Hiihtovaelluksella Tsarmitunturin Erämaa-alueella

Kirjoitin aikaisemmin hiihtovaelluksen sunnittelusta. Miten itse vaellus sitten Tsarmitunturin erämaa-alueelle meni? Vaikka yrittää ottaa kaiken huomioon, niin on yksi asia, johon ei pysty vaikuttamaan. Jossain vaiheessa on yleensä lyötävä suunnitelmat lukkoon, ruksit kalenteriin ja sitten mennään, oli säätilanne mikä tahansa. Parashan olisi, jos voisi odotella hyviä sääennusteita ja lähteä äkkilähdöllä. Toisaalta yksi retkeilyn hienouksia on se, että luonto on aina kaunis, satoi sitten vettä tai paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Kokemuksen karttuessa luonnostakin osaa nauttia aina, eivätkä pahat säätkään latista tunnelmaa.

Pahin pelkoni tälle seikkailulle oli lämmennyt säätila. Lapissa oli ollut teräshanki, mutta nyt olivat yöpakkaset loppuneet muutaman päivän ajaksi ja vesisadetta oli luvattu ensimmäisille päiville. Turusta matkasin vesisateessa ensin Espooseen hakemaan ystävääni Pekkaa mukaan ensimmäiselle vaellukselleen. Pekka lähti rohkeasti hiihtoseikkailulle Lapin erämaahan.

Vettä satoi oikeastaan koko ajomatkamme ajan. Lunta ei näkynyt Jyväskylässä, ei Oulussa, vasta Kemin jälkeen alkoi olla lunta maassa. Pelko koko seikkailun epäonnistumisesta alkoi hiipiä mieleeni. Aloin jo kehittää mielessäni varasuunnitelmaa, mikäli lunta ei olisi riittävästi ja mikäli meidän pienet murtomaasuksemme eivät kantaisikaan lumihangessa.

Lunta on paljon ja se on märkää. Hankikantoa löytyy vain moottorikelkkaurilta.

Lunta on paljon ja se on märkää. Hankikantoa löytyy vain moottorikelkkaurilta sekä jäiden päältä.

Nukuimme Sodankylässä autossa muutaman tunnin ja jatkoimme sitten matkaamme. Yritimme päästä erämaa-alueen luokse aluksi eteläpuolelta Nangunjärventietä pitkin. Pääsimmekin tietä pidemmän matkaa, mutta sitten auraukset olivatkin kesken, eikä eteenpäin enää päässyt. Päätimme lähteä Nellimin suuntaan ja kokeilla pohjoisen puolelta toista reittiä. Kontosjärventietä pitkin pääsimme jälleen melko pitkälle, mutta talvikunnossapitoa ei ollut sielläkään loppuun asti.

Erämaa-alueen rajalle ei ollut kuitenkaan enää pitkä matka ja päätimme aloittaa seikkailumme! Lumen kantavuus jännitti ja heti alkukokeilulla huomasimme, että se ei kanna. Lunta oli myöskin todella reilusti ja eteneminen oli todella hidasta. Joidenkin rinteiden eteläpuolilta löytyi täysin sulaneita kohtia, joissakin paikoissa saattoi olla melkein metri lunta. Löysimme kuitenkin moottorikelkkojen uria ja järvien päällä oli nopeaa edetä.

Ensimmäisen tunnin aikana suksestani rikkoutui side. Sain kuitenkin vielä monon pysymään jalassani, kunhan hiihdin rauhallisesti ja lumeen uppoutuessaan kaivoin kädelläni aina suksen ylös.

Saavumme toisen päivän leiriin. Paikka on aivan mahtava, vaikka ei vielä maisemat juuri harmauden keskellä loista.

Saavumme toisen päivän leiriin. Paikka on aivan mahtava, vaikka ei vielä maisemat juuri harmauden keskellä loista.

Ensimmäiseen leiriimme erämaa-alueen rajojen sisälle pääsimme hikisen huhkimisen jälkeen. Kävimme pilkkimässä lähimmillä järvillä, jäätä oli tasaiset 80 senttiä joka paikassa, jotkin virtakohdat olivat tosin sulia. Ahkerasta yrittämisestä huolimatta ei tärpin tärppiä.

