Uutelan ulkoilualueen uimarannalla Kuva: Terhi Jaakkola

5 kohdetta rospuuttoiseen Helsinkiin

Alkutalvi on retkeilykausista mystisin – lempeä ja kaunis. Sammalet hehkuvat vihreinä muun metsän vaiettua hillittyyn harmauteen, puroja lorisee yllättävissä uomissa. Auringonnousua ehtii ihailla hieman hitaamminkin heräilevä, tähtiä saavat laskea iltaunisetkin. Arkajalat ovat luikkineet turvaan kotisohvilleen, joten suosituimman retkikohteen taukopaikat ovat vallattavissa hetkeksi omaan käyttöön.

Loppuvuonna eteläisen Suomen kuura sekoittuu ruskan viimeisiin rippeisiin. Rannoille voi osua ihailemaan jään hiljaista etenemistä, myrskyävää merta tai matalalla hiipivää aurinkoa.

Näkikö joku, kun talven ensimmäinen lumihiutale saapui maahan?

Aamukahvilla Lauttasaaressa Kuva: Tom Toivonen

Retkeilijä päättää katseensa suunnan. Vaikka vieressä siintävät kaupungin valot, saa mielen suunnata horisonttiin.

1. Tyrskyjen ihailijalle: Lauttasaaren Vattuniemi

Lauttasaaren eteläkärjestä löytää monenlaista ihmeteltävää: Krimin sodan aikaisen linnoitusvallin, ilmatorjuntatykin, kallioihin koputeltuja kirjaimia ja koirapuiston riehakkaat kaverit. Kaikkein hienointa Ryssänkärkenä tunnetuilla kallioilla on kuitenkin tuijotella merta. Odottaa auringonnousua, antaa tyrskyjen möyrytä syysmeteleitään. Istua kiven kolossa ja hengittää. Kaataa lisää kahvia, unohtaa leivän kivelle ja uskotella itselleen ajan pysähtyneen.

Hiljaisen luodon vierellä on kivi, ja kiven päällä joku tuntematon. Tuijotamme toisiamme. Tuomitsen tuntemattoman toiseksi kiveksi, kunnes se yllättäen liikahtaakin. Harmaahaikara. Vilkuttaisinko? Tunnelma on naulinnut minut istuinalustaani. Luulkoon haikara minua kiveksi.

Juuri kun kello haluaa hoputtaa jo kohti toimistoa, se saapuu. Kultainen, roikkuva, uskomaton loppuvuoden aurinko. Heittää valokeilansa kallioille ja aaltojen kylkiin. Viipyy hetken ja katoaa.

Lauttasaari marraskuussa Kuva: Tom Toivonen

”1500-luvulta peräisin olevan Drumsö-nimen taustana arvellaan olevan saarelaisen köllinimi Drumber, joka tarkoittaa hitaanpuoleista köntystä.” kertoo hel.fi. Talviselle niemelle suunnatessa kannattaa pukea itsensä paksuksi, hitaanpuoleiseksi köntykseksi, ettei meren ihailu katkeaisi turhan nopeasti hytinään.

Lauttasaari on mainio rospuuttoajan kohde myös reippaampaa retkeilyä kaipaavalle. Koko saaren pääsee kiertämään rantoja myöten kulkevaa polkureittiä pitkin.

Lue lisää: Hel.fi – Lauttasaari-esite (pdf)

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=6669525.504, E=382853.180

Vanhankaupunginkoski Kuva: Terhi Jaakkola

2. Kolme koskea hämärän hyssyssä pyöräilevälle – Vantaanjokilaakso

Rauhallisesti virtaava Vantaanjoki on Helsingin suurin makean veden ympäristö. Joen vartta kulkien saa nauttia joen rauhasta, mutta helposti myös kolmen kosken pauhusta. Retken voi aloittaa Vanhankaupunginkoskelta, josta noin kahdeksan kilometrin päässä on rauhoitettu, luonnontilainen Ruutinkoski, ja vain muutaman kilometrin päässä Ruutinkoskelta erämaatunnelmainen Pitkäkoski.

Ulkoilutie kulkee Helsingin puoleisella osuudella joen molemmin puolin melkein koko matkan. Vain Pukinmäen kohdalla rakennustyömaa katkaisee idänpuolen reitin. Reitin eteläosa on tukevaa ja leveää hiekkatietä. Haltialan kohdalta jokea seuraileva polku muuttuu syksyllä mutaiseksi. Pitkäkoskelle asti kulkijalle on onneksi vaihtoehtoisia reittejä tarjolla.

Vantaajokilaakso Kuva: Terhi Jaakkola

Koskien kuohuja kannattaa kiirehtiä katsomaan valoisaan aikaan. Paluumatkalle pitää varata aikaa, akkuja ja lamppu sekä oikein toivoa, että pimeys varmasti saapuisi. Menomatkalla Vanhankaupunginkoskelta pohjoiseen pyöräillessä liikenteen kumina, voimalinjat ja monenkirjavat rakennukset yrittävät ängetä retkeilijän mieleen. Rauha löytynee verkkaista virtaa vilkuillen. Kuinka rauhallisesti vesi kulkeekaan muiden kiirehtiessä ympärillä? Kun ihmisen aiheuttamat äänet vaimenevat Haltialan maatilan jälkeen, aloittaa joki oman koskikonserttinsa.

