Jäämeren herkku, joka vain odottaa rannalla poimijaansa

Pohjoisessa aina silloin tällöin reissu lipsahtaa Norjan puolelle. Matkaa kun vaikkapa Kilpisjärveltä on totisesti vain kivenheiton verran. Joskus on oiva hetki unohtaa valtioiden rajat ja yksinkertaisesti vain nauttia luonnosta siellä, missä sattuu olemaan, olitpa sitten koto-Suomessa, Norjassa tai vaikka Teneriffalla. Tällä tavalla järkeilemällä sitä saattaa löytää pääkoppansa toinen toistaan erikoisemmista paikoista.

Sitä kun sitten viimeinkin lipsahtaa pohjoisessa toisen valtion puolelle, niin mitä siitä jää käteen? Norjassa hintataso on sen verran kehittynyt, että kauppareissulla sitä herkästi tavallinen kansalainen kavahtaa. Onneksi tässä meidän pohjoisessa naapurimaassamme on kuitenkin useampia tapoja ravita avaramielinen retkeilijä. Nyt puhutaan siis Jäämeren antimista ja eritoten sellaisista, joiden kerääminen tai pyydystäminen ei vaadi kätösiä kummempia välineitä.

Ensimmäisenä Jäämeren herkkuna on sinisimpukka. Tämä tapaus saattaa ollakin monelle tuttu ravintolamaailman puolelta, varsinkin mikäli on sattunut reissaamaan merellisissä valtioissa. Sinisimpukoiden kerääminen ja valmistaminen jopa retkeilyolosuhteissa on helppoa ja maistuvaa.

Sinisimpukoiden kerääminen onnistuu parhaiten laskuveden aikaan. Sopivan kivikkoiselta rannikolta sinisimpukoita voi löytää jopa lapiokaupalla suurista ryppäistä. Keräämistä varten kannattaa varata jonkin sortin ämpäri tai muovipussi, minnekä simpukoita on näppärä kerätä.

Mikäli asioista haluaa tehdä itselleen helppoja, niin pienimmät simpukat sopii jättää keräämättä ja keskittyä suurempiin. Sopivan määrän täyttyessä aloitetaan simpukoiden putsaaminen.

Simpukoiden putsaaminen onnistuu mainiosti esimerkiksi puukon hamaralla rapsuttamalla. Simpukan päältä rapsutetaan pois kaikki ylimääräinen merirokko ja muu aines, minkä katsotaan simpukkaan kuulumattomaksi. Simpukoiden on myös hyvä levähtää puhtaassa suolavedessä jonkin aikaa ennen nauttimista, jotta simpukat puhdistavat itsensä myös sisältä. Kun simpukat, eivät enää likaa puhdasta vettä voi valmistamisen aloittaa.

Monenlaisia reseptejä simpukoille en ole kokeillut, mutta tämä mitä kokeilimme toimi heti: ensin kuullotetaan sipuli ja hetken päästä lisätään valkosipuli niin, että kaikki sipuli muuttuu mukavan makeaksi retkikeittimen pohjalla. Kuullotettujen sipuleiden päälle lisäsimme vettä ja melkoisen lorauksen valkoviiniä. Valkoviinikään ei ole tässä tapauksessa pakollinen, mutta mikäli se ei muuten maistu, niin sopii siinä vaikka keitellä simpukoita, jotka lisäsimme liemen kiehuessa. Keittelimme pataa noin 6 minuuttia, kunnes simpukat aukenivat, ja tällöin pata oli kutakuinkin valmis. Keittämisen lopuksi liemi maustetaan vielä suolalla sopivan makuiseksi.

Simpukkapata sopii sellaisenaan syötäväksi tai vaikkapa leivän tai pastan kera. Jotakin kannattaa jokatapauksessa varata, mitä kostuttaa liemessä, sillä liemen maku on simpukoiden ohella aivan erinomainen ja kestää myös vaikka kerman lisäämisen liemen kaveriksi. Auenneesta simpukasta sitten vain napsaistaan simpukan sisälmykset kohti äänihuulia ja koitetaan olla maiskuttamatta.

Kattilasta kannatta käydä sen verran simpukoita lävitse, että mikäli simpukka ei sattunut keittämisen aikana aukeamaan, ei sitä kannata syödä. Tämä simpukka saattoi olla kuollut jo ennen keräämistä. Sinisimpukat saattavat myös käyttää kesällä ravinnokseen erästä levää, joka muodostaa simpukassa ihmisille haitallista hermomyrkkyä, joten sinisimpukoiden syömisestä alueilla joita ei tunne, tulee pidättäytyä kesäkuukausina. 

Sinisimpukoiden lisäksi voit kokeilla myös maljakotiloita eli limpettejä, joita rantojen kivet ovat pullollaan. Maljakotilon valmistaminen onnistuu samalla reseptillä, eikä sen syömisestä ole vaaraa mihinkään aikaan vuodesta. Padallisesta limpettejä ja simpukoita saa joka tapauksessa ainakin yhden unohtumattoman muiston pohjoisesta kotiinvietäväksi.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi