Rekottilan linnavuoren muinaispolulla Paimiossa

Rekottilan linnavuori ja sitä ympäröivä maasto on kautta aikain kiinnostanut tutkijoita. Se on kätkee paljon tietoa edeltäneistä sukupolvista, heidän tavoistaan, sekä halusta puolustaa ja kunnioittaa heitäkin edeltäneitä sukupolvia.

Monelle Rekottila lienee tuttu muinaislinnan lisäksi myös sieltä löytyneiden punamultapiirroksien kautta. Ne kun ovat harvinaisia Varsinais-Suomen alueella. Piirrosten aitous ja historiallinen tekohetki nostavat aina vastakkaisasettelua, jos niitä täältä seuduin löydetään.

Haluan ostaa alueen esiin juuri nyt, koska sen tärkeimmille nähtävyyksille on vastikään kunnostettu muinaispolku.

Tähän yksityisellä maalla sijaitsevan muinaismuistoalueen kunnostamiseen on Museoviraston tuella ja Paimio-Seuran ArkeoSport-työryhmän talkootyöllä saatu raivattua näyttävä kokonaisuus. Kohteelle johtaa hyvät opasteet. Alueen historiasta kertovat opastaulut ovat eräitä parhaista, joita olen itse lähiaikoina tavannut missään. Parkkipaikkakin ajaa asiansa.

Valittavana on joko jyrkkä tai loiva reitti. Jyrkempi reitti nousee paikoitusalueelta liki suoraan kohti Linnavuorta ja on nimensä veroinen, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille. Itse päätimmme valita loivan kulkusuunnan, koska se kiertää koko Rekottilan muinaislinnan ja pitäisi kulkemaan vanhan metsän halki Linnavuoren laelle.

Polku osoittautui aluksi varsin hyväksi ja Hannunvaakunoin opastetuksi. Komeat ja jylhät kallioseinät vierustavat polun reunaa, kelottuneita puita lojuu sekaisin sammalmättäiden päällä. Todella näyttävää ja rauhoittavaa kunnes, kuin veitsellä leikaten maisema muuttuu täysin.

rekottila

Aivan kun Aku Ankasta olisi lainattu Karhukoplan Hullu-Jussia ja sillä niitetty koko metsänvilja viimeistä varpua myöden lakoon. Suuret metsäkoneet olivat luoneet omia kulku-uriaan mutaiseen ja oksien peittämään maastoon. Alueella on ilmeisesti riehunut myrsky jonka tuhoja on haluttu raivata ja samalla hieman tehdä muutakin harvennusta. Nyt muinaismuistopolku kuitenkin katoaa hakkuutöiden sekaan ja reittiä on vaikea havaita maastossa. Suosittelen jyrkemmän reitin käyttöä, kunnes työt ovat saatu valmiiksi.

rekottila-2

Metsätyöaukean jälkeen saavutaan taas perinteisemmältä näyttävältä polulle, joka johdattaa suoraan muinaislinnan porttisolaan.

rekottila-3

Vasemmalle jää osin alas sortunut muurinpätkä, mutta solan oikealla puolen se näyttäisi vielä olevan valmis puolustamaan vihollisilta.

rekottila-4

Esilinnan pihalta löytyy toinen opastaulu, jonka anti käsittelee yleisesti muinaislinnoja ja kalliomaalauksia Suomessa. Muinaislinnan muurien sisäpuolelta löytyy näköalatasanne, jonne on rakennettu levähdyspaikka. Istuimien virkaa toimittaa perinteiset puupenkit ja hieman sivummalle nostetut puupölkyt.

rekottila-5

Muinaislinnan muurien muodosta ja vahvuudesta saa lähinnä oikean kuvan vain seisomalla muurinpätkän päällä sen korkeimmalla kohdalla.

rekottila-6

Harmikseen rakennettua puolustusvarustusta on säilynyt vain pieni palanen nykysukupolville ihailtavaksi. Uskonpuhdistus, ilkivalta ja hyvän rakennusmateriaalin tarve on usein suorittanut sen viimeisen voitelun muinaislinnoissamme.

rekottila-7

Rekottilan jyrkänteet ovat erittäin korkeat ja viettävät, joten turhaa uhkarohkeutta on syytä välttää ja lapsista on syytä pitää tarkkasti silmällä muinaislinnan alueella liikkuttaessa.