Kun jokainen koski on ihailtu, on aika kääntää etupyörä paluumatkalle. Pimeys pehmentää maiseman. Hallit, tiet ja sähkölinjat peittyvät mustaan. Ulkoilutien keltaiset valot saattelevat kulkijaa. Sade kiillottaa lehdet, ja joki heijastelee kaiken löytämänsä valon ja värit. Maailma muuttuu pienemmäksi, kun maisemaa on vain muutama metri.

Kartta ja lisätiedot: Hel.fi – Vantaanjoki-esite (pdf)

Uutelan ulkoilualue Kuva: Terhi Jaakkola

3. Smaragdimetsän peikoille: Uutelan luontopolut

Missä muualla pääsee kahden kilometrin matkalla ihailemaan laidunmaisemia, hurmaavasti syksyyn repsahtaneita siirtolapuutarhapalstoja, vihreänä hohkavaa peikkometsää, komeita kalliojyrkänteitä ja merenrantojen silokallioita? Kaikkia syksyn murtamia värejä?

Itä-Helsingin Uutelan ulkoilualueella mutkittelee kaksi luontopolkua. Metsiä ja laidunmaita tarjoilee 2,5 kilometrin mittainen kierros, kluuvijärviä ja rantaniittyjä ihaillaan 1,5 kilometrin pituisella polulla. Molemmille reiteille on laadittu opasvihkonen hauskoine tehtävineen.

Uutelan ulkoilualue marraskuussa Kuva: Terhi Jaakkola

Pidemmän reitin laidunmailta sukelletaan kumpuilevaan metsään. Soistuvat kohdat heijastavat maiseman mustan talven muodostamista lätäköistä. Pikkuruisia rantatontteja on nyt tarjolla kaikille metsän asukkaille.

Jos metsäisemmän reitin hehkuvien sammalten ihailun malttaa lopettaa, löytää meren rantakallioilta kaksi tukevaa grillikatosta. Katoksilla riittää kuhinaa viikonloppuisin jopa talvella. Silokallioilla on oma kolo aivan jokaiselle, omaa tilaa kaipaavalle syksyiselle evästelijälle. Avara maisema yllyttää haaveiluun. Valo karkaa vauhdilla. Talviretkeilijän pohdintaan kuuluu napakka priorisointi: mitkä kohteista haluan nähdä valossa, mitkä tunnelmoida pimeässä?

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=6675254.437, E=398556.366

Ryssänkärjen talviuintipaikka Lauttasaaressa Kuva: Terhi Jaakkola

Ryssänkärjen talviuintipaikka Lauttasaaressa

4. Kylmästä hurmioituville: Helsingin talviuintipaikat

Mistä sen oikein näkeekään? Rutinoituneesta kassista, kulun rauhallisuudesta, tyyneydestä? Talviuimarin erottaa askelluksesta. Karaistuneiden kavereiden kulku johtaa avantoa vielä odottaville laitureille. Suomen Ladun tutkimus kertoo lajin harrastajia olevan peräti 10 000, ja herkkua joskus kokeilleita jopa puoli miljoonaa. Hyiset pulahtajat eivät pidä meteliä itsestään. Arkiaamu Ryssänkärjen uimapaikalla yllättää – uimakopin ovi käy tasaisesti tuntien ajan.

Kylmä kipristelee hetken, mutta sitten talviuimari nousee mielessään kaiken muun yläpuolelle. Terveysvaikutukset on todistettu tutkimuksilla, mutta jäljelle jäävää taikaa ei uimarikaan osaa selittää.

Helsingissä on 14 tunnelmallista, omaleimaista talviuintipaikkaa, joiden käyttöön vaaditaan useimmiten seuran jäsenyys.

Hel.fi: Talviuintipaikat

Uutelan ulkoilualueen uimarannalla Kuva: Terhi Jaakkola

5. Sateessa salaa evästelevälle: Uutelan uimaranta

Mikäs polku tänne karkaakaan? Villa Vuosannan ja Hallkullan niemen yksityisalueiden väliin on unohtunut pieni kaistale ulkoilualuetta. Suloinen neulaspolku mutkittelee pyöreiden kallioiden, katajien ja pihlajien välistä meren rantaan. Rannassa syksyä ihmettelee rakkolevillä koristautunut hiekkaranta ja rannalla asuva uimakoppi.

Kulkija voisi luulla, että synkkä talvi on hätistänyt uimarit ja kesä toisi ruuhkan tullessaan, mutta uimakopin vihko paljastaa paikan tarjoavan hiljaisuutta jopa heinäkuun kulkijalle: ”Yksin rannalla. Rauhaa. Elimistön akut latautuu ja kaikki on hyvin.”

Uutelan uimarannalla Kuva: Terhi Jaakkola

Mikä voisi olla parempi paikka levittää pieni picnic-huopa ja kaivaa eväsleipärasia ja termospullo esiin, kuin pitsiverholla varustettu uimakoppi? Tulisipa rankkasade ja rummuttaisi kattoa. Oven raosta voisi kurkkia merellä alkavaa talvea ja ihmetellä, kuka nakersi seinään reiän? Lueskella vierasvihon kesämuistoja, kirjailla sivuille oma rospuuttoinen haiku.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=6674432.437, E=398732.366

Lisää vinkkejä loppuvuoden Helsinkiin: