Aurinkorannalta pähkinälehdon varjoon: Iltakävely kauniissa Liessaaressa Lohjalla

Liessaari kohoaa Lohjanjärvestä suoraan Lohjan kaupungin edustalla. Saarelle johtaa kävelysilta, jonka toisessa päässä ensimmäisenä odottaa seesteinen hiekkaranta suurine mäntyineen. Metsäisellä saarella on polkuverkosto, josta osa on nimetty Terveysluontopoluksi. Myös laavuja on tarjolla. Luontopolkumies Mika Markkanen oli vieraillut Liessaaressa kesän alussa, ja hänen ottamansa kuva vanhalta louhokselta kohti aavaa Lohjanjärveä oli tehnyt minuun sellaisen vaikutuksen, että halusin nähdä paikan omin silmin.

Mika vieraili jutussaan myös saaren laavuilla, kannattaa tsekata hänen kertomuksensa reitiltä.

Liessaari, Lohja

• Kohde kartalla
  • Louhoksen näköala kartalla
• Laaja polkuverkosto >7 km
• Tulipaikka: kyllä, laavuja
• Esteetön: ei, epätasainen reitti ja melko paljon korkeuseroja
• Saapuminen autolla: parkkipaikka Haikarinkadun päässä juuri ennen kävelysiltaa
• Saapuminen julkisilla: lähin pysäkki Haikarinkatu, josta 1,5 km matkaa Liessaareen

Tällaisina kesäiltoina sitä huomaa, kuinka aika tavallisiksi mielletyt jutut voivat virkistää niin kehoa kuin etenkin mieltä valtavan tehokkaasti. Jo pelkästään se, että työkoneen sulkeuduttua aurinko paistaa vielä korkealta taivaalta ja on mahdollisuus lähteä ulos luontoon, on valtava aihe onneen. Talvella, kun sysipimeys ja vaakatasossa piiskaava räntäsade ovat reaaliteettia usein jo viiden aikaan iltapäivällä, voi terveysliikunnan suorittaa lähiteiden varsilla, mutta nyt kun valoa ja kauneutta vielä piisaa, tekee mieli saada vaihtelua. Meidän valintamme oli tällä kertaa naapurikaupungin puolelta löytyvä Liessaari.

Jätimme auton pysäköintialueelle Haikarinkadun päähän, josta pääsimmekin suoraan Liessaareen johtavalle puusillalle. Maisema järvelle oli välittömästi silmiä hivelevä: aurinko kimmelsi lempeillä laineilla, nokikanat uiskentelivat lumpeenlehtien lomassa ja muutamat nuorison edustajat olivat kalastamassa rannalla. Maisema kantoi kauas järvelle, ja koivunrunkojen lomasta tiirailtuna näkymä oli suorastaan kansallisromanttinen.

Ihmisiä oli liikkeellä jonkin verran, ei kuitenkaan millään lailla häiriöksi asti. Uppouduimme omiin keskusteluihimme ja ympäristön tarkasteluun. Lähdimme kiertämään vastapäivään Terveysluontopolkua, joka alkoikin kiintoisana rantapolkuna metsän ja veden välissä. Olimme nyt varjon puolella saarta, ja kävelystä saatava flow-tila oli välitön.

Lohjan kaupunki keskiaikaisine kirkkoineen kohosi vastarannalla.

Olin ehkä odottanut hieman leveämpää ja tasaisempaa väylää, mutta allamme olikin koko ajan kapeneva metsäpolku ja melko paljon myös korkeuseroja sen jälkeen, kun poistuimme rantaviivasta sisäsaarta kohti. Aurinko siivilöityi hienosti sekametsän lomasta ja sai syyskesäisen luonnon värit tuikkimaan ja hehkumaan, minne sitten osuikin.

Aika nopeasti tuli huomattua, että peruskartalla näkyvät reitit eivät vastaa kuin pientä osaa niistä reiteistä, mitä maastossa todella on. Tiedossa oli Mikan artikkelin pohjalta sekin, että himoitsemani näköalapaikka ei ole Terveysluontopolun varrella, vaan luontopolulta pitää osata erkaantua kohti saaren länsikärkeä jossain kohtaa. Nyt olimme kuitenkin vielä Terveysluontopolulla, jonka merkinnät eivät olleet kovin erottuvia ja joka kutistui allamme paikoin hyvinkin pieneksi, liki huomaamattomaksi poluksi. Ei selvästikään saaren kuljetuin reitti, paikalliset varmaan pysyttelevät pääosin leveämmillä reiteillä. Painoin mieleen, että pitää tehdä punkkitarkastus illalla.

