Huippuvuorilla opastamassa asiakasryhmää huhtikuussa 2015.

Kuukauden retkeilyblogi: Korpijaakko

kkblogijoulukuu2015Luminen talvi ei vielä ole saavuttanut koko Suomea, mutta kuukauden retkeilyblogia lukiessa on helppo tempautua talvisiin seikkailuihin. Englanninkielistä Korpijaakko-blogia kirjoittaa kolmekymppinen erä- ja luonto-opas Jaakko Heikka.

Blogissa Heikka jakaa kokemuksiaan muun muassa opastamiltaan huikeilta hiihtovaelluksilta Lapissa, Huippuvuorilla, Islannissa sekä Grönlannissa.

–  Sellaisilla rajaseuduilla voi kokea luonnon voiman ja kauneuden: repivän lumimyrskyn tai paukkuvan pakkasen, mutta myös auringon kimalluksen loputtomalla hangella tai äärettömän tähtitaivaan kaukana valosaasteesta, hän maalailee.

Korpijaakko-blogi on perustettu vuonna 2011. Heikka koki saaneensa netin retkeilypiireistä paljon irti ja halusi kantaa kortensa kekoon. Lopullisen kimmokkeen blogin aloittamiselle antoi Ultima Thule 2011 –retkikunta.

– Kolmiviikkoinen hiihtovaellus Huippuvuorilla ja ensimmäinen iso arktinen vaellukseni, johon liittyviä kokemuksiani halusin jakaa muillekin kuin vain retkikunnan jäsenille, Heikka kertoo.

Englanti oli
luonteva valinta

Korpijaakko-blogi on alusta lähtien ollut englanninkielinen, vaikka vieraalla kielellä kirjoittaminen vie oman lisäaikansa.

– Vuonna 2010 suomenkielisten retkeilyblogien määrä oli pieni ja luin pääasiassa englanninkielisiä blogeja, kuten edelleenkin teen. Niinpä kansainvälinen blogosfääri tuntui oikealta paikalta blogilleni, Heikka miettii.

Hän ei seuraa lukijatilastoja erityisen tarkasti, mutta muistelee, että blogin lukijoista noin puolet tulee ulkomailta, etenkin Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista.

– Koen olevani osa tiettyä laajempaa kokonaisuutta. Tiedän myös, että kirjoittamastani on ollut apua joillekin lukijoille ja joitain olen inspiroinut lähtemään pienelle tai isolle retkelle. Sellainen tieto tuntuu tärkeämmältä kuin tilastot.

Antti Heikka Pöyrisjoella heinäkuussa 2013. Kuva: Antti Siltala.

Jaakko Heikka Pöyrisjoella heinäkuussa 2013. Kuva: Antti Siltala.

Yrittäjälle blogi on myös markkinointikanava, jossa kansainvälisyys on valttia.

– Se lisää tietoisuutta ja toivottavasti auttaa myös osoittamaan, että tiedän asioista, joita teen työkseni.

Blogillaan Heikka haluaa inspiroida ihmisiä retkeilemään. Blogimaailman kautta on syntynyt tuttavuuksia, reissuja ja jopa projekteja, kuten suomalaiset packraft-kokoontumiset syksyinä 2014 ja 2015.

Luonto vei voiton
diplomi-insinöörin urasta

Maaseudulta ponnistanut miehenalku sai ensikosketuksensa retkeilyyn takapihan metsissä sekä isän ja isovanhempien seurassa metsällä, kalassa, marjassa ja sienessä.

Ajokortin myötä vaelluksille lähtö helpottui ja homma lähti hiljalleen lapasesta.

– Viime vuosina maastoöitä on kertynyt vajaa satakunta vuosittain, joista valtaosa viikon mittaisilla tai pidemmillä reissuilla, Heikka kertoo.

Diplomi-insinööriopinnoista huolimatta luontoharrastus vei miehen aikoinaan lopullisesti mukanaan.

– Kun toimistossa kului enemmän aikaa ikkunasta ulos tuijottamiseen kuin näytön katsomiseen, päätin, että jotain pitää tehdä. Pian olinkin jo opiskelemassa erä- ja luonto-oppaaksi Joensuussa.

Avotuntureilla
ihminen on vieraana

Nyt Heikan päätyö kulkee nimellä Ankarat avotunturit. Kokonaisuus koostuu kursseista, opastetuista vaelluksista ja retkikunnista sekä nettikaupasta ja tuotekehitystyöstä.

– Ystäväni Kari ”Vaiska” Vainio kirjoitti Ankarat avotunturit -kirjan, eikä sen myötä malttanutkaan jäädä suunnitellusti eläkkeelle. Minun oli pitänyt jatkaa hänen työtään ladun avaajana arktisille alueille, mutta sen sijaan käynnistimmekin Ankarat avotunturit –yhteistyön, Heikka kertoo.

jaakkoheikka1

Avotunturissa on tilaa hengittää. Sarek syyskuussa 2012. Kuva: Jaakko Heikka.