Vettä ja räntää satoi koko illan ja yön, ei tullut hiihtämistä helpottavia yöpakkasiakaan. Kävin vielä aamulla kairaamani pilkkireiät läpi, muttei vieläkään tärpännyt.

Jatkoimme matkaamme syvemmälle erämaahan ja nyt keli vasta raskas olikin. Vesisateet tekivät tehtävänsä eivätkä moottorikelkkauratkaan tahtoneet kantaa. Urien ulkopuolelle ei ollut mitään asiaa. Viimeiset 500 metriä leirille taisivat kestää jo melkein tunnin. Onneksi Pekka näytti taistelijan luonteensa, enkä kuullut yhtäkään valitusta koko reissun aikana. Toivoin vain koko ajan, että saan annettua ystävälleni elämyksen, joka johtaisi kenties uuteen harrastukseen ja useisiin tuleviin vaellusreissuihin.

Leirimme vieressä oli puro, josta saimme helposti raikasta vettä ruuanlaittoon.

Leirimme vieressä oli puro, josta saimme helposti raikasta vettä ruuanlaittoon.

Tykästyimme lopulta leiripaikkaamme niin paljon, että vietimme siinä jopa kolme yötä. Retken päätarkoitus oli päästä rentoutumaan, kalastelemaan ja valokuvailemaan luonnon keskelle, ja tämä leiripaikka toimi siinä hyvin tukikohtanamme.

Aurinko kävi pikaisesti näyttäytymässä, välillä satoi räntää ja luntakin. Sää oli todella vaihtelevaa. Yöpakkasiakin tuli lopulta, ja Pekka lähti tunturien huipulle käymään. Minä olin päättänyt että kalaa pitää saada ja jäin pilkkimään. Epäilin hankikantoa ja huipulle pääsemistä, mutta Pekka onnistuikin huiputuksessaan.

Se tunne, kun kairaat reiän erämaajärvelle, lasket pilkin ensi kertaa jään alle ja odotat jännittyneenä ensimmäistä tärppiä.

Se tunne, kun kairaat reiän erämaajärvelle, lasket pilkin ensi kertaa jään alle ja odotat jännittyneenä ensimmäistä tärppiä on todella huikea kokemus.

On mahtava tunne, kun kävelet hiljaa hiipien erämaajärven jäällä, katselet mahdollisia ottipaikkoja, kairaat ensimmäisen reiän ja lasket pilkin veteen.

Aluksi järvi oli liian matala, mutta järven toiselta puolelta löytyi hyviä paikkoja. Muutama terävä tärppi tuntui pilkissä muutamalla reiällä. Tein useamman reiän ja kuljin niitä ympäri, nopeasti reiältä toiselle, aina kierroksen jälkeen vaihdoin pilkkiä. Sitten tärppäsi oikein kunnolla!

Otin toisella kädelläni siimasti kiinni, voimani eivät riittäneet kalan vetämiseen, vahva punottu siimani kesti katkeamatta, mutta sormissani oli jo tunne, että kohta ne katkeavat. Kala laittoi todella vahvasti vastaan ja sitten se olikin nopeasti irti. Sormissani näkyi syvä punainen painauma siimasta, ja sydän sykki vielä ylikierroksilla. Heitin pilkin nopeasti takaisin veteen, mutta kala ei tullut enää uudestaan. Minulla oli tällä kertaa melko iso jigi kiinni, ja kala oli vetänyt yksihaaraisen koukun suoraksi. Peto sai jäädä vielä järvelle.

Jatkoin vielä pari tuntia sitkeästi pilkkimistä, vaikka tärppejä ei enää tuntunutkaan. Menin kokeilemaan vielä muutaman reiän aivan järven toiseen reunaan. Järvi tuntui jälleen todella matalalta eikä vettä ollut jään alla kuin 20 senttiä. Kolmannella reiällä laskin pilkin alas ja jälleen tärppi aivan samantien! Pilkkivavassani tuntui isohko kala, ja sain sen heti vedettyä reiästä ylös. Hauki, kova pettymys iski ensin, mutta sitten mietin, että en ole kyllä haukea saanut ikinä ylös asti pilkillä.