Terveysluontopolulla pysytteleminen kuitenkin kannatti tässä kohtaa vielä, sillä se johdatti meidät kivalle kallioiden ja saniaisten täplittämälle alueelle sekä näkymään, jossa ilta-aurinko valaisi upeasti sammalseinämän saniaisten takana.

Vaikka olimme jo pitkän aikaa kulkeneet täysin kahdestaan, juuri sopivalla hetkellä ohitsemme reippaili kaksikko, jolta saatoin kysyä hiukan neuvoa saaren länsikärkeen pääsemiseen. He valoivat meihin uskoa, että eteenpäin vain, ja kohta olisimme risteyksessä, josta leveämpi reitti jatkaa kohti länttä (ja toisaalle takaisin kohti kävelysiltaa). Näin kävikin, ja kuljettuamme noin kilometrin verran tätä leveää runkopolkua länteen, näköalapaikka löytyi.

Kuvat eivät mielestäni oikein tee oikeutta maisemalle, kannattaa käydä itse katsomassa. Kalliotörmä on aidattu, joten näköalaa voi katsella turvallisesti ja huolettomasti. Nautin iholle tulleesta, tuoksuvasta järvituulesta, kesäillan lempeydestä ja hetken kauneudesta. On uskomaton etuoikeus voida kokea tällaisia hetkiä arjessa, tai elämässä ylipäänsä, ja tietoinen kiitollisuus vain lisää onnea.

Lähdimme palaamaan takaisin samaa polkua kuin tulimmekin – tällä alueella vaihtoehtoja ei ole, sillä saari on tässä hyvin kapea, ja polun molemmin puolin on mökkejä. Saaren jälleen leventyessä ympärillämme, olimme takaisin Terveysluontopolulla, jota nyt jatkoimme eteenpäin siitä, mihin aiemmin olimme jääneet. Tämä puoli polusta oli aivan erilainen kuin sen alkupuolisko: kuivemman ja valoisamman metsän sijaan ympärillämme oli nyt kosteaa ja lehtevää puustoa, polku oli paikoin mutainen ja pähkinäpensaat muodostivat varjostavia, kutkuttavia kaariholviaan reitin ylle. Tämä(kin) pätkä muistutti minua hieman Karkalin luonnonpuistosta, joka myös on Lohjanjärven rannalla, mutta jonne on huomattavasti hankalampi ajomatka.

Alla oleva, pieniä reikiä täyteen hakattu kuusi kiinnitti huomioni. Mikä olento mahtaa tehdä tällaista?

Pian olimme takaisin lähtöpisteessä, ja siinä missä aluksi käännyimme reitille saaren varjoisalle puolelle, nyt kuljimme auringossa kylpevän uimarannan poikki. Penkeillä istui muutamia ihmisiä ja jotkut hyppelivät laiturilta järveen kesästä vielä täysillä nauttien. Isoksi kasvanut sorsapesue tutkiskeli matalaa rantaviivaa.

On lohjalaisilla tässä uskomattoman hieno lähiluontokohde, ei voi muuta sanoa. Ison järven energia, tuuli ja tuoksu on jotain, mitä pienemmiltä vesiltä ei saa. Liessaari myös sopii monipuoliseen käyttöön: vaikka ihmisiä oli liikkeellä harvakseltaan, ehdimme kohdata ainakin pyöräilijän, koiranulkoiluttajan, kävelijöitä, juoksijan, uimareita, kalastajia sekä retkeilijöitä rinkat selässään – olivat varmaankin laavulta tulossa. Suosittelen ehdottomasti käymään Liessaaren poluilla, kun Lohjan suunnalla liikut.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä meille hyvinkin tutulla Lohjan ABC:llä (Haikarinkadulta ajoi tänne vartin), sillä kesäilta oli kirvoittanut retken aikana kovan jäätelönhimon.

Lue seuraavaksi

Hienoja näkymiä Lohjanjärvelle. Lahokallion luontopolku Lohjalla

Parkaisuja, narinaa, hiljaisuutta ja huminaa – Karkalin metsä Lohjalla huokaa rauhaa näin talvella

Kuvasarja – ensiretkeni Lohjan Karnaistenkorven kutsuville poluille ja lampien rannoille