vähitellen kehittyi Älgön korkeita kallioita.

Älgön luontopolku kiipeää ja laskeutuu monessa kohdassa jyrkästi ylös ja alas. Matkalla on umpeen kasvaneita merenlahtia eli fladoja, erilaista metsää ja Älgön sisäjärvi. Vain noin puolen kilometrin päässä lähtöpaikalta on näkötorni, josta on näkymät yli Tammisaaren saariston kansallispuiston.

Tunnin päästä olimme takaisin Rödjanin kalastajatilalla ja mietimme, jatkammeko matkaa vielä seuraavaan saareen. Mutta ilta oli jo koittanut, ja ajatus riippumatosta tuntui mukavammalta kuin ajatus melomisesta. Löysimme vierasvenesataman laiturin vasemmalta puolelta (mereltä katsoessa) virallisen leiripaikan. Ilta-auringon säteet leikkivät saniaisten lehdillä, ja vesi liplatti pienen rannan kiviin. Aukiolla oli tasaisten telttapaikkojen lisäksi riippumatoille sopivia puita, joten päätös oli nopeasti tehty. Kajakit siirrettiin uuteen rantaan, riippumatot ripustettiin puihin ja iltapalaksi syötiin mansikoita ja kermavaahtoa. 

Fladalandetin lahtien ja poukamien kautta aavalle

Aamupala nautittiin auringossa rantakalliolla, leiripaikasta noin 50 metriä länteen. Pakkasimme kajakit ja lähdimme suunnistamaan kohti Fladalandetia, jonne oli vain vajaan tunnin melontamatka.

Vaikka ei nousisi maihin, Fladalandetin ympäri kannattaa ehdottomasti meloa! Pohjoisreunassa on suosittu luonnonsatama, mutta melojalle ihastuttavinta ovat kaikki syvälle saaren sisäosiin kurkottavat kapeat lahdet ja poukamat, jonne tuskin pääsee muutoin kuin meloen tai suppaillen. Kannattaa seikkailla jokaisessa, koska ne ovat kaikki erilaisia ja omalla tavallaan kiehtovia. Tuulisella säällä Fladalandetin lahdista löytyy varmasti tuulensuojaisa rantautumispaikka.

Fladalandetin eteläpuolella aukeaa jo ulkomeri. Jos on aikaa ja sää sallii, niin kannattaa ehdottomasti koukata ulkosaarien, esimerkiksi Stora Björkskärin kautta. Kansallispuiston kartasta kannattaa kuitenkin katsoa, mille saarille saa kesäkuukausien aikana nousta. Monet saarista on suojeltu lintujen pesimisen ajan 1.4.-31.7Jos on kokemusta avomerellä melomisesta, kannattaa varata yksi matkapäivä lisää ja meloa Jussarön majakkasaarelle.

Modermaganista löytyy yllätys

Oma retkemme pysytteli sisäsaaristossa, ja Fladalandetin jälkeen kolmas saarikohteemme oli Modermagan. Kahden saaren välillä on vain puolen tunnin melontamatka, jonka läpsyttelimme menemään kevyessä tuulessa. Veneväylän yli meloimme tosin vähän vauhdikkaammin. Kesäpäivänä puolenpäivän aikaan väylällä oli paljon liikennettä. Matalalla merenpinnassa kulkeva kajakki ei välttämättä näy keula ylhäällä nopeasti kulkevaan moottoriveneeseen, joten melojan on syytä pitää huolta itsestään ja ottaa veneilijät huomioon.

Modermaganin eteläpuolelta aukeaa saaren sisäosiin ylettyvä lahti, josta meloimme sisään. Saimme rantautumisohjeet parilta vastaantulevalta melojalta. Lahden pohjukassa, viimeisimmän kaislikon takana on matala ranta, joka jää kaislojen taakse piiloon. Kun meloo kaislikkoon kallion reunaa myöten, saa kajakin mukavasti rantaan.

Lahdesta löytyy suojaisia venepaikkoja, ja telttapaikkakin on tuulen ulottumattomissa. Modermaganissa on mukava tunnelma. Se on leppoisa lomasaari, jonne voi jäädä uiskentelemaan ja retkielämästä nauttimaan toiseksikin päiväksi.

Me lähdimme luontopolulle, jossa ensimmäiseksi iloa toivat hauskat opaskyltit. En tiedä, kuka näitä kirjoittaa ja kuvittaa, mutta kiitos sinulle siellä jossakin. Hyttysten paratiisi nauratti.

Sekä Älgön että Modermaganin luontopolkuja on helppo seurata. Rödjanilla on jahdataan sinisiä männynkäpykilpiä ja Modermaganilla valkoisia puupylväitä. Kumpikin luontopolku on aika mäkinen ja vaatii vähän peruskuntoa sekä terveet jalat.

Modermaganilla luulimme jo luontopolun loppuneen, kun edessä siinsi lampi. En ollut koskaan nähnyt niin paljon lumpeita. Saariston luonto on muuten kallioinen ja karu. Vastapainona lumpeita kukkiva lampi oli kuin sadusta. Rannalta puuttui vain sammakkoprinssiään etsivä prinsessa. Lammessa voi uidakin. Sekin tuli matkalla testattua.

Lähdimme takaisin manteretta kohti laitettumme kevyen kesäistä retkiruokaa ja vaihdettuamme kuulumisia veneilijöiden kanssa. Takaisin meloimme Älgön itäpuolelta. Matka taittui 1,5 tunnissa tyynessä kelissä. 

Sommarö Strandenissa auto odotti paikoillaan. Kajakit tyhjennettiin ja nosteltiin auton katolle. Sielu lepäsi. Tuntui, että olisi saanut kahden päivän sijaan kokea kaksi viikkoa kesää ja saaristoa. 

Sommarö stranden – lähtöpaikan koordinaatit: N=6645821.265, E=299183.654

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.