Nämä Lapin hauet ovat vielä todella herkullisia, ja noin kilon painoinen hauki on juuri sopiva ruokakala. Tästä tulee hyvä iltapala!

Vaikka kala olikin vain hauki, eikä maailman isoinkaan, sai se lopulta aikaiseksi leveän hymyn ja onnistumsien tunteen.

Vaikka kala olikin vain hauki, eikä maailman isoinkaan, sai se lopulta aikaiseksi leveän hymyn ja onnistumisen tunteen.

Sillä aikaa kun minä epätoivoisesti yritin saada kalaa pilkittyä, ilmoitti Pekka lähtevänsä läheisen tunturin päälle käymään. En uskonut huiputusta mahdolliseksi huonon hankikannon takia, ja rikkoutunut siteeni laittoi minut ajattelemaan varman päälle. Pekka kuitenkin lähti ennakkoluulottomasti yksin matkalle ja onnistuikin siinä!

Alas tullessaan ei normaali murtomaasuksi oikein toiminut jäisellä tunturilla, ja Pekka kaatuikin monta kertaa. Hankikanto muuttui myös todella huonoksi takaisin päin tullessa, ja seikkailijalla olikin paita hiestä litimärkä leiriin palatessaan.

Ilmeestä kuitenkin huomasi, että nyt tuli jotakin todella hienoa koettua!

Näkymää Vanhapää-tunturin huipulta. Kuva: Pekka Airaksinen

Näkymää Vanhapää-tunturin huipulta. Kaukana siintävät lumiset avotunturit. Kuva: Pekka Airaksinen

Näkymää Vanhapää-tunturin huipulta. Kuva: Pekka Airaksinen

Näkymää Vanhapää-tunturin huipulta. Lähistöllä on muutama puuton tunturin huippu. Kuva: Pekka Airaksinen

Neljä yötä erämaassa nukuttuamme piti meidän alkaa miettiä jo matkaa takaisin auton suuntaan. Karttaa tutkiessamme löysimme lammen joka olisi sopivan matkan päässä autolta. Ajatuksissamme oli lähteä aikaisin aamulla liikkeelle, jotta olisi parempi hankikanto.

Suunnitelma ei ihan toiminut, emmekä päässeet heti aamusta liikkeelle. Hiihtokeli oli jälleen todella hidas. Alkuun vanhoja jälkiä kulkiessamme matka taittui melko vaivattomasti, mutta kun suuntasimme muutaman metsäalueen läpi ja ylitimme puroja ja harjuja, alkoi selkä jo kostua.

Lopulta saavuimme lammelle. Paikka näytti todella kauniilta ja koskemattomalta.

Viimeiset hiihtoliikkeet järven jäälle. Taivas on vielä paksun pilvipeitteen verhoama.

Viimeiset hiihtoliikkeet lammen jäälle. Taivas oli vielä paksun pilvipeitteen verhoama.

Keli vaihtelee aurinkoisen, räntä- ja lumisateen välillä jatkuvasti.

Keli vaihteli aurinkoisen, räntä- ja lumisateen välillä jatkuvasti.

Lopulta pilvet hävisivät aivan yhtäkkiä ja aurinkokin paistoi taivaalta. Tätä kesti muutaman minuutin, kunnes päälle ilmestyivät jälleen isot sadepilvet aivan tyhjästä. Välillä saattoi sataa lunta, hetken päästä paistoi aurinko ja sen jälkeen saattoi sataa taas räntää.

Elättelin jo toiveita pilvettömästä taivaasta ja hienoista yökuvista, mahdollisesti revontulien kanssa, mutta lopulta taivas meni yöksi pilveen.

Viimeinen ikimuistoinen yö. Satumaisen kaunis paikka olla pilkillä.

Viimeinen ikimuistoinen yö. Satumaisen kaunis paikka olla pilkillä.

Porailin jälleen lammelle useamman reiän ja kävelin niitä ympäri pilkin kanssa. Keskittyminen ei ollut enää kalastamisessa, vaan maisemien ihailemisessa. Mietin mielessäni, että tämän takia tänne tulin ja nyt sen sain! Erämaa on aina erämaa, enkä missään muualla viihdy niin hyvin kuin keskellä erämaata. Sielu lepää hiljaisuudessa ja sydän pakahtuu luonnon kauneudesta.

Tuli vaimoani ikävä ja olisin halunnut jakaa tämän hetken hänen kanssaan. Onneksi puhelimessa oli kenttää ja sain juteltua vaimoni kanssa. Sain täydellisen viimeisen illan ja siitä jäi mahtava muisto loppuelämäkseni.

Viimeinen kuva sukset jalassa. Autolle on enää 5 minuutin hiihtomatka.

Viimeinen kuva sukset jalassa. Autolle on enää 5 minuutin hiihtomatka.

Viimeisenä aamuna heräsimme kauniiseen auringon kajastukseen ja siniseen taivaaseen. Yöllä oli ollut lähes 10 asteen pakkanen ja keli oli aivan täydellinen hiihtämiseen. Hanki kantoi jopa ilman suksia, ja nyt autolle hiihtäminen oli leppoisan helppoa. Tällaista keliä olin tilannut, mutta se tuli vasta viimeiselle päivälle. Ihan hyvä näin, mukava lopettaa seikkailumme tällaisella ilmalla!

Kippis! Mahtava tunne. Aivan täydellinen keli ja mukava palata takaisin kotiin!

Kippis! Mahtava tunne! Aivan täydellinen keli ja mukava palata takaisin kotiin!

Mitä reissustamme jäi päällimmäisenä mieleen? Rämpiminen syvässä sohjolumessa, vesisateet vai harmaat kelit? Ehkä nämäkin, mutta ennen kaikkea muutama todella tunnelmallinen hetki. Ensimmäiset auringonpaisteet pilkkivapa kädessä Kyörtisjärven jäällä, kalan saaminen erämaajärvestä ja täydellinen ilta Hentin Matin Tupalammilla. Vaikka keli olisi mitä tahansa, luonto on aina kaunis. Kun aina ei paista aurinko eivätkä linnut laula, osaa niistä lyhyistäkin hetkistä nauttia sitäkin enemmän.

Lintuja näimme ja kuulimme kyllä paljon. Kanalintuja, joutsenia, varislintuja ja näimme pari kotkapariakin. Löysimme ahman jäljet ja poroja nyt taitaa nähdä joka kerta.

Olin toivonut reissulta neljää asiaa. Kalan saamista pilkillä, aurinkoista hankikantokeliä, tunturin huiputtamista ja revontulikuvia. Oli ollut myös ajatuksissa rakentaa lumesta ainakin yksi yöpymispaikka. Kaikkea en saanut ja ehkä hyvä niin. Nyt jää monta haavetta vielä seuraaville reissuille. Todella kova palo on päästä äkkiä talviseen Lappiin uudestaan. Tämä tunne jää elämään vahvasti sydämeeni ja toivon pääseväni ensi vuonna vaimoni kanssa tekemään pitkän hiihtovaelluksen jonnekin Lapin erämaa-alueelle.

Varustepuoli ja valmistautumiset olivat onnistuneet. Hiihtovarusteet olivat meillä lähes halvimmat mahdolliset. Minulla on ilmaiseksi saadut sukset ja sauvat, Pekka osti varusteensa halvalla, käytettynä. Ahkiot olivat halpoja muovirimpuloita omilla tuunauksillani. Majoitteena käytimme kaikkina öinä parin kymmenen euron tarppia (teltta oli mukana varmuuden vuoksi).

Suksiamme ei ollut suunniteltu tuollaisiin olosuhteisiin ja siteeni rikkoutuminen oli siitä seurausta. Myös vaimoni auto, sininen enkeli sanoi paluumatkalla sopimuksensa irti. Pieneen autoon saimme kuitenkin tavarat väkisin tungettua ja matkan turvallisesti taitettua. Toivon mukaan seuraavalla hiihtovaelluksella on paremmat sukset ja tilavampi auto.

Lappi, jään sinua jälleen kaipaamaan. Toivon mukaan näemme pian uudestaan!

Lähtöpisteemme ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7627356  E 547203.

Youtube-kanavaltani löytää videoita matkaltamme!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.