Havaintoja pohjoisesta, osa 3/3: Luonto ei lähde meistä

Kirjoitin tietokirjan pohjoiseen muuttamisesta ja samalla ymmärsin, ettei luonto lähde meistä milloinkaan.

Minulla on ollut valtava etuoikeus asua viime vuodet rannalla. Eikä ihan millä tahansa jorpakon törmällä, sillä kotitupani sattuu nykyään tönöttämään valtavan leveän Kemijoen mutkassa Lapin maakunnassa. 

Joka-aamuinen virta takapihalla palauttaa maagisen tunteen siitä, että vaikka olen sisällä sähköpatterien suristessa, olen jollakin tavalla edelleen osa luontoa, sitä suurempaa maailmaa, johon tämäkin tönö on rakennettu.

Emme ole Retkipaikan yhteisössä yksin, sillä luonto on suomalaisille tutkitusti tärkeä: jopa 90 prosenttia nimeää luonnon itselleen arvokkaaksi, ja lähes puolet kuvaa luontoa jopa pyhältä tuntuvaksi paikaksi. Kokemus luonnon pyhyydestä yhdistää ihmisen historiaa halki kulttuurien. 

Joskus havahdun siihen, että ihmiset ovat asuneet uskomattoman vähän aikaa nykyisellä tavalla. Jos ihmisen historia olisi 1000-sivuinen kirja, metsästäjäkeräilijän elämä päättyi vasta sivulla 995, ja seuraavat viisi sivua kului maanviljelyssä. Kaupunkiin ihmiset pakkautuivat vasta viimeisen sivun viimeisissä lauseissa. Luonto on ihmisen alkuperäinen koti, ja aivomme ovat muuttuneet uskomattoman vähän ihmiskunnan historian aikana. 

On siis vähintäänkin luonnollista, että kaipaamme edelleen ulos ja haemme luonnosta hyvinvointia, mielenterveyttä, uusia ajatuksia, marjoja, sieniä, valokuvia ja retkikokemuksia. Ihminen saattoi lähteä luonnosta, mutta kaipuu luontoon ei koskaan lähtenyt meistä.

Kaikista hauskin fakta on kuitenkin se, että luonnossa oleskelusta terveyshyötyjä saavat tutkitusti myös ei-luontoihmisiksi itseään nimittävät. Luonto hoitaa meitä – vaikket haluaisi.

Tämän sarjan päätteeksi toivotan sinulle iloa tuleviin syksyisiin luontoretkiisi! 

Kirjoittaja on tutkija, kirjailija ja asiantuntijayrittäjä, jonka esikoistietokirja on Pohjoisen kutsu: Lappiin lähteneet. Instagram @kokkohalla. Kuvat: Tuomas Kokkonen.

1000-sivuisen historian vertaus on lainattu kirjasta Terveysmetsä.