Opastaminen on Heikalle kutsumus. Hän kuvailee, kuinka avotuntureilla ja syrjäisillä arktisilla alueilla syntyy vahva tunne ihmiskäden koskemattomasta maasta.

– Ne ovat paikkoja, joissa kulkijalla ja ajatuksilla on tilaa vaeltaa. Näillä alueilla resurssit ovat niukkoja, luonto on väkevä ja ihminen vain vieraana.

Vinkkejä aloittelevalle
grammanviilaajalle

Grammanviilaus on olennainen osa monen retkeilijän harrastusta – niin myös Heikan.

– Kaikista kevein ja kalleinkin erikoisvaruste painaa aina jotain, mutta se, jonka jätät kotiin, ei paina repussa lainkaan! Kannattaa kuitenkin edetä maltilla, jotta retkeily pysyy turvallisena ja mielekkäänä, Heikka neuvoo.

Hän huomauttaa, että lähiretkillä on hyvä kokeilla miten vähällä pärjää eri oloissa. Samalla saa kokemusta.

– Pidä listaa käyttämistäsi ja käyttämättä jääneistä varusteista, tutki muiden listoja ja hanki keittiövaaka, jolla punnitset kaikki varusteesi. Paino voi löytyä yllättävistä paikoista.

Vasta myöhemmin kannattaa Heikan mukaan harkita rinkan, majoitteen, makuupussin ja muiden painavien varusteiden vaihtamista kevyempiin.

jaakkoheikka2

Vähällä pärjää: packraft makuualustana, makuupussi peittona, repussa hyvät eväät. Retkellä Hiiskoskenjoella heinäkuussa 2013. Kuva: Huck Middeke.

Tuunaamalla voi kokeilla omia insinöörintaitojaan itselle sopivien varusteiden kehittämiseksi. Yllätyksiin kannattaa kuitenkin varautua. Muutama vuosi sitten tuunattu packraft-aukkopeite pisti Heikan lujille.

– Olimme melomassa Somasjärveltä Markkinaan, kun eräänä iltana leikin leirin edustalla koskessa ja kaaduin. Olin ommellut packraftini aukkopeitteeseen 5 senttiä leveää tarranauhaa, jotta se pysyisi paremmin kiinni isoissa koskissa. En meinannut päästä ulos lautasta, Heikka muistelee.

Aika tuntuu pitkältä, kun räpiköi koskessa pää alaspäin. Kun mies lopulta pääsi irrottautumaan oli kaverikin ehättänyt jo meloa apuun ja matka jatkui seuraavana aamuna normaalisti.

Viime hetken
joululahjavinkit

Kysyimme Heikalta viime hetken vinkkejä pukinkonttiin. Millainen lahja sopisi vaikka grammanviilaajalle tai sellaiselle retkeilijälle, jolla on jo kaikkea?

– Voisin alkaa listata erilaisia varusteita, mutta enpä alakaan! Tämän lahjan ehtii vielä hyvin hankkia aatoksikin ja se sopii kaikille retkeilijöille: anna lahjaksi aikaa ulkona ja hyviä kokemuksia.

Heikka muistuttaa, että sahatut hammasharjat, järeimmät vaelluskengät ja viimeisimmät hilavitkuttimet ovat lopulta kuitenkin vain välineitä tai sijaistoimintoja, vaikka olisivatkin sinänsä kiinnostavia.

– Järjestä toiselle aikaa päästä retkelle tai lähde itse mukaan. Tai jos reissuseurasta on pula, voit vaikka ehdottaa paikkaa Ankarat avotunturit kurssilla tai –vaelluksella, Heikka vinkkaa.

jaakkoheikka5

Leiri Norjassa Jierta-tunturin kupeessa. ”Upeaa auringonlaskua seuranneena aamuna saimme ihastella kun ahma juoksi jängän poikki leirin vieressä!” Syyskuu 2015. Kuva: Jaakko Heikka

Heikka toivottaa kaikille kanssa-blogaajille ja Retkipaikan lukijoille hyvää joulua ja ulkoilullista vuotta 2016.

– Menkää ulos ja nauttikaa luonnosta! Ja muistakaa myös pitää siitä huolta. Me retkeilijät jos ketkä ymmärrämme luonnon merkityksen, arvon, jota ei mitata euron merkeillä.

Korpijaakon löydät myös Twitteristä ja blogiin pääset klikkaamalla tästä.

Retkipaikka toivottaa hyviä ja retkeilyyn johtavia lukuhetkiä!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.