Hiidenkirkon jyrkänteen luolat, Porosalmi, Rantasalmi

Porosalmi Rantasalmella on yksi koko Suomen luolatiheimmistä alueista. Kallioiselle Haukiveen niemelle on luolia merkitty peruskarttaankin kymmenkunta. Läksimme ottamaan selvää Hiidenkirkko-nimisestä luolasta.

Peimme pientä lommoo Hotel & Spa Resort Järvisydämen vastikää valmistuneessa vanhoista hirsistä, uppotukeista ja kivistä rakennetussa elämyshotellissa. Aivan hotellin takapihalta lähti jos jonkinmmoista polkua mehtään. Oikasimme hiukan parin polun välistä ja laskeuvuimme kohen Hietalammen Sakaslahen ja Pienen-Mustinlammen välistä korkeaa kalliota, jonka jyrkänteen länsireunalle on merkitty Hiidenkirkon luola (kartta).

Lähestyimme jyrkännettä länsipuolelta. Karttamerkin kohalta löysimme portaat suuren lipan alle. Ilmeisesti kettu, supi tai mäyrä oli käyttänyt portaita livahtaakseen kiven taakse.

Lippa oli kommee ja oudon värinen. Oliko musta nokea? Se keikkui 5–6 metrin korkeudessa.Lipan toisella puolen oli myös kolo, jonne oli elukat kuleksineet. Olikohan tämä nyt se Hiidenkirkko? Suomen Luolat -kirjassa kerrotaan Hiidenkirkosta näin:

Kvartsimontsoniitissa olevaan laajentuneeseen pystyhalkeamaan syntynyt luola, jonka katon muodostavat jyrkänteeltä tippuneet rakoon kiilautuneet lohkareet. Lattia louhikkoa. Paikka on vanhojen tarinoiden mukaan ollut pakanoiden kirkkona ennen kristinuskon tuloa.

Jatkoimme jyrkänteen tutkimista itään päin. Se alkoi kohota pystysuorana korkeuksiin.

Seuraavaksi löysimme pienen jääluolan.

Se oli lauhan vuoksi sulanut, mutta taasen jäätynyt uudelleen edellisenä yönä.

Etenimme itään päin. Jyrkänne kävi yhä jylhemmäksi.

Jyrkänteestä oli irronnut suuria paasia ja ne olivat rysähtäneet jyrkänteen juurelle. Niitä oli pitkin ja poikin ja niitten alle jäi useita luolia. Oli lohkare- ja hiekkapohjallisia luolia. Tässä yhden suurimman pääsisäänkäynti.

Kuljimme aivan kallion seinämää myöten, ja välillä tuli haasteita vastaan. Niistäkin selvittiin.

Tullako alas vai eikö tulla?

Aivan Sakaslahen rannassa tuli vastaan kalliosta irronnut mahtava paasi. Sillä oli korkeutta yli 20 metriä, leveyttä kymmenisen metriä ja paksuttaakin 5–6 metriä.

Paaden ja kallion välistä mahtui kulkemaan helposti.

Rakonen vaihteli 1–2 metriin.

Paasi kapeni ylöspäin.

Ettei tämä vaan olisi se Hiidenkirkko? Järvisydämessä esittelimme löydöstä ja siellä tiedettiin kertoa, että olimme löytäneet Korpinkallion.

Kipusimme lähes 30 metriä korkean kallion päälle.

Tuolla alhaalla oltiin äsken.

Ylhäältä näkyi selvästi jo kaatuneet paadet.

Huhuh, päivän reissu ei ollut kovin pitkä matkaltaan, mutta korkeuseroa oli sitäkin enemmän. Se tuntui koivissa. Illalla Satunnainen Retkuilija naatiskelikin Retkuijattaren kanssa Järvisydämen lokoisista oltavista.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=6889013.711716275, E=568357.9982862934.

Juttu julkaistu aiemmin Satunnainen retkuilija -blogissa.

Toim. huom. alueella syytä noudattaa varovaisuutta luolia ja lohkareita tutkiessa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.