Inarin reissu, osa IV: Otsamo
Koppelon kyläjuhlissa tuli tavattua paikallisia alkuasukkaita, paluumuuttajia ja lomalaisia. Emäntä pääsi jututtamaan sukulaisia ja lapsuudenkavereitaan. Porokeitto oli hyvvee ja meistä etelän vieraista tuli ihan paikallislehden julkkiksia. Juhlien jälkeinen aamu oli sumuinen, kun jäämereltä vyöryvä kylmä ilma kohtasi lämpimän.
Saimme juhlissa vinkin käyä Otsamo-tunturilla. Sieltä on kuulemma komeat näkymät Inarille ja Norjaan saakka. No, käydäämpä katsomassa, ajattelin.
Ajelimme Inariin ja sieltä Konesjärven vierustaa kulkevaa Rovajärventietä Rovajärven rantaan, josta lähti opastettu 2.6 kilometrin polku Otsamolle.
Rovajärventiellä tuli meitä vastaan tievahti. Rouva Riekko oli sitä mieltä että tie on hänen. Aikansa siinä vetkuiltuaan se antoi tietä. Syykin selvisi kun ajoimme ohi. Poikaset lehahtivat lentoon tienpenkalta.
Ensimmäisen kerran tällä reisulla olivat itikat ja mäkäräiset haitaksi. Polku mutkitteli soita ja kankaita – ja lähti sitten 200 metrin nousuun kohti Otsamon lakea. Kipuaminen pisti puuskuttamaan ja levätä ei paljoa voinut, sillä muuten miljoona itikkaa olisi ollut samantien kimpussa.
Nousimme tunturiin kirjaimellisesti pilveen. Näkyvyyttä oli muutama kymmenen metriä.
Otsamolla on päivätupa, jossa voi tarvittaessa lämmittää kaminaa. Me pidimme tulta ulkona. Savu sai mäkäräiset pysymään loitommalla.
Kun saimme nuotion syttymään niin meiän perässä tuli pari muutakin retkuilijaa evästelemmään.
Pikkuhiljaa sumua alkoi hälvenetä ja aloimme nähdä minne olimme tulleet.
Kuuntelin ympäristön ääniä ja ihmettelin, että mikä se kiljuu tunturissa. Seuramme kertoi että se on kapustarinta. Aloin tiirailla tunturin kivikkoa pitkällä putkella ja sainkin tähtäimeen melkein variksen kokoisen linnun. Lähestyin sitä varovasti niitten harvojen käkkärämäntyjen takaa, jotka sinnitteli tunturin laella. Kaverina mulla oli noin miljardi mäkäräistä. Kommee höyhenpuku sillä. Kauaa en viihtynyt notkelmassa vaan juosten palasin nuotiolle tervaksen mustaan savuun, jotta sain mäkäräispilven hätyytettyä kannoiltani.
Polttelimme tervaksia ja evästelimme.
Ihastelimme yhä enemmän selkeneviä maisemia kolmatta tuntia.
Viimein Inarikin alkoi erottua.
Paluumatkalla näimme jopa mistä olimme tulleet. 2.6 kilometrin patikointiin meni alamäkeen 45 minuuttia, kun nousuun oli kulunut puolitoista tuntia. Sen verran rankka nousu.
Otsamon länsirinteeltä aukesi komea näkymä Rovajärvelle.
Otsamo kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7641332 E 493543
Julkaistu aiemmin Leppävirtaa -blogissa.
Kyllä laajalle näkee sieltä.