rekottila-9

Muinaislinnalta polku haarautuu, joko alarinteeseen takaisin tai alueen korkeimmalle kohteelle jossa sijaitsevat pronssikautiset hiidenkiukaat. Yli 70 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla olevalla kallioharjanteella on kolme perättäistä kiviröykkiötä, näistä rinteeseen saavuttaessa etummaista hallitsee kaksi pientä ja matalaa kivikehää.

rekottila-8

Arkeologi Hjalmar Appelgren on tutkinut röykkiöitä jo vuonna 1885, jolloin hän totesi reunimmaisten röykkiöiden joutuneen jo tuolloin avatun ja siten tuhoutuneen. Hän pystyi kuitenkin havannoimaan röykkiöistä hiiltä ja palaneita luunsiruja, joiden mukaan röykkiöiden aikajana saatiin sopimaan pronssikauteen. Tältäkin alueelta löytyy opaste. Itseäni ilahdutti erityisesti opasteen vanha piirros, jonka Hjalmar oli aikanaan luonnostellut hautakummuista.
Lainaan nyt pätkän tekstiä opastaulusta, koska siinä on mielestäni jotain jota sopii miettiä!

“Kun arkeologi Hjalmar Appelgren kiersi kesällä 1885 luetteloimassa Uskelan, Halikon ja Paimion muinaisjäännöksiä, hänellä ei ollut kameraa. Tuohon aikaan valokuvia ottivat vain ammattikuvaajat. Taitavana piirtäjänä Appelgren tallensi muinaisjäännökset tarkasti lyijykynäpiiroksin pienille pahvikorteille tai muistivihkoonsa.”

rekottila-15

Mietteliäänä palasinkin takaisin muinaislinnan luo ja nyt olisi tarkoitus tutustua värikallio alueeseen, joka on aivan linnavuoren alapuolella.

rekottila-17

Muinaispolku on kauttaaltaan melkoisen vähän vielä kärsinyt suurien kävijämäärien mukanaan tuomasta kuluneisuudesta. Ainoastaan punamultamaalauksien luona huomaa, maaston olevan aavistuksen tallattua. Varsinainen kuvio, joka on suuren kalliolipan suojassa ei nopeasti esitä mitään selvästi hahmoteltavaa. Hyvällä mielikuvituksella siitä voisi kenties saada veneen muotoja esiin.

rekottila-16

Pienempiä läikkiä on myös havaittavissa kuvasta oikealla. Itse olimme havainnoivinamme lipan oikeassa reunassa myös piiroksen, jota ei ole tuotu esiin aikaisemmin. Kalliosta hahmottuu ihmisen piirteet, tikku-ukko tai miksi sitä voisi kuvailla. Voi hyvin olla että mielikuvitus on tehnyt tepposenkin, mutta pidän kuitenkin kiinni väittämästäni.

rekottila-18

Värikalliolta reitti lähtee liki suoraan alas takaisin parkkipaikalle ja tämä reitti on se jyrkempi alueella. Alas laskeuduttamme vastaamme saapui vielä pariskunta jotka kantoivat sylissään ylös lapsia. Melkoista uhkarohkeutta, mutta nostan tavallaan hattua samalla heille. Rinteen alaosaa hallitsevat suuret kivenjärkäleet, niistä osa kätkee syliinsä luolamaisia onkaloita, mutta vain niitä. Kallio alapuolella ei viitsi hirveän kauan miettiä maailmaa, varsinkin jos kohdistaa katseensa ylöspäin. Linnavuoren korkein huippu suorastaan odottaa otollista hetkeään, jolloin se romahtaa alas kivenjärkäleiden seuraksi.

rekottila-13

Rekottilan muinaispolku on mielestäni hieno elämys, joka tarjoaa pienellä alueella paljon nähtävää. Opasteissakin sanotaan, että reitti ei sovellu kaikille ja lapsista on syytä pitää huolta. Yhdyn edelliseen lausuntoon täysin. Suosittelen varauksella ja vuodenajan huomioiden.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6706661 E 265903

2 replies
  1. Tuula Sokoli
    Tuula Sokoli says:

    Rekottilan Linnavuori on minulle aivan uusi nimi, olen syntynyt 1 km päässä Rekottilasta ja asunut siellä koko lapsuuteni ajan … Tiedän Mätikön jyrkän kallion, joka sijaitsee Rekottilaa vastapäätä ojan takana – uusen Moottoritien suuntaan. Tie taisi pilata paljon hienosta Mätoköstä. Onko kyse samaisesta paikasta siis Mätikkö ja Linnavuori?

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.