Talvimelontaa Littoistenjärvellä

Tiedätkö tunteen, kun lähiseudun kaikki retkeily- ja luontokohteet on suurinpiirtein nähty ja ei enää jaksa samalla poikamaisella innolla lähteä ulos liikkumaan? Alkoi olemaan jo vähän sellainen tunne, vaikken ole vielä edes kaikkia lähiseudun retkipaikka-kohteita käynyt läpi. Ensi kesän Vätsärireissua suunnitellessa päätin kuitenkin ostaa reppulautat (packraft) ja nyt kun ne saapuivat vihdoin kotiin, olen aivan täynnä uutta intoa ja koko retkeilyharrastus muuttui aivan täysin!

Reppulautta menee halutessaan todella pienelle rullalle ja painaa vain n. 3 kg.

Reppulautta menee halutessaan todella pienelle rullalle ja painaa vain n. 3 kg.

Olen tässä hiukan aloittanut harjoittelemaan videoiden tekoa ja se on hyvin yhdistynyt tähän retkeilyharrastukseen. Dokumentoin samalla videolle, kun tein ensimmäiset packraft-reissuni ja testailin hiukan samalla muita ostamiani varusteita.

Packraftin perusidea on se, että se menee nimensä mukaisesti reppuun. Tiukkaan pakattuna se vie tilaa suunnilleen makuupussin tai isomman makuualustan verran, painaa vain kolmisen kiloa ja tämä mahdollistaa sen, että osan reissusta voi tietenkin meloa, mutta lauttaa voi kantaa myös repussa. Vaellusreissuista saa näin todella monipuolisia, mutta lauttaa voi käyttää kätevästi myös kotinurkilla ihan pienille päiväretkille ja matkaa voi taittaa välillä kävellen, meloen ja polkupyöräillen.

Myös kalastaminen onnistuu virvelillä, pilkillä tai vaikkapa mato-ongella.

Littoistenjärven hiekkaranta on oiva lähtöpaikka aloittelijalle.

Littoistenjärven hiekkaranta on oiva lähtöpaikka aloittelijalle.

Normaalistihan ei ole suotavaa lähteä uimarannalta kanootin kanssa, mutta enää ei ole uimareita ja päätin alkuun lähteä liikkeelle matalalta hiekkarannalta, josta on todella helppo nousta lautan kyytiin. Tämä minun packraft muistuttaa eniten ehkä kajakkia ja tätä mallia melotaan kaksilapaisella kajakkimelalla. Alus on todella helppo melottava ja tukeva, videoita katsellessa huomaa äkkiä myös, että tämä soveltuu todella hyvin myös koskimelontaan.

Tuuli ollut niin olematonta, että järvi alkoi jo jäätymään.

Tuuli oli niin olematonta, että järvi alkoi jo jäätymään.

Littoistenjärvi ei varmasti monelle tule helposti mieleen melontakohteena, mutta kyllä järven ympäri meloessaankin saa ihan hyvin kilometrejä. Toisella melontakerrallani katsoin jälkeenpäin kartasta ja hämmästyksekseni pienelle fiilistelymelomiselle tuli matkaa noin 4 kilometriä. Tyynellä säällä arvioisin matkanopeuteni olleen juurikin noin 4 km/h. En edes kiertänyt koko järveä ympäri.

Laskin kartasta, että jos kiertää järven ympäri ja käy saarilla katselemassa, tulee matkaksi helposti reilut kuutisen kilometriä. Näin talviaikaan valoisaakin on niin vähän aikaa ja kylmä voi tulla helposti, niin en ainakaan itse lähtisi kovinkaan paljon pidemmälle matkalle.

Littoisten vanhan verkatehtaan kellotorni ja piippu.

Littoisten vanhan verkatehtaan kellotorni ja piippu.

Littoisten maamerkki on vanha verkatehdas. Nykyään lähinnä asunnoiksi muutetut tilat muistuttavat vielä kuitenkin vanhasta tehdasalueesta. Käymälläni Lehtisaarella oli vielä pystyssä vanha tehtaan sähkölinjojen tolppa. Järven ympäri pääsee myös kävellen. Järven pohjoispuolella on hyvät polut, muuten ranta on niin täyteen rakennettu, että ihan rannalle ei juurikaan pääse ja iso osa matkasta pitää kävellä pyöräteitä pitkin. Meloen näkee kuitenkin järven aluetta kaikkein kattavimmin.

Toinen järven saarista on luonnonsuojelualuetta.

Toinen järven saarista on luonnonsuojelualuetta.

Järvi on kärsinyt monista ongelmista vuosien aikana, mutta on kuitenkin vielä oiva retkeilykohde päiväretkille. Järvi sijaitsee vain noin 10 minuutin automatkan päässä Turun keskustasta ja on alueen harvoja hiukan isompia järviä. Järvi on muuten jännästi puoliksi Kaarinan ja Liedon rajalla, rajaviiva menee suunnilleen keskeltä järveä ja järven kaksi saarta jakautuvat toinen Liedon puolelle ja toinen Kaarinan.

Pimeä hiipii joukukuussa todella nopeasti ja valoisaa aikaa ei montaa tuntia ole.

Pimeä hiipii joukukuussa todella nopeasti ja valoisaa aikaa ei montaa tuntia ole.

Näin joulukuun puolivälissä melominen on harvinaista herkkua, mutta myös todella vaarallista. Kuivapuku olisi melkolailla pakollinen varuste, mutta minulla ei moista vielä ole. Olen melonut rannan läheisyydessä, koska veteen putoessani en montaa minuuttia pystyisi uimaan. Olen myös pyrkinyt pitämään melonta-ajat pieninä, maksimissaan tunnin olen yhtäsoittoa ollut vedessä, näin pysyn virkeänä ja lämpimänä.

Minulla on myös kuivapussissa vaihtovaatteet, mikäli sattuisin kastumaan. Minulla on kokemusta jäihin ja hyiseen veteen putoamisesta ja tiedän, ettei siinä tarvitse kauaa räpiköidä, kun kylmyys ja painavat vaatteet syövät voimat. Vedenvaraan joutumiselle on varsin pieni todennäköisyys, mutta jos siihen tilaan joudutaan, ovat myös riskit todella suuret.

Kartta parkkipaikalle. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6711388  E 245743.

Hyvä paikka muuten revontulikuville (näkymä järven yli pohjoiseen) löytyy saaren toisesta päästä, johon pääsee autolla parkkipaikalle ihan viereen.

Kirjoitin pienen kirjoituksen myös blogiini ja sieltä löytyy myös tekemiäni videoita.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi