Orrdalsklint, Saltvik, Åland (osa 1)

Noin kuusituhatta vuotta sitten merestä nousi esiin vain pienoinen kari siinäkohdin missä on nykyisin tunnettu Ahvenanmaa. Tuo esiintyöntyvä kivenpahainen oli nykyään koko Ahvenanmaan korkeimpana kohtana 129 metriä merenpinnasta kohoava Orrdalsklint Saltvikin kunnassa. Liki tuhatvuotta ehtivät merestä hiljalleen kohoavat saaret kamppailla meren kanssa, ennen ensimmäisten ihmisten tuloa Ahvenanmaalle asumaan. Orrdalsklint ja sen lähiympäristöt olivatkin maakunnan vanhinta asuttua seutua joten alue on nykyään niin historiallisesti, kuin argeologisestikin eräitä Suomen arvokkaimpia tutkimuskohteita. Saltvikin kunnassa sijaitsee mm. kivikauden aikainen kylä Långbergsödassa, Boxön linnoituksen rauniot, yksi Pohjoismaiden suurimmista viikinkilinnoista sekä ikivanha käräjä-, kultti- ja hautapaikka.

Tästä ja hieman muustakin olimme päättäneet ottaa selvää ja suunnata retkemme kohti Orrdalsklinttiä. Ensimmäinen pistoretkemme alueelle sijoittui varhaiskevääseen 2010. Alustavasti olimme tiedustelleet Maarianhaminan turisti-infosta, miten aluetta kannattaa lähestyä tuohon aikaan vuodesta. Infon asiakaspalvelija ei oikein osannut suoraa vastausta antaa, kun itsekin oli käynyt paikalla useita vuosia sitten, mutta ehdotti puretun kivikautisen kylän liepeillä olevaa parkkipaikkaa hyväksi maamerkiksi kohteeseen ja uskoi, että auton saisi jopa sovinnolla ajetuksi sinne asti. Hän kertoi myös, että rinteeseen johtaa puuportaat, jotka tosin olivat huonossa kunnossa jo hänen viime käynnillään.

Orrdalsklint (2)

Noin reilu 30 km matka Maarianhaminasta ei autolla kauan vie, kun jo saavuimme Saltvikiin. Melko nopeasti löysimme hiekkatien, joka vei kohti vuorta ja kivikautista kylää oppaan kertomaan parkkipaikkaan. Alueella todellakin oli ollut jonkinmoinen turistinähtävyys, kun paikalla olivat vieläkin grillipaikka penkkeineen ja joitakin opastauluja jo puretusta kylästä. Silmiinpistävintä oli kuitenkin lumi, jota todellakin oli paljon, jos vertasi keskustan katuihin jotka olivat aivan lumettomat.

Tulosuunnastamme vasemmalle aukesi komea kalliokampa ja karttakin osoitti, että juuri jossain tuolla ylhäällä on vuoren huippu, siis vielä kun vain löytäisimme ne portaat sinne. Ei kun matkaan kohti edessä siintävää hiekkatietä.Käveltyämme varmasti ainakin 2 km näkemättä portaita alkoi usko jo hiipua ja kalliokampakin madaltua sekä kaartumaan kohti tiheää koivumetsää, niin oli pakko tehdä ratkaisu. Vuorelle oli siis kavuttava oli portaita tai ei.

Nyt jälkikäteen voin sanoa, että se ei ollut kaikkein viisain ratkaisu, mutta lumi kenties teki meistä uhkarohkeita, koska peitti suuret kallionkolot ja rotkot.Välillä nivusia myöden lumessa ja seuraavaksi liukkailla sammalmättäillä seikkaillessamme saavuimme lopultakin vuoren laelle, vaatteet kosteina ja voimatkin melko vähissä. Vaiva kuitenkin kannatti. Näköala oli mitä loistavin kohti kauaksi horisonttiin siintävään Pohjanlahdelle. Ilma huipulla olikin sitten kaikkeamuuta. Kylmä tuulinen viima ja alkava ripeksintä jotain rännän sekaista alkoi purra kosteissa vaatteissa.Vuoren päällä on vierastupa joka lienee vanha metsän- tai palovartijan mökki.

Orrdalsklint (7)

Koska olimme melkoisen viluissamme päätimme suunnata kohti mökkiä, syödä eväät siellä ja kirjata vierailumme vieraskirjaan tällä kertaa.

Orrdalsklint (3)

Laella on myös näkötorni ja nuotiopaikka, jota ei ole huollettu. Mökin seinustalta olisi lähtenyt luontopolku, joka johdattaisi alueen luolien kautta takaisin parkkipaikkamme liepeille, mutta nyt maasto oli osin vielä niin lumista, että polkua ei edes näkynyt. Tämä tietäisi siis uutta reissua ja retkeä alueelle, koska eihän asiaa nyt näinkään voinut jättää kesken. Vielä kuitenkin olisi edessämme tällä erää kapuaminen alas rinnettä samaa reittiä mitä tulimme ylöskin, koska portaita emme rinteen päältäkään onnistuneet paikallistamaan. Mietimme olisikohan ne sitten lahoneet tai kokonaan poistettu?

Kuten hyvään ja onnistuneeseen retkeen kuuluu takaiskuja niin tietenkin tähänkin. Takaisin kävellessämme autolle portaat siintyivät suoraan rinteessä oikealla puolellamme. Emme tainneet sillä kertaa puhua loppumatkassa sanakaan ennen Maarianhaminan keskustaa.

Päätimme kuitenkin, että retki on tehtävä uudestaan ja myöhemmin keväällä. Tämä retki mahdollistui vasta vuoden 2011 keväällä ja kulki silloin luontopolun ja luolien kautta kohti Orrdalsklinttiä, mutta siitä tarinan toisessa osassa lisää.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6707806 E 120597

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.