Kaunislampi ja sen tupa, Pudasjärvi

Eräänä heinäkuisena iltana, leipätyön ja pienen rannanraivausrupeaman jälkeen, lähdimme vaimon, kuopuksemme ja koiran kanssa piipahtamaan Syötteen kansallispuiston länsilaidalla, Kaunislammen aarnialueella. Kaunislampi on nimensä mukaisesti kaunis ja kirkasvetinen, jyrkkien kallioiden reunustama lampi, jonka rannalla on Metsähallituksen ylläpitämä päivätupa. Lammen rantaa kiertää parin kilometrin mittainen maisemapolku.

Kesänviettopaikaltamme Kaunislammen pysäköintipaikalle oli noin 45 kilometrin matka. Ajoimme ensin mukavan mutkaista Sarakyläntietä Rytinkiin, jossa käännyimme Ruuhensuontielle. Kaunislammin P-paikka sijaitsee noin 13 kilometriä Rytingin kaupalta Ruuhensuontietä Sarakylään päin.

Saavuimme pysäköintipaikalle, jossa lastasin aurinkoisen kaksivuotiaan rinkkaan ja vaimo otti koiran takaluukusta haltuunsa. Suuntasimme pysäköintipaikalta lähtevälle polulle, mikä johdatti meidät tuoreehkojen hakkuuaukkojen läpi kauniille mäntykankaille. Polkua oli hyvä kävellä, ja kosteammissa kohdissa kulkua helpottivat hyväkuntoiset pitkospuut.

kaunislampi-2

Autolta lammen rantaan oli matkaa kolmisen kilometriä. Maasto oli helppokulkuista, ainoastaan juuri ennen Kaunislammin päivätupaa polku laskeutui lyhyellä matkalla vähän jyrkempänä ja kalliokkoisempana kohti lammen rantaan. Kaunislammin aarnialueen rajalla oli kyltti, jossa toivotettiin siivo kulkija tervetulleeksi. Joku ilmeisesti lukutaidoton oli sitten päättänyt kokeilla kylttiin haulikkoampujan taitojaan.

kaunislampi-3

Kaunislampi oli kuin olikin kaunis kaikessa tyyneydessään.

kaunislampi-6

Kaunislampi eteläpäästään kuvattuna

Lammen eteläpäässä sijaitseva päivätupa oli ilahduttavan siistissä kunnossa, ja oli mukava virittää tulet tuvan tulipaikalle. Keittelimme kahvit sekä lämmitimme valmiiksi voidellut, juustolla ja sipuliviipaleilla täytetyt leivät. Leipien väliin paistoimme vielä Kabanossit. Hyvvää oli.

kaunislampi-4

Söimme, kahvittelimme ja hieman valokuvasimme ympäristöä. Oli mukava olla tällä kertaa vähän pienemmällä porukalla liikenteessä, varsinkin kun tyttökin näytti nauttivan täysillä vanhempiensa jakamattomasta huomiosta. Tuo lapsenkantorinkka on kyllä mainio keksintö!

kaunislampi-5

Tauon jälkeen lähdimme tallustelemaan hiljakseltaan takaisin kohti autoa. Menomatkalta puuttuneet hyttysetkin löysivät meidät jälleen, ja hiusrajasta näitä verenimijöitä sai nyppiä jatkuvasti. Leikitimme koiraa, ja tyttö säesti kulkuamme tunnetuilla marssilauluilla, kuten Piippolan vaari ja Hämä-hämä-häkki.

Ilta-aurinko valaisi männiköt kauniisti, ja tunnelma oli leppoisa.

kaunislampi-8

Ajellessamme Ruuhensuontietä takaisinpäin, kohtasimme tienvarressa mieleenpainuvan näyn. Korkeintaan parin kuukauden ikäinen ketunpoikanen oli ylittämässä tietä, mutta päättikin istahtaa asfaltin reunalle katsomaan mikä härveli tiellä liikkui. Ihmeen rauhallisesti pikku repolainen meitä tuijotteli, ja vaimo yritti ottaa videokuvaa. Mutta kuten yleensäkin tällaisissa tilanteissa, ihminen painaa väärää nappia oikeaan aikaan tai oikeaa nappia väärään aikaan.

Taas, kuten niin usein ennenkin, mukava reissu parhaassa seurassa. Kävelyretken reitti oli alkupään hakkuuaukko-osuuden jälkeen oikein kaunis ja kohde mitä viihtyisin. Vaikka ihmisyhteisön elinkeinorakenne muuttuu, joskus yksilöiden tahdosta ja joskus valtaapitävien vauhdittamana, mutta tämäkin karu lampi ollut paikallansa edellisestä jääkaudesta lähtien ja muistuttaa meitä nyt luonnon pysyvyydestä.

Kylätiet muistuttavat rakennemuutoksesta

Ruuhensuo on yksi niistä Pudasjärven kylistä, joka muistuttaa minua aina seudun paikallishistoriaa voimakkaasti leimaavasta asutustoiminnasta, mikä Pudasjärvellä on ollut 1960-luvulla voimakkainta koko Suomen mittakaavassa. Asutustoimintaa on ohjannut sodan jälkeen ensin maanhankintalaki, ja sittemmin 1950- ja -60 -luvuilla maankäyttölaki. Sodanjälkeisen asutustoiminnan seurauksena paikkakunnalla oli 1960-luvulla 2 260 maatilaa. Maatalouspolitiikan muuttumisen ja alunperinkin heikkojen edellytysten seurauksena maatilojen elinvoimaisuus kuitenkin kohtasi rajansa, mistä seurasi nopea ja voimakas autioituminen.

Jo edesmennyt tutkija, FT, Sinikka Wunsch julkaisi vuonna 2011 Pudasjärven asutushistoriaa käsittelevän mainion teoksen ”Raivaajapitäjä Pudasjärvi”. Teos oli minulla kotona kirjahyllyssä, mutta muistelisin, että Ruuhensuo on maamme viimeisimpiä asutustila-alueita.

Aluetta alettiin rakentamaan 1960- ja 70-luvujen vaihteessa, samoihin aikoihin kuin maatalouspolitiikka muuttui ylituotannon seurauksena ja voimaan astui esimerkiksi pellonvarauslaki eli ”pakettipeltolaki”. Joidenkin Ruuhensuollekin perustettujen tilojen pellot paketoitiin ja laudat naulattiin ikkunoihin jo ennen kuin taloja ja tiluksia oli saatu edes valmiiksi.

Kaikkein voimakkain asutustoimintaan liittyvä muutos jatkui Pudasjärvellä 1960-luvulta aina 1970-luvun loppupuolelle. Näitä samannäköisiä taloja ja navettarakennuksia näkyy Pudasjärvellä hyvin monella muullakin suo-päätteisellä kylällä. Monet pihat ovat ruohottuneet ja rakennukset rapistuneet, mutta onneksi monen talon ja jopa navetan pihalla näkyy vielä elämän merkkejä.

Kaunislammen tupa kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7295267, E=522717.

Asutushistoriaa koskevia lähteitä:

Wunsch, Sinikka 2011. Raivaajapitäjä Pudasjärvi. Pudasjärven kaupunki, ISBN 978-951-980321-0

Alkuperäinen juttu julkaistu Tulilta. Poluilta. -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.